Torinon musta pörssi

Nigerialaisnainen välitti perheestään 
& päätyi Italiaan välitettäväksi.

Nigerialaisen Isoke Aikpitanyin isä otti uuden vaimon ja jätti äidin huolehtimaan kahdeksasta lapsesta. Auttaakseen äitiään tytär lähti Eurooppaan etsimään töitä ja päätyi Torinon huorakadulle.

Kun äiti sairastui ja kuoli, Isoke Aikpitanyin elämä muuttui. Hän lopetti prostituution ja rahan lähettämisen perheelleen Benin Cityyn.

Torinon katuja Aikpitanyi ei kuitenkaan jättänyt, vaan perusti prostituutiosta pakenevia naisia auttavan vastaanottokodin ja järjestön. Lisäksi hän kirjoitti italialaisen toimittajan Laura Maragnanin kanssa kirjan Benin Cityn tyttöjen kokemuksista.

Musta, kaunis ja kaupan on karmea dokumentti. Ytimekkäästi kirjoitetusta kirjasta välittyy kadun vaarat ja epätoivo. Lukijakin kokee palelevansa kadulla vain pikkuhousuihin pukeutuneena.

Aikpitanyin mukaan hyväksikäyttäjän ja uhrin vastakkainasettelu ei ole mustavalkoinen, vaan siinä on harmaan vivahteita. Katu muuttaa ihmisiä, ja uhreista tulee pyöveleitä. Monet tytöistä ajattelevat, että asiakkaat ovat kynittäviä kanoja. Mitä enemmän rahaa heiltä nyhtää, sen parempi. Tyttöjen tavoitteena ei ole siivoojan tai myyjän työ vaan rikastuminen parittajana.

Vapautumisensa jälkeen Isoke Aikpitanyi näkee naiskaupan uudesta näkökulmasta. Pahiksia eivät ole vain valkoiset välittäjät. Nigerialla on paljon luonnonvaroja, mutta suurin osa asukkaista on köyhiä. Tytöt joutuvat kantamaan liikaa vastuuta pienestä pitäen, ja siksi he päätyvät ihmiskauppiaiden uhreiksi.

Aikpitanyi kirjoittaa, ettei ihmiskauppa ole ratkaisu Nigerian ongelmiin:

”Jollei vanhemmilla ole rahaa ruokaan tai lastensa koulunkäyntiin, heidän on kannettava kortensa kekoon: protestoikoon. Ei Nigerialle rakenneta säällistä tulevaisuutta sillä, että tytöt myydään värvääjille.”

Kirjasta käy ilmi, kuinka avointa laiton siirtolaisuus on. Tämä tulee esille muissakin kirjoissa: Eurooppa haluaa seksiorjia ja muita orjia.

Laura Maragnani & Isoke Aikpitanyi: Musta, kaunis ja kaupan. Euroopan uudet orjat. Into 2012. 218 s.

Kristiina Koivunen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu