Turboahdetut surviaiset

Olin viikko sitten kävelemässä naapurin saunarannassa.

OLIN VIIKKO SITTEN KÄVELEMÄSSÄ NAAPURIN SAUNARANNASSA. Järvi on pieni, ja sinne on muuttanut pari vuotta sitten laulujoutsenpari. Kauempana rannasta uiskenteli telkkiä ja sinisorsia ja kaislikosta ampaisi lentoon tavi. Rannalle oli piisami tehnyt pienen keon järvisimpukoista. Kumarruin ihailemaan niitä, kun jokin kiinnitti huomioni laiturin alla. Vedestä törrötti läpilahoja ja läpimärkiä pystypuita – ilmeisesti vanhan laiturin rakenteita – joiden ympärille oli kietoutunut jotakin valkoista. Kun katsoin valkoista massaa lähemmin, asiasta ei ollut enää epäilystäkään: hyönteisiä. Laituripuiden ympärillä oli massoittain kuolleita surviaissääskiä. Niiden koko ruumis oli pöhöttynyt ja turvonnut lähes kaksinkertaiseksi. Ruumiinjaokkeiden välistä tursusi valkoista massaa. Ne olivat selvästi aikuisia yksilöitä, sillä eräiden yksilöiden ruumiista erottui törröttävä siipi.

Tiesin heti mitä on tapahtunut. Entomophthorales-suvun loissienet vaanivat hyönteisiä. Ne elävät aluksi hyönteisen sisällä aiheuttamatta isännälleen sen suurempaa vaivaa, mutta isännän päivät ovat luetut, kun sienen on aika turskauttaa itiönsä ilmaan. Silloin sieni sananmukaisesti liimaa isäntänsä jollekin alustalle ja räjäyttää itiönsä ulos. Valkoista itiöpölyä tursuaa kaikista raoista, mutta yleensä runsaimmin takaruumiin jaokkeiden välistä. Ryhmän tunnetuin laji on Entomophthora muscae, jonka tappamia huonekärpäsiä löytää usein ikkunaan liimautuneina. Työhuoneen ikkunalla on tälläkin hetkellä yksi. Mitä siis oli tapahtunut surviaissääskille?

Alan asiantuntija kertoi minulle, että erilaisten vesistöjen varsilla elää varsin yleisenä sieni, joka vaivaa erityisesti mäkäriä ja vesiperhosia. Se tappaa hyönteisen juuri siinä vaiheessa, kun se kiipeää ylös vedestä aikuisena yksilönä. Sääskillä tiedetään olevan oma sienilajinsa, jota ei luultavasti ole vielä ilmoitettu Suomesta. Saattaa siis olla, että olen törmännyt pieneen sensaatioon. Tai sitten laji on sama, joka elää mäkärillä. Minulla ei ollut mukana mitään purkkia, johon olisin saanut näytteen kuolleista surviaissääskistä ja niiden tappajasienistä. Pitäkää kuitenkin peukkuja, että sääsket olisivat vielä tallella ja niissä olisi vielä jäljellä riittävästi itiöpölyä määritystä varten, kun seuraavan kerran ehdin paikalle.

Jani Kaaro

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu