Tunnustus maattomille

Kalaharin kansa sai vaihtoehto-Nobelin.

”Jos emme saa maatamme takaisin, väkemme kuolee”, sanoo Kalaharin kansan puolesta pitkään taistellut bušmanni Roy Sesana, heimonimeltään Tobee. Sesanalla on vastustajanaan niinkin voimakas taho kuin Botswanan hallitus, mutta silti hänen ääntään kuullaan.

Sesana sai työstään vuoden 2005 Nobelin vaihtoehtopalkinnon, Right Livelihoodin, Tukholmassa vuoden lopulla. Tieto palkinnosta tuli päivä sen jälkeen, kun hän oli vapautunut 26 muun heimolaisensa kanssa neljän päivän vankeudesta.

”Meitä hakattiin, koska yritimme hankkia ruokaa ja juomaa Keski-Kalaharissa jäljellä oleville bušmanneille, omille perheenjäsenillemme”, hän kertoo Tukholmassa pidetyn palkintotilaisuuden jälkeen ja jatkaa, että apu tulkittiin kapinoinniksi hallitusta vastaan.

Sesanan vuonna 1991 perustama järjestö First People of the Kalahari saa jatkuvasti raportteja vastaavista bušmannien ja poliisin yhteenotoista. Muutaman vuoden takaisessa tiedonannossa on mainittu Roy Sesanan veli, jonka autiomaan vartijat hakkasivat kuoliaaksi. Yksi loppuvuoden raporteista puolestaan viestii, että toimittajien ei ole annettu tulla leireille.

Suurin bušmannien pakkolähtö sijoittuu vuosiin 1997–2002, mutta kansan häätäminen alkoi jo vuonna 1980, jolloin Kalaharin timanttilöydöt tehtiin. Botswana on yksi maailman suurimmista timantintuottajista.

”Botswanan hallitus uhkasi polttaa meidät majoihimme, jos emme lähde timanttien tieltä. Mutta tällä hetkellä meistä muutama sata on vältellyt vartijoita ja päässyt palaamaan omille seuduillemme”, Sesana kertoo. Heimojohtaja määrittelee itsensä noin 55-vuotiaaksi. Hän on luonteeltaan hellittämätön taistelija, Kalaharin kansan johtaja.

”Ennen elimme hyvin. Nyt tarvitsemme johtajia, koska maamme on varastettu ja meidän täytyy kärsiä selviytyäksemme”, hän kuvaa tilannetta. Sesanan mielestä johtajuus ei merkitse sitä, että sanoo ihmisille, mitä he tekevät. Pikemminkin toisin päin. Kansan tulee kertoa, miten johtaja voi parhaiten auttaa.

Roy Sesana rohkaisee väkeään lähtemään leireiltä, joita hän kutsuu kuoleman paikoiksi.

Šamaanikoulutuksensa vuoksi Sesana kertoo osaavansa ammentaa voimaa esi-isiltään. Usein hän pistää päähänsä itse tekemänsä antiloopinsarvipäähineen. Siten hän kertoo olevansa yhteydessä esi-isiin. Ilman esi-isiä ei voi elää ja esi-isien maa on juuri Kalahari.

”Ja me olemme tulevaisuudessa lapsenlapsiemme esi-isiä. Meidän tehtävänä on huolehtia heistä aivan kuten esi-isät tekevät nyt meille. Me emme ole täällä vain itsellemme, vaan toinen toisillemme ja lapsillemme ja lapsenlapsillemme”, Sesana kuvaa. Hän kertoo, ettei osaa vieläkään lukea sanoja, mutta hän osaa tulkita maata ja sen eläimiä.

”Olemme aina eläneet karussa maassa, missä emme ole riippuvaisia mistään, mutta missä selviydymme yhdessä, totutuilla tavoilla. Kalaharin maa ja taivas ovat osa meitä.”

Bušmannien ei nykyään ole mahdollista toteuttaa esi-isiltä saatua elämäntapaa. Metsästäminen on Sesanan mielestä eläimille puhumista. Bušmanni ei vie eläintä kysymättä ensin eläimeltä.

”Menen ja kysyn antiloopilta. Hän tietää, että vaanin häntä ja hän tietää, että hänen on annettava kaikki voimansa minulle. Mutta hän juoksee ja minunkin on juostava. Ja kun juoksen, minusta tulee kuin hän. Me molemmat väsymme ja lopulta puhun hänelle ja katson häntä silmiin. Ja niin hän lopulta tietää, että hänen on annettava voimansa minulle, jotta lapseni saisivat elää”, Roy Sesana kuvaa elämäntapaansa, jossa eläimen kanssa juostaan vielä yhdessä.

”Meillä on tapana metsästää ja saada vesi kasvien juurista, mutta nyt hallitus on kieltänyt meiltä metsästyksen ja tuhonnut vesilähteemme. Meistä tehdään riippuvaisia hallituksen antamasta avustuksesta, vaikka osaisimme tulla toimeen itsekin”, hän jatkaa ja muistuttaa, että hänen kansansa on asunut eteläisessä Afrikassa ainakin 20 000 vuotta.

”Meiltä on viety myös meidän oma sairaalamme, joka on juuri autiomaa. Ennen me elimme hyvin ja kuolimme ainoastaan vanhoina. Nyt olemme sairastuneet tauteihin, joita meillä ei ennen edes ollut”, Sesana suree ja mainitsee vitsauksista aidsin ja itsemurhat.

”Hallitus muun muassa sanoo, että meidän piti muuttaa Kalaharista, koska meidän tulisi kehittyä. Presidentti sanoo, että jos me emme muutu, me tuhoudumme. Tässä hän tavallaan onkin oikeassa, sillä nyt me tuhoudumme, kun he pakottavat meidät lähtemään maastamme”, Sesana suree.

Lähes 250 bušmannia nosti syytteen Botswanan hallituksen toimia vastaan vuonna 2002, mutta syyte kaatui teknisten syiden vuoksi. Bušmanneja tullaan todennäköisesti kuulemaan uudestaan lähikuukausina. Roy Sesanan arveluiden mukaan hallitus on tehnyt selväksi, että se on valmis muuttamaan perustuslakia päästäkseen pälkähästä eli jos se häviää oikeudenkäynnin.

Kansainvälinen alkuperäiskansojen oikeuksia puolustava järjestö Survival International katsoo, että Botswanan hallitus on rasistinen. Järjestön mukaan Botswanan timantteja tuottava yhtiö De Beers syyttää virheellisesti bušmanneja siitä, että nämä aiheuttaisivat vaaratilanteita metsästäessään kivääreillä. Samoin De Beers väittää, että kaivosalue ei olisi bušmannien asuinaluetta.

Roy Sesana toteaa: ”Me olemme olleet kaikkialla Kalaharissa pidempään kuin kukaan missään.”

Right Livelihood -palkinto

Vuoden 2005 palkinnon saivat kanadalaiset Maude Barlow ja Tony Clarke, bušmanni Roy Sesana ja hänen järjestönsä First People of the Kalahari, malesialainen Irene Fernandez ja meksikolainen Francisco Toledo.

Palkinnon isä on kirjailija Jakob von Uexkull, joka myymiensä postimerkkien turvin perusti Right Livelihood Award -säätiön. Hänen alkuperäinen ajatuksensa oli laajentaa Nobelin palkintojen määrää. Hän toivoi erillistä palkintoa niille, jotka jäävät Nobel-palkintoalojen ja valintaperusteiden ulkopuolelle. Time-lehti valitsi Upsalassa syntyneen von Uexkullin viime vuonna Euroopan sankariksi.

Tähän mennessä palkittuja on yli sata lähes 50:stä eri maasta. Vuonna 1992 palkittiin suomalainen kylätoiminta Suomen Kylätoiminta ry. Myös muutamat Nobelin rauhanpalkinnon saajat ovat ensin vastaanottaneet Right Livelihood -palkinnon. Yksi heistä on ympäristöaktivisti Wangari Maathai, joka sai tunnustuksen työstään jo 20 vuotta sitten.

Palkinnon nimi pohjautuu buddhalaiseen ajatukseen, jonka mukaan jokaisella on vastuu omista teoistaan – jokaisen tulee ottaa vain oma reilu osuutensa maapallon varoista.

www.survival-international.org

Heidi Rautionmaa

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu