splash_image.jpg

Uinu, uinu eläkerahastoni

Valtio vaatii kunnilta miljardin leikkauksia. Samaan aikaan kunnat keräävät itseltään miljardi euroa makaamaan eläkerahastoon, joka on jo nyt Suomen suurin. Kuka näin on päättänyt & miksi?

Suomalaisten kuntien tilanne on surullinen. Valtio vaatii kuntia leikkaamaan tehtäviään miljardin euron verran, mutta mitään leikattavaa ei tunnu löytyvän. Lokakuun aikana kunnat ympäri maata pohtivat talousarvioissaan, kuinka monta työntekijää ne joutuvat ensi vuonna irtisanomaan. Rahaa kun ei yksinkertaisesti ole.

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Todellisuudessa kunnilla on säästössä niin suuri summa rahaa, että sillä katettaisiin kaikkien Suomen kuntien tämänvuotiset menot. Kuntien eläkevakuutuslaitoksessa Kevassa on rahastoituna noin 37 miljardia euroa, ja Keva nousi tänä vuonna Suomen suurimmaksi sijoitusrahastoksi ohi yksityisen puolen eläkejättiläisten Varman ja Ilmarisen.

Eläkevaroja on julkisessa keskustelussa vähän väliä huudeltu auttamaan Suomea yli vaikeiden aikojen. Vääntöä on käyty ainoastaan yksityisten eläkeyhtiöiden rahoista, vaikka Varman, Ilmarisen ja kumppaneiden jättimäisistä rahastoista vain pieni osa on puskuria, jonka voisi lain mukaan purkaa. Tämän niin sanotun emu-puskurin käytöstä työmarkkinajärjestöt ovat kiistelleet viimeksi tänä vuonna.

Miksi eläkerahoja pitää kerätä liikaa taantuman aikana?

Kevan rahastolle ei ole määritelty lakisääteistä kokoa, käyttötapaa tai käyttöhetkeä. Noin 37 miljardin euron rahasto on yksi iso puskuri, jota voitaisiin käyttää vaikka heti, jos niin päätettäisiin. On kuitenkin päätetty täysin päinvastoin: viime vuonna kunnat maksoivat rahastoon miljardi euroa, ja tänä vuonna ne maksavat sinne noin 800 miljoonaa euroa.

Vaikuttaa kummalliselta, että kunnilla ei ole varaa ylläpitää toimintojaan, mutta niillä on varaa siirtää kunnallisverosta lähes miljardi euroa vuodessa sivuun odottamaan tulevia vuosikymmeniä.

Kummallista on ainakin se, ettei asiasta ole käyty julkista keskustelua. Tätä ihmetteli Voimalle Helsingin yliopistolla työskentelevä eläkejärjestelmän tutkija Ville-Pekka Sorsa, joka ei näe Kevan suuren rahaston käytössä selkeää strategiaa.

”Keva on toiminut kuten Norjan öljyrahasto, eli kartuttanut varallisuuttaan ja jättänyt pohdinnat rahan käytöstä epämääräisesti tulevaisuuteen. Sen olisi fiksumpaa miettiä, miten se voi toiminnallaan tukea kuntataloutta.”

Sorsa toteaa, että vaikeina vuosina kunnilta ei välttämättä kannattaisi periä näin korkeita eläkemaksuja. Maksuja voisi laskusuhdanteessa laskea ja noususuhdanteessa nostaa reippaastikin.

Lokakuun lopussa tapahtui kuitenkin jotain ennennäkemätöntä: Joensuun kaupunginhallitus vetosi julkisesti Kevaan, jotta tämä laskisi kuntien eläkemaksua väliaikaisesti vuosiksi 2014–2016. Ehdotuksen ideana ei ole kajota rahastoon, vaan laskea kunnallista eläkemaksua sen verran, ettei rahastoon kerätä ylimääräisiä eläkemaksuja.

Ylen uutisessa sanotaan, ettei vastaavanlaista ehdotusta ole tiettävästi koskaan tehty. Mtv3 puolestaan otsikoi näyttävästi: ”Joensuun kaupunki: miljardisäästöt eläkemaksuja rukkaamalla”.

Miljardisäästöt kuulostavat varmasti houkuttelevilta irtisanomislistoja rustaavien kuntapäättäjien ja elantonsa puolesta pelkäävien työntekijöiden korvissa.

Mistä Kevan suuri omaisuus on tullut, ja olisiko siitä auttamaan kituvia kuntia yli vaikeiden vuosien ja suurten rakennemuutosten?

Rahastointi on 
pelastanut kuntatalouden

Eläkeasiat ovat tunnetusti monimutkaisia ja luotaantyötäviä. Kunnallinen eläkejärjestelmä on kuitenkin perustaltaan varsin yksinkertainen.

Kun järjestelmä luotiin 1960-luvulla, se toimi juuri kuten Joensuun tuoreessa ulostulossa ehdotetaan: kunkin vuoden eläkemenot jaettiin kuntien kesken, eikä mitään kerätty säästöön.

Eli jos entisille kuntatyöntekijöille maksettiin jonain vuonna eläkkeitä miljardi markkaa, kunnilta kerättiin samana vuonna eläkemaksuina miljardi markkaa.

Näköpiirissä oli kuitenkin ongelma: kun suuret ikäluokat hamassa tulevaisuudessa jäisivät eläkkeelle, kunnissa olisi enemmän eläkeläisiä kuin työntekijöitä. Niinpä osa kunnallisverosta olisi järkevää rahastoida, eli laittaa sivuun odottamaan tulevaisuutta.

Asiasta kiisteltiin vuosikymmeniä, kunnes vuonna 1988 lopulta päätettiin, että kuntien eläkerahoja aletaan varastoida ja sijoittaa, jotta tulevat sukupolvet eivät joudu maksamaan huomattavasti korkeampia eläkemaksuja. Vasemmisto vastusti päätöstä, koska piti sitä kapitalistin juonena.

Päätöksen seurauksena kunnilta on viimeisten 25 vuoden ajan kerätty vuosittain huomattavasti enemmän eläkemaksuja kuin eläkkeiden maksamiseen on tarvittu.

Ylimääräiset rahat on sijoitettu esimerkiksi osakkeisiin, kiinteistöihin ja joukkovelkakirjoihin, ja Kevan oman arvion mukaan sijoitustoiminta on 25 vuoden aikana kaksinkertaistanut rahastoitujen varojen arvon.

Kapitalistin juonen ansiosta Suomen kuntasektori kohtaa suurten ikäluokkien eläköitymisen lähes 40 miljardin euron puskurirahasto taskussaan. Esimerkiksi Ranskassa ilkeä juoni ei aikanaan mennyt läpi, joten maassa on nyt edessä eläkemaksujen huima nosto.

Olennainen kysymys on, kuinka pitkään kuntatalouden tilanne on niin hyvä, että Kevan rahastoa kannattaa kerryttää eläkemaksuilla.

Kevan entinen johtaja ehdottaa kuntien taakan keventämistä

Tällä hetkellä suurin osa maamme suurista ikäluokista on eläkkeellä ja kunnat rämpivät syvässä suossa, joten Joensuun kaupunginhallituksen ehdotus laskea eläkemaksua ei ole yllättävä.

Jos ehdotus menisi läpi, kunnat ”säästäisivät” Kevan arvion mukaan kolmen vuoden aikana noin 1,7 miljardia euroa, eli reilut puoli miljardia vuodessa.

On sanomattakin selvää, että kunnilta vaadittuihin miljardin euron leikkauksiin nähden summa on suuri.

Lähes jokainen suomalainen keksii eläkevaroille käyttökohteita, mutta usein esimerkiksi poliitikkojen ehdotukset tyrmätään asiantuntemattomana populismina.

Joensuun kaupunginhallituksen ulostuloa on kuitenkin vaikea sivuuttaa, sillä ehdotuksen takana on kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Kauppinen, Kevan entinen toimitusjohtaja.

Kauppinen toimi Kevan toimitusjohtajana vuosina 2005–2009. Sen jälkeen hän hyppäsi aarresaarelta uppoavaan laivaan. Monien muiden kuntien tapaan Joensuu on suurissa vaikeuksissa. Kauppinen uskoo, että eläkemaksujen alentaminen olisi oikea tie ahdingon helpottamiseen.

”Jos joku osa kuntataloutta on hyvässä kunnossa, niin se on eläkejärjestelmä. Puskurirahaston koko on riittävän suuri suurten ikäluokkien eläköitymistä varten”, Kauppinen sanoo.

Hän ei usko olevansa ajatuksensa kanssa yksin. Omien sanojensa mukaan hän on ”tehnyt kuntakentällä paljon tunnusteluja” ja todennut, että kannatusta eläkemaksujen alentamiselle löytyy muualtakin kuin Joensuusta.

Kauppisen entisiltä alaisilta kannatusta ei heru.

Kevan rahoitussuunnittelusta vastaava johtaja Allan Paldanius sanoo, että nyt ei ole aika rahaston käytölle tai eläkemaksun laskemiselle, koska silloin eläkemaksua jouduttaisiin vastaavasti tulevaisuudessa nostamaan. Hän ei usko, että kunnista löytyy hyvinäkään aikoina vastaavaa intoa maksun nostamiseen.

”Olen ollut tällä alalla 20 vuotta, enkä muista, että kertaakaan olisi kunnista tullut sellaista viestiä, että hei, nyt meillä menee niin hyvin, että voisitteko jooko nostaa eläkemaksua”, Paldanius sanoo.

Kevan strategia perustuukin siihen, että kunnallinen eläkemaksu pysyisi jatkuvasti suunnilleen samalla tasolla. Koska eläkeläisten määrän suhteessa työntekijöiden määrään oletetaan kasvavan vielä pitkään, tavoitteen saavuttaminen vaatii suuren puskurirahaston.

Paldanius näyttää käppyrää, josta käy ilmi, että Kevan laskelmien mukaan suurin tarve rahastoille ajoittuu 2030-luvulle.

”Voi olla, että rahaston varsinainen koko ei tule silloinkaan pienenemään. Sen arvo luonnollisesti heikkenee inflaation vuoksi.”

Paldanius ei siis usko Ville-Pekka Sorsan ja Markku Kauppisen ehdottamaan suhdannekäyttöön, jossa maksutasoa säädeltäisiin kulloisenkin taloudellisen tilanteen mukaan. Hän kuitenkin myöntää, ettei päätös ole Kevan johdon.

Päätös eläkemaksun suuruudesta ja puskurirahaston käytöstä on poliittinen.

Valta kuuluu kunnille

Olennainen kysymys on, kuka tämän poliittisen päätöksen tekee.

Kuka todellisuudessa hallitsee Suomen suurinta rahastoa? Koska rahat on kerätty kunnilta, olisi luontevaa, että valta niiden käytöstä kuuluisi kunnille. Näin myös näyttäisi olevan.

Paldaniuksen mukaan täysi valta vuosittaisen eläkemaksun määrittämisestä on valtuuskunnalla, joka käyttää Kevassa ylintä valtaa.

Kevan valtuuskunta koostuu kolmestakymmenestä jäsenestä, joista 26 on eri kuntien kunnallispoliitikkoja ja neljä kunnallisten työmarkkinajärjestöjen edustajia.

Valtuuskunta istuu yhden kunnallisvaalikauden ajan, ja eri puolueiden paikkamäärät jyvitetään kunnallisvaalien tuloksen mukaan.

Koska Suomessa on noin 320 kuntaa, ei Kevan valtuuskunnan voi ajatella edustavan minkäänlaista kuntien ”yleistä mielipidettä”. Tästä huolimatta valtuuskunnan jäsenet edustavat nimenomaan kuntia, eivätkä esimerkiksi Kevaa tai valtiota.

Valtuuskunnan jäsenillä on todella paljon yhteiskunnallista valtaa. 37 miljardin euron rahastolla voi halutessaan vaikkapa myllätä Helsingin pörssin ylösalaisin, ja kuten on todettu, elämaksujen suuruudella on iso merkitys kuntien nykyiseen ja tulevaan taloustilanteeseen.

Tätä tietoa vasten valtuuskunnan kokoonpano on hieman yllättävä. Kevan sivuilta voi lukea, että kuntasektorin suuria taloudellisia linjauksia vetävät tällä hetkellä muun muassa muhoslainen myyjä, heinolalainen puuseppä, kouvolalainen kuljetusyrittäjä ja askolalainen kieltenopettaja.

Joulukuussa valtuuskunta kokoontuu päättämään seuraavan vuoden eläkemaksuista. Silloin selviää, miten Joensuun ja Markku Kauppisen ehdotuksen käy.

Kaksi viikkoa ennen Joensuun kaupunginhallituksen julkista ulostuloa Voima haastatteli 22 valtuuskunnan jäsentä ja selvitti, minkälaisista lähtökohdista he päätöksiä tekevät.

Mitä Kevan valtuuskunta tietää eläkemaksuista?

Koska valtuuskunnan tärkein vuotuinen tehtävä on päättää kunnallinen eläkemaksuprosentti, Voima esitti valtuuskunnan jäsenille kaksi yksinkertaista testikysymystä:

1. Mikä kuntatyönantajan eläkemaksuprosentti on vuonna 2013?

2. Kuinka paljon kunnilta kerättiin ylimääräisiä maksuja Kevan rahastoon vuonna 2012? (Oikeat vastaukset jutun lopussa.)

Ensimmäiseen kysymykseen oikean vastauksen tiesi yksi valtuutettu ja toiseen kysymykseen kaksi valtuutettua.

Muutama vastaaja yritti tuloksetta arvata, mutta lähes kaikki myönsivät, ettei heillä ole mitään tietoa. Eräs kunnanvaltuutettu jäätyi kysymysten edessä täysin, ja vastasi hetken mietittyään suuren maailman tyyliin: ”En kommentoi.”

Osa valtuutetuista on aloittanut valtuuskunnassa vasta tämän vuoden alussa, joten he eivät ole olleet viime vuoden lopulla päättämässä tämän vuoden maksusta.

Noin puolet vastanneista on kuitenkin ollut mukana jo edellisellä valtuuskuntakaudella, eli toisin sanoen he eivät tiedä, mitä ovat itse viime vuonna päättäneet.

Useat haastateltavat vetosivat siihen, että heillä on niin paljon tekemistä omassa kunnassaan, ettei aikaa Kevan asioihin perehtymiseen tahdo riittää. Monet totesivat myös, ettei kunnanvaltuustoissa puhuta eläkeasioista käytännössä ollenkaan.

Arvoitukseksi jää se, miten Kevan valtuuskunnan jäsenet valitaan. Paikat jyvitetään puolueittain, ja puolueet esittävät listansa Kuntaliitolle. Mutta miten puolueet listansa tekevät?

Eräs tänä vuonna aloittanut valtuutettu kertoo oman tarinansa:

”Me täällä paikallisessa puolueyhdistyksessä huomattiin, että toi Kevahan on aika mielenkiintoinen, että siellähän on paljon rahaa. Mietittiin, että voisikohan sinne jotenkin päästä. Sitten pistettiin puolueeseen viestiä, eli vähän niin kuin koputettiin kepillä jäätä. Ei me ajateltu, että siitä mitään seuraisi, mutta tässä sitä nyt ollaan!”

Kuntien edustajat suostuvat kumileimasimiksi

Kevan valtuuskunta kokoontuu ainoastaan muutaman kerran vuodessa, ja viralliset kokoukset saattavat kestää vain puoli tuntia. Joillekin tänä vuonna aloittaneille valtuuskuntalaisille joulukuinen kokous on vasta toinen yhteinen tapaaminen.

On hyvin epätodennäköistä, että valtuuskunnan jäsenet tekisivät tältä pohjalta itsenäisiä päätöksiä.

Kevan ylintä valtaa käyttävä valtuuskunta vaikuttaa kumileimasimelta, joka käy pari kertaa vuodessa antamassa siunauksensa päätöksille, jotka ovat muiden tekemiä. Valtuuskunnan tärkein ominaisuus on se, että se koostuu lähes yksinomaan kunnanvaltuutetuista.

Näin voidaan luoda vaikutelma siitä, että valta kunnallisen eläkelaitoksen toiminnasta on kunnilla itsellään.

Joulukuisessa Kevan valtuuskunnan kokouksessa tullaan – kuten kaikkina aikaisimpinakin vuosina – hyväksymään tulevan vuoden maksutaso, ei päättämään siitä. Jos valtuuskunta alkaisi kokouksessa pohtia ensi vuoden maksuja, tilaisuus muistuttaisi lottoarvontaa.

Valtuuskunnan ja johdon välissä toimii Kevan hallitus, joka käyttää Kevassa toiseksi ylintä valtaa.

Hallitus koostuu kahdeksasta kuntavaikuttajasta, jotka valtuuskunta nimittää tehtävään. Yllättävää kyllä, valtuuskunta ei valitse hallituksen jäseniä, vaan ainoastaan nimittää heidät.

Valinnan tekevät puolueiden johtoportaat. Nykyisen hallituksen puheenjohtajana toimii Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty (kok).

Hallitus kokoontuu kerran kuukaudessa, ja se tekee Kevan toimintastrategian. Hallitus on siis huomattavasti valtuuskuntaa tiiviimmin mukana Kevan toiminnassa.

Kuuluisiko päätös eläkemaksujen runsaasta alentamisesta tai mahdollisesta rahastojen käytöstä siis Kevan hallitukselle? Puheenjohtaja Rädyn mukaan ei.

”Hallitus, valtuuskunta tai koko kuntasektori ei voi tehdä niin isoa päätöstä yksin. Mielestäni mukana pitäisi olla myös yksityisen puolen työmarkkinajärjestöjen.”

Rädyn vastaus on yllättävä. Kevan rahastot on kerätty kunnallisverolla, eikä yksityisen puolen työmarkkinajärjestöillä ole ollut mitään tekemistä kunnallisen puolen eläkevarojen kanssa.

Miksi siis esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitolta pitäisi kysyä, mitä kunnat tekevät itse keräämilleen eläkevaroille?

”Ei siltä pidäkään”, vastaa rahoitussuunnittelusta vastaava johtaja Allan Paldanius.

Kuka todella määrää?

Näin ollaan tilanteessa, jossa Kevan valtuuskunta ei tiedä, mitä se itse päättää, ja Kevan hallituksen puheenjohtaja ei ole varma siitä, kenen ylipäätään pitäisi päättää.

Tutkija Ville-Pekka Sorsa luonnehtii kuulemaansa kauheaksi.

”Vaikuttaa siltä, että kunnilla olisi valta päättää omista asioistaan, mutta ne ovat luovuttaneet sen pois. Ilman määrätietoista, pätevää ja asialleen omistautunutta hallintoa eläkeyhtiöt ajautuvat yleensä pulaan.”

Kevan strategiasta ja toiminnasta vastaa hyvin suurilta osin Kevan johto. Voima ei saanut selville, kuka johdon tosiasiassa valitsee. Asiantuntijat ja Kevan nykyiset sekä entiset johdon jäsenet tarjosivat vastaukseksi muun muassa puolueiden johtoa, virkamiehiä, ”kaiken maailman kuntakonklaaveja” ja ”monisyisiä poliittisia prosesseja”.

Oli henkilöstövalintojen takana kuka tahansa, niin ei ole syytä epäillä, että Kevan johto yrittäisi millään tavoin ryöstää kuntia.

Esimerkiksi johtajien tulosbonukset ja palkat ovat vaatimattomia yksityisen puolen eläkelaitoksiin verrattuna. Kevalla ei näytä olevan suurta syytä ajaa omaa etuaan ohi kuntien edun.

Sorsan mukaan ongelmallista on sen sijaan se, että kunnallisen sektorin eläketurvaa pohditaan erillään muusta kuntapolitiikasta. Eläkemaksut ja rahasto ovat niin suuria, että maksutaso ja sijoituspäätökset vaikuttavat koko kuntatalouteen ja jopa Suomen kansantalouteen.

Ristiriita kuntien ja Kevan välillä tulee hyvin esille Joensuun kaupunginhallituksen puheenjohtajan Markku Kauppisen ehdotuksesta: jos Kauppinen olisi yhä Kevan toimitusjohtaja, hän olisi tuskin tehnyt yhtä näyttävää ulostuloa eläkemaksujen alentamisen puolesta.

Eläkemaksun alentaminen tai rahastoitujen varojen purkaminen ei ole taikaruisku, joka pelastaisi kunnat kipeiltä leikkauksilta. Eläkevarojen käytöllä voi kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka haudanvakava tunnelma normitalkoissa vallitsee.

Sopii toivoa, että valtuuskunnan jäsenet ovat joulukuiseen kokoukseen mennessä lukeneet läksynsä ja tietävät, mistä päättävät.

Kuntasektorin ahdinkoa on nimittäin vaikea ihmetellä, jos kunnat eivät ole kiinnostuneita edes omista asioistaan.

__________

Voima testaa: Kevan valtuuskunnan asiantuntemus

Oikeat vastaukset:

1. Kuntatyönantajan maksuprosentti vuonna 2013 on 23,9. Maksu koostuu kolmesta osasta: niin sanottu palkkaperusteinen maksu on 16,45 prosenttia, eläkemenoperusteinen maksu 6,55 prosenttia ja varhaiseläkemaksu 0,9 prosenttia.

2. Vuonna 2012 eläkkeitä maksettiin noin 3,8 miljardia euroa, ja eläkemaksuja kerättiin noin 4,8 miljardia euroa. Näin Kevan rahastoon maksettiin miljardi euroa.

Tiedot ovat kaikkien nähtävillä esimerkiksi Kevan verkkosivuilla.

__________

Eläkesanastoa

Keva: Kuntien eläkevakuutuslaitos. Kaikesta kunnille ja niiden liikelaitoksillle tehtävästä työstä maksettavat eläkemaksut kerää Keva, joka puolestaan maksaa kaikkien eläköityneiden kuntatyöntekijöiden eläkkeet.

Siinä missä suomalaiset yritykset voivat valita yksityisen puolen työeläkeyhtiöiden välillä, kaikki Suomen kunnat hoitavat eläkevakuutuksensa Kevassa. Sillä on lakisääteinen monopoliasema.

Kunnallinen eläkemaksu: Kuntien työnantajat ja työntekijät maksavat työntekijän palkasta eläkemaksuja samaan tapaan kuin yksityisissä yrityksissä.

Jos esimerkiksi sairaanhoitajan palkkakuitissa näkyvä bruttopalkka on 3000 euroa, sairaala on jo sitä ennen maksanut siitä noin 700 euroa (23,9 %) työnantajan eläkemaksua Kevalle. Tämä summa on osa niin sanottuja työnantajan sivukuluja, joita sairaanhoitaja ei näe palkkakuitissaan.

Palkkakuitissaan sairaanhoitaja sen sijaan näkee työntekijän eläkemaksun (5,15 %), jota hän maksaa 3000 euron bruttopalkastaan noin 150 euroa.

Kunnallisvero: Koska kuntien palvelut kustannetaan verotuloilla, kunnallisen eläkemaksun ja kunnallisveron välillä on vahva yhteys. Jos kunnallista eläkemaksua nostetaan, kunnallisten palveluiden tuottaminen tulee kalliimmaksi, ja myös kunnallisveroa joudutaan nostamaan.

Kunnallisen eläkelaitoksen toiminta vaikuttaa siis muihinkin kuin kuntien nykyisiin ja entisiin työntekijöihin. Kunnallisveroa kun maksavat lähes kaikki suomalaiset.

__________

AY-johtajat sekoilevat

Heti kun Joensuun kaupunginhallituksen ehdotus eläkemaksun väliaikaisesta alentamisesta nousi julkisuuteen, kunta-alan kuuden ammattiliiton puheenjohtajat julkaisivat Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) nimissä tiedotteen, jossa ne tyrmäävät eläkemaksujen väliaikaisen alentamisen.

Työntekijäpuoli pelkää, että jos maksuja alennetaan, se johtaa lopulta eläkkeiden pienenemiseen.

Kun Elinkeinoelämän keskusliitto ehdotti aiemmin tänä vuonna yksityisen eläkejärjestelmän emu-puskurin osittaista purkamista, työntekijäpuoli SAK:n johdolla vastusti ajatusta yhtä kiivaasti kuin kuntapuolen ammattiliitot nyt.
JHL:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan mukaan vaarallinen keskustelu eläkevarojen käytöstä näyttää nyt siirtyvän julkiselle puolelle.

”Kyllä tässä on kyse siitä, että työnantajapuoli, eli tässä tapauksessa kunnat, haluaa teettää työtä halvemmalla. Sitä yritetään tehdä työntekijöiden eläkkeiden kustannuksella”, Eloranta sanoo.

Ay-johtajat toteavat tiedotteessaan, että Joensuun ehdotuksen toteutuminen vaarantaisi koko kunnallisen eläkejärjestelmän rahoituspohjan.

Uskovatko ammattiliitot todella, että 1,5 miljardin euron eläkemaksujen perimättä jättäminen tuhoaisi Kevan?

”No joo, ei se nyt vielä sitä tekisi. Mutta meillä on kokemusta siitä, että tällaisten väliaikaisten ratkaisujen peruminen on vaikeaa. Muutokset jäävät helposti pysyviksi”, Eloranta vastaa.

Ammattiliittojen johtajat sanovat tiedotteessaan, että eläkejärjestelmän rahoitukselliset ongelmat ovat kunnissa edessä jo kenties kymmenen vuoden päästä. Niinpä eläkkeiden ”rahoitusongelmaan” pitäisi kehittää nopeasti ratkaisu.

Yleensä ratkaisuvaihtoehtoja on kaksi: joko eläke-etuuksia on leikattava tai eläkemaksuja – eli kunnallisveroa – nostettava. Kumpikaan näistä vaihtehdoista ei ole ay-johtajien mieleen, joten he vaativat muunlaista ratkaisua. Millaista?

”No, sitä me emme vielä tarkasti tiedä.”

Ay-johtajien tiedote on lyhyt, mutta täynnä kummallisuuksia. He muun muassa syyttävät Kevaa siitä, että sen tekemät laskelmat ulottuvat liian pitkälle, yli 50 vuoden päähän. Myöhemmin samassa tiedotteessa he kuitenkin toteavat, että eläkeratkaisut pitää tehdä kymmenien vuosien tähtäimellä.

Tiedotteen lopussa varoitetaan kuntia ulkoistamasta palveluita, jottei eläkeraha virtaisi yksityisiin työeläkeyhtiöihin.

”Jos työntekijöiden eli maksajien määrä vähenee, eläkevastuut kasvavat”, tiedotteessa sanotaan. Todellisuudessa asia on päinvastoin: jos työntekijöiden määrä vähenee, niin eläkemaksujen maksajia on toki vähemmän, mutta myös eläkevastuut pienenevät ajan mittaan.

Kuten sanottu, eläkeasiat ovat vaikeita.

Teemu Muhonen

Teemu Muhonen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu