Totuudentorvi

Kaikki omiaan on kuin isku vasten kasvoja.

Hanna Arvelan Kaikki omiaan -sarjakuva-albumin yksinkertainen ja viimeistelemättömän oloinen, jopa brutaali piirrosjälki ei varsinaisesti pursua iloa silmille. Sanomaa ja sisältöä riittää sitäkin enemmän. Tuntuu siltä kuin kertojalla olisi niin kova kiire jakaa huomioitansa maailmasta, että aikaa ei jää hiomiselle.

Albumilla yhteiskunnallinen kommentointi saavuttaakin sitten suorasukaisuudessaan häkellyttäviä mittasuhteita, Arvela on kuin tarinan poika joka kritisoi keisarin uusia vaatteita. Hän ei arkaile sanoa suoraan sitä, mitä emme aina kehtaa tunnustaa itsellemmekään. Kaikki omiaan on kuin isku vasten kasvoja.

Herkullisia piikiteltäviä yhteiskuntamme tuntuukin sitten tarjoavan kuin liukuhihnalta taiteilijalle, joka ei selvästikään arkaile tarttua tarjottuihin syöttöihin. Lähestymistapana on kolmen kuvan sarjakuvastripit, joissa arkiset asiat tuodaan esille kaunistelematta ja riipaisevan rehellisesti. Ote on kuitenkin enemmän lämmin kuin ilkeä, nauraessaan ympäristölleen Arvela nauraa myös itselleen.

Piikiteltävien lista sivuilla on loppumaton, maailmanparantajat, poliitikot, liikemiehet, pop-muusikot, vaimonpieksäjät ja juopot muiden ohessa saavat omansa. Liioitellut esimerkit varmasti loukkaavat osaa lukijoista, mutta ehkä näiden hieman kärjistettyjen väittämien joukosta löytyy myös totuuden siemen.

Hanna Arvela: Kaikki omiaan. Hanna Arvela 2008. 124 sivua. Viisi tähteä.

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu