Tytöt tahtoo laskea

Miksi tytöt joutuvat yhä kätkemään matemaattisen lahjakkuutensa?

Eläköön nörttityttöjen verkostot! Jos koululuokassa on monta matematiikasta innostunutta tyttöä, kaikki pärjäävät, Helsingin yliopiston matematiikan lehtori Marjatta Näätänen vakuuttaa.

”He tukevat toisiaan, eikä kukaan joudu tuntemaan oloaan ulkopuoliseksi. Jos vain yhtä tyttöä kiinnostaa matematiikka, hän yrittää usein peittää sen. Ryhmästä poikkeaminen ei ole ikinä helppoa.”

Väitellessään 1960-luvulla Näätänen oli Suomen toinen naispuolinen matematiikan tohtori. Nyt tasa-arvopalkittu Näätänen on arvostettu matemaatikko. Hänelle on turha väittää, etteikö tytöiltä löytyisi laskupäätä.

Ja toden totta, koulun aloittavien lasten parissa matematiikka ja tietokoneet kiinnostavat tyttöjä siinä missä poikiakin. Jokin kuitenkin muuttuu ylioppilasjuhliin mennessä: matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen opintoihin hakee ja pääsee Suomessa noin kaksi kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Mitä korkeammalle näillä urilla etenee, sitä vähemmän naisia näkyy.

Jostain syystä Näätäsen kaltaiset pioneerit ovat onnistuneet pitämään kiinni innostuksestaan silloin, kun muiden nuorten naisten kiinnostus matematiikkaan tai tietotekniikkaan lopahti. Mutta miksi muut hyytyivät?

Onko epämatemaattisuus tyttöjen luontainen ominaisuus, vai opitaanko se jossain? Vai – kuten eräs tutkimus juuri väitti – onko sittenkin niin, että alan naispulassa ei ole kyse kykyjen, vaan halujen puutteesta?

Sosiaalistumisprosessi muokkaa meitä kaikkia. Lukemattomat pienet palkkiot ja rangaistukset kertovat, mitä ympäröivä maailma meiltä odottaa.

Sukupuoleen liittyvät vihjeet alkavat jo potkuhousuihin painetuista autoista ja kukkasista. Koulun matematiikantunnilla autopojat ja kukkaistytöt kohtaavat opettajan ja luokkatoverit, joilla on tiettyjä

– tiedostettuja tai tiedostamattomia – uskomuksia sukupuolten erilaisista vahvuusalueista.

Näätänen ei halua esittää lopullisia arvauksia tyttöjen ja poikien erilaisen matematiikkasuhteen syistä. Lähtöasetelma on kuitenkin tytöille epäreilu.

”Tutkimuksissa tulee paljon esiin tätä, että opettaja luulee olevansa täysin tasapuolinen, mutta kysyy kuitenkin pojilta enemmän ja vaikeampia kysymyksiä”, Näätänen kuvaa. ”Tyttöjen itsekritiikki näissä asioissa on ankaraa ja positiiviset roolimallit vähissä.”

Ympäristön vaikutuksen puolesta todistavat nekin tutkimustulokset, joiden mukaan tyttöjen tietotekniikkakiinnostus vaihtelee suuresti eri kulttuureissa.

Asiaa Ruotsissa tutkinut AnnBritt Enochsson huomasi, että tietokoneet kiinnostavat kansankodin tyttöjä ja poikia ihan yhtä paljon murrosiän kynnykselle saakka. Kymmenen ikävuoden korvilla tyttöjen ja poikien taidot olivat vielä samalla tasolla, mutta tietokoneluokassa pojat saivat useammin auttaa opetuksessa ja ratkaista ongelmia.

Miksi murrosikä jakaa tietokoneluokan tytöt ja pojat? Ei toki totaalisesti – nörttityttöjä on kaikkialla, samoin atk-taidottomia poikia – mutta täysi-ikäisyyteen saavuttaessa sukupuolitilastot ovat vinossa.

Enochssonin tutkimus tarjoaa yhden selityksen. Sen mukaan teini-ikäisille ruotsalaispojille ostetaan tietokone omaan huoneeseen selvästi useammin kuin samanikäisille tytöille. Sitä selitetään pelolla internetissä vaanivista seksirikollisista ja verkossa viihtyvien tyttöjen herkkäuskoisuudesta.

Poikien kohdalla samoja pelkoja ei nähtävästi ole.

Vanhemmat rajoittavat tytärten elämää varjellakseen näiden siveyttä. Se ei taida olla uusi ilmiö.

Se näkyy yliopistolaitosten sukupuolijaossa ja teknisten alojen palkkataulukoissa.

_______________

Eläköön Teheranin & Bakun luonnontieteilijänaiset!

Tuttu iranilaisnainen kertoi taannoin vanhempiensa kauhistuksesta, kun tytär lähti opiskelemaan uskontotiedettä. Vanhemmat olivat ajatelleet terävän tytön kallistuvan ennemminkin matematiikan tai kemian suuntaan – johonkin naisille sopivaan ammattiin.

Me täällä lännessä pidämme itsestäänselvyytenä sitä, että pojat pärjäävät luonnontieteissä tyttöjä paremmin. Silloinkin, kun jaon syistä riidellään, taidamme kuvitella, että lähtöoletuksemme pätee universaalisti.

Teheranin yliopistossa kysymyksenasettelu olisi naurettava. Siellä 70 prosenttia luonnontieteiden ja tekniikan alan opiskelijoista on naisia. Numeroiden pyörittely näyttää siellä naiselliselta puuhalta, siistiltä ja pienieleiseltä, toisin kuin miesten meluisa runous ja uskonto. Marjatta Näätänen taas muistelee ranskalaiskollegaa, jonka mielestä matematiikka sopii naisille siksi, ettei se vaadi nostelemaan raskaita esineitä.

”Eri kulttuureissa matematiikka käsitetään eri tavoilla. Meillä vallitsee saksalainen käsitys, jossa matematiikka ja teknologia ovat lähellä toisiaan. Esimerkiksi latinalaisissa kulttuureissa matematiikka ja filosofia kuuluvat yhteen: se on paljon pehmeämpi käsitys matematiikasta.”

Syyt luonnontieteiden feminiinistymiselle eivät ole aina kovin pehmeitä. Azerbaidžanissa alan tutkimus on naisvaltaistunut sitä mukaa kun valtion rahoitus tutkimustyölle on näivettynyt kutistaen tutkijoiden palkkoja. Miehet, joilla on varaa valita ja velvollisuus elättää perhettään, pakenevat kaupallisille aloille jättäen luonnontieteet naisten huoleksi.

Mutta tärkeintä olisi kai ymmärtää, että teknologia ja matematiikka ovat poikien alueita vain, jos me niin päätämme. Ja muistaa, että niitä nörttityttöjen kaipaamia roolimallejakin löytyy.

_______________

Eläköön Lovelacen kreivitär Ada Byron & kontra-amiraali Grace Hopper!

Runoilija lordi Byronin tytär loi maailman ensimmäisen tietokoneohjelman ja kätki keksintönsä kääntämänsä artikkelin alaviitteeseen vuonna 1842. Matemaatikkokreivittären vallankumouksellinen pikku teksti selittää, miten differenssikonetta voitaisiin käyttää Bernoullin lukujen laskemiseen iteroimalla.

Sata vuotta myöhemmin Grace Hopper rikkoi matemaatikkojen ylivallan tietotekniikassa. Hopper, laivastoupseeri ja IBM:n insinööri, kehitti vuonna 1952 ensimmäisen kääntäjän ohjelmointikielelle. Se mahdollisti ohjelmoinnin englantiin perustuvalla kielellä ja avasi ovet tietokoneiden kaupalliselle käytölle.

Hopperin keksintö teki ohjelmoinnista naisille sopivaa siistiä sisätyötä, pikkutarkkaa näpertelyä kielen parissa. Varhaiset tietokoneet olivat kuin kehruu-Jennyjä: miehet rakensivat raskaat koneet, joita käytti kasvottomien naisten lauma.

Byronin ja Hopperin lukemattomat naispuoliset seuraajat pääsivät tekemään ohjelmoinnin historiaa juuri siksi, että koneiden käyttämiseen liittyviä tehtäviä pidettiin liian vähäpätöisinä miehille.

Ohjelmointi muuttui jälleen miesten puuhaksi kotitietokoneiden myötä, tietotekniikan sukupuolittamista tutkiva Isabelle Collet kirjoittaa Le Monde Diplomatiquessa.

”[Perheen pojasta] tuli kotitietokoneen tärkein, ellei ainoa käyttäjä. Iässä, jossa poikien on määritettävä itseään suhteessa tyttöihin, murrosikäiset miespuoliset teknologiaintoilijat perustivat ohjelmointi- ja videopelikerhoja.”

Miesten valtakausi tietokoneiden käyttäjinä kesti vain tuokion. 1980-luvun nörttikerhojen ihmepojat menettivät reviirinsä hallinnan, kun kotitietokoneet arkistuivat eivätkä teknologiataidot enää näyttäneet erityislahjakkuudelta.

Tuli sukupuoleton internet, luonteeltaan pikemminkin kanava kuin kone, avoin kaikenlaisille käytöille ja käyttäjille. Vuosituhannen vaihteessa naispuoliset käyttäjät olivat teollisuusmaissa ottamassa miehet lukumäärässä kiinni; nyt naiset muodostavat netinkäyttäjien enemmistön monessa länsimaassa.

_______________

Eläköön Kathy Sierra!

Kukaan nainen ei ole tainnut ikinä tunkeutua miesten reviirille täysin ongelmitta. Nörttipoikakin osaa lyödä, kun tyttö yrittää päästä leikkiin mukaan.

Yhdysvaltalainen Kathy Sierra ryhtyi ohjelmoijaksi vasta nelikymppisenä. Hetken ajan viime vuonna hän oli yksi verkon vihatuimmista naisista. ”Ainoa asia, mitä Kathy Sierra voi minulle antaa, on kaulaansa sopiva hirttosilmukka”, kirjoitti yksi vihakampanjan aloittaneista nimettömistä kirjoittajista. Moni muu liittyi mukaan: satoja raiskaus- ja tappouhkauksia sateli Sierran blogiin ja sähköpostiin. Sierra peruutti luentonsa ja sulkeutui kotiinsa. Vainoajat julkaisivat kotiosoitteen. Sierra ei enää bloggaa.

Sierraa kohdanneen vihan syitä ei kukaan oikein osaa selittää. Hän ei kirjoita politiikasta, vaan teknologiasta – lähinnä ohjelmointikielten opetuksesta. Sierran blogi oli suosittu, mutta sen aiheet olivat kaukana tulenarasta. Jokin Sierrassa silti ärsytti. 1980-luvun separatistihenkisten poikakerhojen sankarit kai siinä surivat alakulttuurinsa tahriutumista.

Tapauksen jälkeen verkon latentista naisvihasta puhutaan vihdoin. Ei vain raiskausuhkauksia naputtelevista yksinäisistä sosiopaateista, vaan meistä kaikista. Siitä, että tuppaamme kuvittelemaan muut käyttäjät valkoihoisiksi miehiksi. Uskomme kasvottoman kanssakäyttäjän naiseuteen vain, jos tämä tuo sitä aktiivisesti esiin.

Ja se ei kannata: yhdysvaltalaisen Marylandin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan naispuoliseksi tulkittava käyttäjänimi houkuttaa nettifoorumeilla 25 kertaa enemmän häirintää kuin sukupuolineutraali nimimerkki. Se ajaa naiset kaappiin. Nörttitytön on kätkettävä joko nörttiytensä tai tyttöytensä.

_______________

Hanna Nikkanen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu