tissiä & tutkittua tietoa

Maailman terveysjärjestö kehottaa jäsenvaltioitaan tukemaan imetystä yksinomaisena ruokintana puolen vuoden ikään saakka.

Vauva imaisee nisän suuhunsa kuin henkensä hädässä. Huokaisee syvään. Tämä on vakava paikka. Tyttö pumppaa jaloillaan lisää maitoa ja inisee tyytyväisyydestä. Lepää rinnallani niin kuin lapsi maailman parhaalla paikalla levätä voi. Silmäluomet alkavat lurpsahdella, painuvat kiinni. Imee kauan.

Toinen rinta alkaa tiputtaa. Aina sama juttu, ei ole rättiä missään. Rauhoitu nainen ja nauti, antaa paidan kastua!

Neuvolatäti kehui, että maito näyttää riittävän. Pyöreäposkinen, pulskasäärinen nelikuinen tyttöni on kasvanut hyvin. Liikkuvaiselle, laihanlaiselle isoveljelle aloin antaa perunamössöä tuonikäisenä.

Kuulin vastikään, että Maailman terveysjärjestön WHO:n korkein päättävä elin kehottaa kaikkia jäsenvaltioitaan edistämään ja tukemaan imetystä yksinomaisena ruokintana kuuden kuukauden ikään saakka ja osittaisena ruokintana siihen asti kunnes lapsi täyttää kaksi.

Olin tyrmistynyt. Lähes kaikki tuntemani äidit ovat aloittaneet kiinteän ruuan syöttämisen nelikuiselle vauvalleen, ja sitkeimmät ovat antaneet rintaa vuoden ajan. Puolitoista tai kahta vuotta vanhaa naperoa imettäviä pidetään usein joko täyshippeinä tai tahdonvoiman puutteesta kärsivinä, lapsen pompottamina ressukoina.

Suomen lastenlääkäriyhdistys (SLY) vastasi WHO:n suositukseen laatimalla oman lausuntonsa, jonka mukaan yhdistys pitää hyvänä WHO:n aiempaa linjaa eikä kannata sen muuttamista. Suomessa voimassa olevan suosituksen mukaan lisäruokinta aloitetaan yksilöllisesti 4–6 kuukauden iässä. Osittaisen imetyksen kestoon SLY ei ota kantaa, vaikka onkin sitä mieltä, ettei yli yksivuotiaan imettämisestä ole mitään todistettavaa hyötyä.

Huonon hygienian ja aliravitsemusongelmien takia pitkän imetyksen suositteleminen on SLY:n hallituksen mielestä perusteltua kehitysmaissa. Kehittyneissä maissa puolen vuoden täysimetyksestä voi sen sijaan seurata kasvun hidastumista 4–6 kuukauden iässä, raudanpuuteanemiaa sekä ongelmia hivenaineiden ja vitamiinien saannissa.

Oma roolinsa virallisissa suosituksissa on äitiysloman ja hoitovapaan pituudella. Varotaan ottamasta sellaista kantaa, joka aiheuttaa suurelle osalle äideistä paineita ja syyllisyydentuntoa. Pitkään imettävät äidit saavat sen sijaan rauhassa sietää voivottelua ja pään pudistelua.

Kirsi Otronen toimii vastaavana terveydenhoitajana Oulunkylän terveyskeskuksen neuvolassa Helsingissä. Hän pyrkii omassa työssään edistämään imetysmyönteistä ajattelua.

Otronen kehuu rintaruokintaa hienoksi luonnon omaksi systeemiksi. Neljän kuukauden iässä lapsi alkaa heräillä useammin yöllä syömään lisäten samalla äidin maitomäärää. Maito on helposti sulavaa ruokaa. Rintaruokitut lapset syövät tästä syystä paljon tiheämmin kuin korvikeruokitut.

”Lapsista vain 67 prosenttia kasvaa nollakäyrällä. Normaalia kasvua ovat kaikki +2:n ja –2:n vaihteluvälin sisällä kulkevat kasvukäyrät”, Otronen kertoo.

”Lastenlääkärit, WHO, hammaslääkärit ja sukulaiset esittävät omia suosituksiaan. Monesti äideille olisi helpottavaa kuulla vain yksi vaihtoehto. Äiti kuitenkin ratkaisee vieroitusasiassa, ei neuvolatäti. Lapsensa paras asiantuntija on äiti itse.”

Otronen kehottaa äitejä tarkkailemaan omaa ruokavaliotaan. Vitamiinien ohella on huolehdittava riittävästä hyvälaatuisten, monityydyttymättömien rasvojen saannista.

Myös samassa elämäntilanteessa olevien äitien tapaaminen on Otrosen mielestä hyödyllistä. Ympäri Suomen toimii reilu parikymmentä lähinnä vapaaehtoisten pyörittämää imetystukiryhmää. Näistä kermaklubeista ja tissiliigoista saa tietoa vauvamyönteisyysyhdistyksen Vamyn jäsenlehdestä tai nettisivuilta.

En koe itse olevani mikään imetysfriikki, vaan pikemminkin ”isät lapsenhoitoon, äidit vapaalle” -tyyppiä. Vuoden verran poikaa imetettyäni totesin, että nyt saa riittää tämä makuuhuoneessa iltakaudet kökkiminen. Kaikki leffat menevät ohi, eikä konsertteihin tai teatteriin ole asiaa kuin uuvuttavien erikoisjärjestelyjen jälkeen. Löysää rintaa lutkuttava, kävelevä jössikkä alkoi tuntua minusta vastenmieliseltä.

Nyt mietin, olisinko suhtautunut naperoimetykseen positiivisemmin, jos olisin nähnyt ympärilläni muita jössiköitään imettäviä äitejä tai kuullut WHO:n tieteellisiin näyttöihin perustuvista, yleismaailmallisista, pidemmistä imetyssuosituksista.

Minusta äideillä ja isillä tulee olla oikeus saada omasta neuvolasta lapsen hoitoon liittyvää, ristiriitaistakin informaatiota ilman että he sitä aktiivisesti hakemalla hakevat.

Vauvamyönteisyys ry:n nettisivut löytyvät osoitteesta www.lapsiperhe.net/vamy. WHO:n raportti The optimal duration of exclusive breastfeeding löytyy pdf:nä osoitteesta www.who.int/nut/publications.htm.

Päivi Ala-Harja

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu