Tillanen pressaksi!?!

Presidenttikilpaan pyrkivä vasemmistoaktivisti ei pönötä, mutta painii mielellään.

KAIUTTIMISSA PAUHAA nuori vihainen mies. Sanottavaa on paljon, se on tiukkaa ja sitä suolletaan ulos hurjalla tahdilla. Onko se Asa? Onko se Steen1? Ei, vaan Isä Aurinkoisenakin tunnettu Ilkka Tillanen – ja hän haluaa Suomen seuraavaksi presidentiksi.

Tillanen on 24-vuotias vapaapainia harrastava lähihoitajaopiskelija Mikkelistä. Poliittisia kannuksia hän on kerännyt toimimalla Suur-Savon Vasemmistonuorten puheenjohtajana sekä keräämällä viime kunnallisvaaleissa kunnioitettavat 38 ääntä vaaliteemallaan ”Mikkelin sosialistinen vapaakaupunki”.

Lisäksi hän irvailee 1970-luvun taistolaislauluperinnettä iloisesti räpillä. Sanoitusten aiheina ovat muun muassa Jeesus ja Pohjois-Korea.

Punakapina! Jo riittää rahan ylivalta

Nyt on aika nousta ylös sorron ikeen alta

Ja eliitti saa varoa nyt kun maailmanmeno muuttuu

Saatte kokea mitä tää on kun proletariaatti suuttuu.

IHAN NOIN VAIN EI PRESIDENTTIPELIIN pääse mukaan. Tavallisimmin ehdokkaan asettaa puolue, mutta kisaamaan voi päästä myös hankkimalla 20 000 vaalioikeutettua kannattajaa. Tillanen on valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon ja vapaaehtoiset vaalityöläiset ovat keränneet kannattajakortteja ahkerasti jo pitkään.

Tillasen järjestötaustasta huolimatta Utopia 2006 -vaalikampanjalla ei ole minkäänlaisia sidoksia puolueisiin ja järjestöihin. Toimintaryhmä koostuu vapaaehtoisista ja Tillanen itse on ehdolla sitoutumattomana yksityishenkilönä.

Utopia 2006 -nettisivuille on koottu niin asiapitoista informaatiota kuin Isä Aurinkoinen ja Rauhanpanssarit -yhtyeen musiikkiakin. Tillasella on myös kampanjapäällikkö ja vaaliasiamies kuten vakavasti otettavalla ehdokkaalla kuuluukin.

SOITAN KAMPANJAPÄÄLLIKÖKSI tituleeratulle Ville Vehviläiselle sopiakseni haastattelun Tillasen kanssa. Puhelimeen vastaa unelias ääni ja katson parhaaksi varmistaa vielä, että onhan linjan toisessa päässä varmasti ehdokas Tillasen kampanjapäällikkö.

”No joku semmonen kai”, vastaa Vehviläinen.

Tiedustelen tulevan ehdokkaan aikatauluja ja halukkuutta antaa haastatteluja. Vehviläinen ei tiedä eikä lähde veikkailemaan.

”Soitappa kuule sille Ilikalle ittelleen.”

SOVITUN HAASTATTELUPÄIVÄN AAMUNA puhelimeni näytöllä vilkkuu Tillasen numero. Linjan toisessa päässä kohtelias ääni kysyy, voisiko tapaamistamme siirtää vuorokaudella eteenpäin, sillä tulevan ehdokkaan rahatilanne ei anna myöten hypätä Helsingin-junaan.

Tillanen kertoo myöhästyneensä vaalitilaisuuksistakin pitkäksi venyneen liftausreissun takia. Maakuntamatkailua ehdokas ei siis juurikaan harrasta eikä pääkaupunkiseudulla vieraillessaan yövy Hotelli Presidentissä, vaan ystävien ja kannattajien sohvilla.

Odotamme kuvaajan kanssa Rautatieaseman pääovilla. Tillasella on hyvin pukeutuneen vasemmistolaisen maine, mutta tapaamisaika on jo mennyt, eikä ihmisjoukossa vieläkään näy yhtään parikymppistä pukumiestä. Puhelinsoitto paljastaa Tillasen odottavan väärän sisäänkäynnin edessä.

Elielinaukion puoleisilla ovilla seisoo pitkä ja hoikka mies. Päällä on samettinen pikkutakki ja jaloissa paperikassi sekä muutama muu nyssäkkä. ”En tunne Helsinkiä kovin hyvin”, Tillanen sanoo anteeksipyytävästi, kun kättelemme.

TILLASELLA ON PILKETTÄ silmäkulmassa, vaikka vaalibudjetti on tasan nolla euroa. Hän on vakavissaan vaalitaistelussa. Helppoa se tosin ei ole, kuten ei koskaan, kun pientä ihmistä on vastassa suuri koneisto.

”Ehdokkaanahan olen ihan vitsi verrattuna näihin muihin, jotka ovat olleet korviaan myöten politiikassa jo vuosia. Mutta en silti ole vitsillä mukana”, sanoo vähäeleinen Tillanen.

VAIKKA TALOUDELLISTA TUKEA ei puolueelta ole herunut, Vasemmistoliitossa on suhtauduttu Tillasen ehdokkuuteen varsin maltillisesti.

Tillasen suunnitelman tultua ilmi puoluesihteeri Aulis Ruuth ehti jo kommentoida iltapäivälehdille hieman negatiiviseen sävyyn kuinka ”siitä ei ole tarkoitus tehdä isoa ongelmaa”, mutta sittemmin asiat ovat selkiytyneet. Jopa itse Suvi-Anne Siimes on allekirjoittanut Tillasen kannattajakortin, joten siunaus lienee saatu. Ei niin, että mies sellaista kaipaisi.

Suurempi huolenaihe Tillaselle on niin sanotun nukkuvien puolueen jatkuva kasvu. Omalla kampanjallaan hän pyrkiikin osaltaan herättelemään nuoria ja protestihenkisiä ihmisiä takaisin vaaliuurnille. Eikä epäilystäkään, etteikö hän tässä myös onnistuisi.

Ehdokkaan ympärille on kerääntynyt innokas joukko kannattajia, mutta myös vastustajia riittää. Suorasukainen nuori mies ei todellakaan miellytä kaikkia. Internetin keskustelupalstoilla on esitetty kovasanaista kritiikkiä esimerkiksi siitä, millaiseen jamaan Suomi joutuisi mikäli presidenttinä – eli puolustusvoimain ylipäällikkönä – olisi Tillasen kaltainen armeijaa käymätön henkilö.

Tillanen ei kuitenkaan pidä tätä ongelmana. Vasta-argumenttikin on niin itsestään selvä, että luultavasti vain harva epäilijä on tullut sitä ajatelleeksi. ”Eihän istuvalla presidentilläkään ole armeijakoulutusta!” Tillanen passitettiin suorittamaan totaalikieltäytymisrangaistusta Naarajärven avovankilaan vuonna 2001. Hän kertoo viihtyneensä kiven sisällä yllättävän hyvin ja lukeneensa paljon.

”Ja opin suht päteväksi laitossiivoajaksi.”

TÄTÄ KIRJOITETTAESSA allekirjoitettuja kannattajakortteja on kertynyt noin 5500 kappaletta. Kortit on toimitettava Keskusvaalilautakunnalle joulukuun alussa, joten ehdokkaaksi mielivälle ei jää aikaa turhaan lorvailuun. Kansan pariin on jalkauduttu niin jalkapallootteluissa kuin festareillakin. Myös haastattelupäivän iltana Tillanen on aikeissa uhmata sadetta ja lähteä kadulle keräämään nimiä. ”Hommaa riittää. Mutta on tämän mahdollista onnistua.” Realistiseksi tavoitteeksi hän on asettanut ehdokkaaksi pääsyn.

”Kun ensimmäinen kierros on pidetty ja olen saanut tuotua keskusteluihin jotain uutta, olen tyytyväinen. Otetaan nyt esimerkiksi turvallisuuspolitiikka – kaikki ovat aina niin varovaisia puheissaan! Keksivät vain uusia tapoja sanoa, etteivät ole mitään mieltä.” Ilkka on kyllä mieltä: ”Natolle ehdoton ei! Maailmanlaajuinen turvallisuuspolitiikka on tärkeä asia.

Tälläkin hetkellä poliisien valtuuksia lisätään koko ajan hätäisesti valmistelluilla laeilla. Ympäristöpolitiikka pitäisi myös ottaa osaksi kaikkea päätöksentekoa eikä nähdä sitä vain ylimääräisenä puuhasteluna. Ja kehitysyhteistyömäärärahat vähintään siihen 0,7 prosenttiin, tosin sekin on alimitoitettua.”

TILLASEN KOTISIVUILLA on pitkä lista asioista joista tämä nuori mies tykkää. Oikeita asioita ovat muun muassa kansainvälinen solidaarisuus, korkeat verot ja rakkaus. Vääriä taas McDonalds, öljy-yhtiöt ja tv-shop-mainokset. Myös tasa-arvo kaikissa muodoissaan on Tillasen sydäntä lähellä, oli kyse sitten samaa sukupuolta olevien pariskuntien oikeudesta hedelmöityshoitoihin tai valtionpäämiesten kohtelusta.

”Kim Jong-Ilille sanotaan, että sulla ei ole tänne asiaa kun olet terroristijohtaja. Sama pitäisi sanoa Bushille ja Putinillekin!”

Turhanpäiväiset poskisuukot jäisivät siis Tillasen hallintokaudella väliin. Edes suurmiesten kanssa ei tarvitse kaveerata, jos nämä sattuvat olemaan erityisen nihkeitä tyyppejä.

Vitut yhteiskuntarauhasta, kapina on päällä

Seisoo porvarinilkit nytte heikolla jäällä

Ja sit ku putoot avantoon ni turhaan huuat apua

Oot oman onnes seppä, siis ite ylös kapua.

TILLASEN BÄNDIPROJEKTI on noussut vaalikampanjan myötä esille näyttävämmin kuin oli tarkoitus.

Isä Aurinkoinen ja Rauhanpanssarit perustettiin alun perin Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton eli nykyisten Vasemmistonuorten uudenvuodenaattona vietettyjä 60-vuotisjuhlia varten.

Sittemmin yhtye on julkaissut Maailmansota 3 – The Revenge -levyn. Projekti oli tarkoitus kuopata jo aikoja sitten, mutta siitä muodostuikin presidentinvaalikampanjalle aikamoinen veturi.

”AIKA SURULLISEN PITKÄLLE venytetty vitsihän tämä alkaa olla”, Tillanen hymähtää. Provokaatio on hyvä keino herättää huomiota, mutta palaute ei ole aina positiivista.

Isä Aurinkoisen ja kumppanien huumori ei ole uponnut ihan kaikkiin ja soittajapoikia on heitelty niin vihaisilla katseilla kuin oluttuoppien sisällöillä.

Tillanen voi varautua siihen, että häntä tullaan vaatimaan tilille yhtyeen sanoituksista vielä moneen otteeseen. Kovin monessa maassa presidentti ei ole sanoittamassaan kappaleessa vannonut tarjoilevansa Maailmanpankin johtajalle moraa kurkkuun.

”Anteeksipyytelyä ei silti ole luvassa. Oon ihan ylpeä tekemisistäni”, Tillanen vakuuttaa.

TÄHÄN ASTI MEDIA ON kohdellut Tillasta hyvin.

”Jos jotain hölmöyksiä on jutuissa ollut, ne on yleensä olleet suoria sitaatteja”, hän nauraa. ”En ole kauhean tottunut puhumaan medialle ja välillä tulee lipsahduksia.”

Kun Tillasesta otetaan valokuvia tätä haastattelua varten, ohjeita satelee joka puolelta: ”työnnä leukaa eteenpäin, laita kättä poskelle, nyt eteerinen katse kaukaisuuteen…”

Tillanen näyttää vastentahtoisesti koulukuvaan pakotetulta kaksitoistavuotiaalta, ja siltä hänestä ilmeisesti tuntuukin. Kaikenlainen pönöttäminen on vielä hieman vierasta, vaikka hän on antanut haastatteluja niin Aamulehteen kuin Ajankohtaiseen kakkoseenkin.

”Ota sellainen valtiopäiväasento”, ohjeistaa kuvaaja Tillasta tämän poseeratessa Kekkosen muotokuvan edessä.

”No en oo pahemmin semmosilla käyny”, Tillanen naurahtaa, mutta suoristaa selkäänsä vielä hitusen lisää.

Kursivoidut kohdat ovat Isä Aurinkoisen ja Rauhanpanssareiden sanoituksia. www.utopia2006.net.

Oona Juutinen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu