Tiibetin kärsivällisyys loppui

Tavallisen tiibetiläiskansan tulisi olla myötätunnon mestareita kyetäkseen seuraamaan johtajansa toiveita. He elävät hyvin erilaisessa todellisuudessa kuin heitä johtavat maanpakolaiset.

Luen Suomesta käsin uutisia tiibetiläisistä tiedotusvälineistä. Kuvat mielenosoittajista ovat täynnä tuttuja kasvoja. Elin vuosia Pohjois-Intiassa Tiibetin pakolaishallituksen kotiseudulla Dharamsalassa rauhaarakastavien tiibetiläisten parissa. Nyt paikka on muuttunut. Tiibetiläisten pitämät kaupat ovat kiinni, mielenosoittajat täyttävät kadut, uusia nälkälakkoja alkaa tämän tästä.

Tiibetiläiset muistavat vuoden 1959 mustana vuotena. Maaliskuun kymmenentenä tuona vuonna 300 000 heikosti aseistautunutta tiibetiläistä puolusti Lhasassa Dalai-lamaa kiinalaisen armeijan hyökkäyksen alla. Tuhansia kuoli ja vangittiin.

Dalai-lama pakeni Intiaan kiinalaisten vielä tykittäessä hänen palatsiaan. Syntyi maanpakolaisten hallitus ja siitä kaukana elävä kansa.

Tänä vuonna kansannousun muistopäivä käynnisti mielenosoitukset Tiibetissä, Nepalissa ja Intiassa. Juuri nyt Tiibetissä eletään pahinta sortoaikaa sitten Maon kulttuurivallankumouksen. Kärjistyvän kriisin keskellä tiibetiläisten hengelliset johtajat yrittävät viilentää kansan vihaa.

”Oli kunnioituksesi tiibetiläisiä mestareita kohtaan kuinka suuri hyvänsä, älä puhu pahaa kiinalaisista”, Dalai-lama viestitti mielenosoittajille. ”Vihan voi lopettaa vain rakkaudella. Jos viha on voimakas, tarvitaan vielä voimakkaampi rakkaus.”

Tavallisen tiibetiläiskansan tulisi olla myötätunnon mestareita kyetäkseen seuraamaan johtajansa toiveita. He elävät hyvin erilaisessa todellisuudessa kuin heitä johtavat maanpakolaiset.

Suurin Tiibetiä jakava poliittinen kysymys on valinta täyden itsenäisyyden ja autonomian välillä. Dalai-laman johtama maanpakolaishallitus ajaa autonomiaa Hongkongin malliin. Monet tiibetiläisryhmät toivoisivat Dalai-lamalta radikaalimpaa linjaa, vaikkei kukaan avoimesti vastustakaan tämän keskitien politiikkaa.

Tiibetin nuorten kongressi TYC pitää kunnioittavaa etäisyyttä arvovaltaiseen Dalai-lamaan, mutta liikkeen tiedetään toivovan itsenäisyyttä. Johtajan väistyessä vallasta on syytä odottaa, että radikaaliliike aktivoituu.

Dalai-lama on jo pitkään puhunut aikeistaan siirtyä osa-aikaeläkkeelle poliittisesta roolistaan.

_______________

Missä CIA?

Vuoden 1959 tiibetiläisten kansannousun jälkeen Yhdysvallat oli kiinnostunut horjuttamaan suurta kommunistivaltiota ja tuki Kiinaa vastaan taistelevia khampasissejä. Poliittinen tilanne kuitenkin muuttui, ja vuonna 1969, pingpong-diplomatian aikaan, usa:n apu lakkasi yhtä odottamatta kuin se oli alkanutkin.

Kun Dalai-lama ilmoitti CIA:n tuen päättyneen ja vaati joukkoja luopumaan itsenäisyystaistelusta, moni taistelijoista teki itsemurhan.

Siirrytään vuoteen 2007: USA:n presidentti George W. Bush antaa Dalai-lamalle kongressin kultaisen mitalin. Se on korkein kunnianosoitus, joka Yhdysvalloissa voidaan antaa yksittäiselle henkilölle.

Tiibetissä uskotaan jälleen länsimaiden tukeen.

Kirjoittaja asui kuusi vuotta Dharamsalassa opiskelemassa Tiibetin kulttuuria & kieltä.

Erja Mielonen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu