Uhosta tuhoon

Kaupallisuus jyräsi Suomen paikallisradiot. Vapauden majakoista tuli kovan rahan hittikoneita. Kuinkas tässä näin kävi?

On vuosi ’85. Kauan on aikaa siis”, lauloi silloin Eppu Normaali.

Tasan 25 vuotta sitten murtui Yleisradion 60-vuotinen radiomonopoli. Yksityiset paikallisradiot lupasivat ”korkea-asteista paikallisuutta” ja välttää ”turhan täytemusiikin” soittamista.

Tänään ulkomaalaisten ketjujen omistamat radiot soittavat lähes yksinomaan viihdemusiikkia tietokoneohjatuista automaateista. Kunnollisia uutis- ja puheohjelmia, journalistisia skuuppeja tai innovaatioita on vähän tai ei lainkaan.

Kun toimiluvat oli myönnetty, alkoi armoton kilpailu kuka ehtii ensin ääneen. Kolme vapaan radion pioneeria kertoo, kuinka kaikki tapahtui.

Radio Lakeus aloitti Nivalassa 27. maaliskuuta 1985. Asemaa perustamassa ollut Airi Hakala harjoitteli radiotyötä puolisen vuotta oma-aloitteisesti Nivalan vanhan kunnantalon tiloissa. Radion taustalla olivat paikallislehti ja kotiseutumuseo.

”Kyllä sitä ajatteli, että jotain suurta nyt ollaan tekemässä. Toimilupiin kirjoitettu paikallisuuden vaatimus otettiin kirjaimellisesti”, sanoo Hakala. Hän on nykyään projektipäällikkö aluemarkkinointihankkeessa Keski-Pohjanmaalla ja pyörittää ohessa omaa yritystä.

”Odotimme radion olevan aito paikalliseen kulttuuriin ja ohjelmatuottamiseen vankasti pohjautuva media. Myös paikallisen demokratian uskottiin saavan lisäpotkua radiotoiminnasta”, Hakala muistelee.

Pari päivää Radio Lakeuden jälkeen eetterin valloitti suuren kohun saattelemana Radio City, jonka takana vaikutti Elävän musiikin yhdistys Elmu.

”Kun köyhän ja rupisen Lepakkoluolan kellarista saatiin lähetykset alkamaan vappuna 1985, mahdoton tuli mahdolliseksi”, kertoo nykyään Sitran viestintäjohtajana työskentelevä Teppo Turkki.

”Tein yksin ensilähetystä Lepakon pienessä kellaristudiossa vappuyön sudenhetken tunteina. Nyt se on tehty, muistan miettineeni joskus viideltä aamuyöstä. Koin jotenkin kosmisesti, että ajassa olleet toiveet ja odotukset täyttyivät.”

Ismo Nykäsen mukaan toiveet olivat korkealla myös Tampereella elokuussa 1985, kun yliopiston ylioppilaskunnan Radio 957 aloitti.

”Halusimme luoda paikallisradiokulttuurin, tässä ja nyt -välineen sekä sen vaatiman hyvinkin kuuntelijakeskeisen toimintamaiseman. Suomessa ei ollut ennen kokeiltu päivittäistä ja kiivasrytmistä radiojournalismia”, muistelee Ranskasta tavoitettu ex-päätoimittaja.

”Elämä oli tylsää niin, sitä tylsyyttä katselin silmät kiin”, Eput lauloivat vuonna ’85, eikä aiheetta.

Ylellä oli 1980-luvulla kaksi valtakunnallista radiokanavaa ja kaksi kymmenen minuutin alueuutislähetystä. Ylipolitisoituneissa oloissa usein puolueiden piirisihteerien luottotoimittajat valikoivat uutiset kansalle. Yksityisten radioiden suosio ylitti odotukset.

”Oman työni arvo Radio Cityssä liittyi rikkaamman, moniäänisemmän ja poliittisemman kaupunkikulttuurin rakentamiseen, välittömämpään ja vuorovaikutuksellisen kuuntelijasuhteen sekä räväkämmän radiosoundin ja ilmaisun luomiseen”, Teppo Turkki arvioi Radio Cityn saavutuksia.

Kilpailu pakotti Yleisradion uudistumaan ja profiloimaan radiokanavansa. Radio Suomi ja 20 maakuntaradiota perustettiin. Aluelähetyksiä lisättiin tuntuvasti. Talousbuumi 1980-luvun lopulla toi monille yksityisille asemille mukavasti rahaa. Lähetysaikoja lisättiin. Toiminnan liiketaloudelliset rajat tulivat kuitenkin pian vastaan.

Nivala oli liian pieni ja mainostajia liian vähän radioasemalle. Radio Lakeus vaikeni 1989. Vuosien 1991–1993 lama koitui monen aseman kohtaloksi. Radio City ja Radio 957 ajautuivat lähes vararikkoon. Asemat myytiin SBS Finland Oy:lle, joka on osa saksalaista mediakonsernia.

Radio City menetti lopulta toimilupansa ja Radio 957:stä tuli yksi SBS:n ”kaupunkiradioista”. Lamavuosina yksityisasemat saneerasivat henkilökuntaa ja lisäsivät automatisoitua cd-jukeboksimusaa.

Ismo Nykäselle musiikkirobottiasemaa esiteltiin vuonna 1988 eräässä hotelli Tammerin huoneessa.

”Toimitukseen palattuani sanoin naureskellen, että olen nähnyt tämän radion kuoleman. Olin toki nähnyt vastaavaa lukuisilla Keski-Euroopan matkoillani eri radioissa. Edesmenneen Radio Cityn rakentajan Reijo Rutasen kanssa pohdiskelimme, olimmeko vain viimeisiä jarruja anglosaksisen radiomaiseman tiellä Suomessa”, Nykänen muistelee.

”Ainakin Tampereella tiesimme alusta alkaen tämän olevan todellisuutta jonakin päivänä.”

”Silloinkin mietin kenelle lauluni teen, missä oon, minne meen”, Eput lauloivat edelleen.

Puhuttiin ”normalisoinnista”, kun Yleisradion 1960-luvun pääjohtajan Eino S. Revon reporadio palautettiin ruotuun. Sen hoitivat poliitikot. Yksityisten radioiden ”normalisoinnin” hoiti markkinavoima. Pioneeriajan idealismi työnnettiin sivuun 1990-luvulla.

”Raha ja lama kai sitten ratkaisivat tällaisten ’yleispaikallisradioiden’ muuttumisen kohderyhmäradioiksi. Omistuspohjaltaan niistä tuli omaa bisneslogiikkaansa seuraavia yrityksiä”, sanoo Nykänen.

”Kaupallisen radion tavoitteena on tehdä tulosta luomalla mainostajille sopivia yleisöjä. Journalismia helpompi ja edullisempi tapa toimia on viihdyttäminen”, Airi Hakala päättelee.

”Satsaukset tehdään siis viihdetuotantoon, uutis- ja ajankohtaisohjelmat ovat harvoin keskeinen kilpailukeino.”

Teppo Turkki katseli vierestä, kuinka Radio Cityn kapinallisuus pikkuhiljaa mureni.

”Tein ja loin mielestäni intohimolla kulttuuria. Myöhemmin sitten opin – ja jouduin kyynisemmin näkemään – kuinka joillekin radiocityläisille raha ja mediavalta olivat kuitenkin se tärkein oma päämäärä.”

Kaikesta huolimatta Turkki näkee Cityn tärkeänä aikalaisilmiönä, joka avasi tietä eurooppalaisemmalle urbaanille nuorisokulttuurille.

”Lepakon ja Cityn kautta kouliintui vuosien myötä uusi suomalaisen sähköisen median toimittajasukupolvi, jolla on ollut merkittävä vaikutus koko kansalliseen mediaan.”

”Olisiko pitänyt tehdä jotain toisin? Ei!”

Kaksi muuta radiopioneeria palauttaisi radion takaisin perusteisiinsa. Nykäsen mielestä Suomesta uupuu uutispuheradio, sellainen kuin BBC:n Radio Five Life tai Ranskan France Info. Silti hän torppaa oman visionsa mahdottomana.

”Eihän sitä kukaan halua maksaa. Joten pysyköön paperitähtenä.”

Airi Hakalalle hyvän radion konsepti on yksinkertainen.

”Kauan sitten tv:ssä oli eräs ohjelmasarja, jossa keskeinen hahmo oli pienen kylän radiotoimittaja, syvällinen fundeeraaja. Sellainen olisi minun unelmaradioni, olla ihmisten lähellä arjessa naapurina. Tiedä vaikka sellaisen vielä joku päivä perustankin.”

Jorma Mäntylä

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu