Kirjoittanut Otto Bruun

Tulonjaon runous

Lukuaika: 2 minuuttia

Tulonjaon runous

Runoilija Eli Khamorovonin mukaan köyhyys on kuin rangaistus rikoksesta, jota et ole tehnyt.

Runoilija Eli Khamorovonin mukaan köyhyys on kuin rangaistus rikoksesta, jota et ole tehnyt. Ja kuitenkin Suomi24:n ja Helsingin Sanomien kommenttipalstat täyttyvät väitteistä: köyhä on laiska. Myös taloustieteessä samasta asiasta kiistellään.

Marja Riihelän tuore taloustieteen väitöskirja tähtää suomalaisen köyhyyden ja tuloerojen erittelyyn ja selittämiseen tilastoilla. Se koostuu neljästä itsenäisestä artikkelista, jotka pureutuvat ennen kaikkea yksittäisten ihmisten tulojen ja kulutustasojen eroihin. ”Köyhät köyhtyy, rikkaat rikastuu” -väittämälle on nyt luotu vakuuttavat tilastolliset perusteet.

Polttopisteenä kertomuksessa on Suomen vuoden 1993 pääomaverouudistus. Silloin erotettiin toisistaan pääomaverot ja työtulojen verotus. Työtä verotetaan edelleen progressiivisesti siten, että korkeimpia työtuloja verotetaan ankarammin kuin matalia. Vuodesta 1993 lähtien pääomatuloja on verotettu vain suhteellisen matalalla tasaverolla, joka on nykyään 29 prosenttia.

Pääomatulojen progressiivinen verotus loppui, ja siihen katkesi myös Suomen tuloerojen tasoittuminen. Erityisesti korkeatuloisimpaan 10 prosenttiin kuuluvat ovat sittemmin muuttaneet työtulojaan pääomatuloiksi. Näin he tienaavat enemmän ja joutuvat maksamaan yhteisistä julkisista palveluista entistä vähemmän.

Tilastot vahvistavat muutoksen: pääomatulot Suomessa ovat kasvaneet paljon palkkatuloja nopeammin.

Sama näkyy välittömästi tuloeroissa: vuosien 1990 ja 2002 välillä ylimmän prosentin reaaliset tulot kasvoivat 121,9 prosenttia, kun taas alimman prosentin tulot kasvoivat vain 1,1 prosenttia. 80-luvun alkuun verrattuna rikkaimman prosentin osuus koko kansantalouden tuloista on tuplaantunut noin 8,3 prosenttiin.

Tutkimuksessa siteerattavat Tilastokeskuksen aineistot ovat vastaansanomattomia: suhteellisesti köyhiä oli seitsemän prosenttia (328 000 henkilöä) vuonna 1990 ja jo 11 prosenttia (557 000) vuonna 2004. Erityisen haavoittuvaisiksi ryhmiksi tunnistetaan opiskelijat, eläkeläiset ja lapsiperheet.

Keskustelu tulojaosta ja verotuksen vaikutuksista tuo selvästi esiin sen, että tuloerojen kasvattaminen on ollut tietoinen poliittinen valinta. Vihaisimmat puhuvat jo puhtaan luokkayhteiskunnan paluusta. Silti taloudellinen eriarvoisuus alkaa olla jo hyvin toteen näytettyä. Huolestuttavampaa on, että se ei tunnu kiinnostavan juuri ketään. Tai että Riihelän kaltaiset tutkijat eivät anna välineitä trendin kääntämiseksi. Kysymys ”mitä on tehtävä?” leijuu jälleen ilmassa.

Ehkä suhdettamme rahaan pitäisi tarkastella uudestaan, myös köyhät muistaen. Kuten Woody Allen on todennut: ”Hyvä asia köyhänä olemisessa on, että kun olet 70, sinun lapsesi eivät halua julistaa sinua hulluksi, jotta saisivat omaisuutesi itselleen.”

Marja Riihelä: Essays on income inequality, poverty and the top income shares.

Otto Bruun