Tinkimätön pelinavaus

Arvostelussa Anna Kokkosen levy
Salainen puutarha.

Anna Kokkosen ensilevy säväytti. Jos musiikkia jotenkin pitää luokitella, niin tälle ehkä loisin lokeron ”progehtava folk”. Ennalta tuttuja verrokkeja etsiessä ensimmäisenä mieleen nousevat Kate Bush ja Joni Mitchell.

Kokkonen kulkee ylpeästi omaa tietään, eikä anna toisten määräillä. Levy on kokonaisuudessaan suora ilmentymä tekijänsä alkuperäisestä ideasta. Kokkonen on nimittäin säveltänyt, sanoittanut, laulanut ja pitkälle myös soittanut kaikki kappaleensa itse – tuotantoa tietenkään unohtamatta.

Minkäänlaisia kompromisseja ei Kokkonen ole edes harkinnut, vaan hän on tarjonnut musiikkiaan ota tai jätä -pohjalta ja se on sellaisenaan hyväksytty. Jos haluaa kuunnella musiikkia sellaisena kuin tekijä on sen alkujaankin kuvitellut, niin tässä on loistava esimerkki.

Kokkonen laulaa kappaleitaan raikkaalla, toisinaan korkeallakin äänellä. Sanoitukset käsittelevät lähinnä ihmisen läheisyyttä ja kaukaisuutta. Levy on omistettu vainon uhreina menehtyneille Falun gongin harjoittajille, mikä saa erityisesti kappaleen ”Kultainen maa” toimimaan koskettavalla tavalla.

Anna Kokkonen:
Salainen puutarha.
Ranka Kustannus
2014. Neljä tähteä.

Julle Tuuliainen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu