…naisen sydämen kautta. Afganistanin sodassa taistellaan mielikuvista. Pommit piilotetaan nyrkin & hellan alle.
Viime keväänä Wikileaks julkisti keskustiedustelupalvelu CIA:n salaisen muistion (Special Memorandum 11.3.2010), jossa pohdittiin, mitä Afganistanin sodan alenevalle kannatukselle pitää tehdä. Muistiossa oltiin erityisen huolestuneita naisten kielteisestä suhtautumisesta sotaan.
Naton Isaf-operaation suosio kotikentillä riippuu naisten hyväksynnästä. Tehokkain keino vaikuttaa länsimaisiin naisiin on antaa Talibanin sortamien afgaaninaisten kertoa kokemuksistaan. Pitää luoda tiedotusverkosto tukemaan tätä uutisointia, pääteltiin muistiossa.
Kun burka-asuinen nainen ilmestyy uutiskuviin, Naton Isaf-operaatio hyväksytään.
Suomessa naisten merkitys Afganistan-mielipiteelle huomattiin jo kauan ennen CIA-muistiota. Eduskunnan Afganistan-keskustelussa joulukuussa 2007 Ben Zyskowicz ja Tuulikki Ukkola pelottelivat naisten paluulla ”nyrkin ja hellan väliin” ja tyttöjen koulunkäynnin estämisellä, jos suomalaiset lähtevät ja Taliban palaa valtaan.
Jo syksyllä 2007 naistoimittajien puheenjohtaja Eeva Koskinen tapasi YK:n naistenrahaston Unifemin järjestämässä tilaisuudessa Kabulissa naisjärjestö Nawan puheenjohtajan Shafiqa Habibin, joka esitti naistoimittajille pyynnön alkaa järjestää heille ammatillista jatkokoulutusta. Näin syntyi Learning Together -projekti.
Naistoimittajat ry:n kouluttajat ovat vuodesta 2008 olleet opettamassa afgaaninaisille journalismia.
Tukijoita ovat olleet ulkoministeriö, Suomen Microsoft, Eläketurvakeskus, Turva ja Tapiola muistitikuillaan. Kabulin yliopiston journalismin laitos on odottanut jo useita vuosia amerikkalaisen yliopiston lupaamaa rahoitusta harjoitustoimituksen rakentamiseksi.
Naistoimittajien puheenjohtaja Eeva Koskinen on tyytyväinen tuloksiin: ”Olemme järjestäneet koulutusta noin 24 naistoimittajalle. Yhteistyömme on synnyttänyt avoimia, luottamuksellisia ja suoria ihmissuhteita, ja uskomme esimerkin antavan heille voimaa ja intoa”, Koskinen arvioi.
Koskinen kannattaa Suomen osallistumista Naton Isaf-operaatioon. Afganistan-projektin ohjausryhmän puheenjohtaja Anne Hyvönen puolestaan korostaa, että asevoimin ei Afganistania rakenneta.
”Suomessakin politiikan liturgia Afganistanista koskee sitä, montako rauhanturvaajaa on, ja missä päin maakuntia he ovat. Sen sijaan pitäisi puhua avun ja tuen sisällöstä”, sanoo Anne Hyvönen.
”Noin puolet naistoimittajista toivoo, että ulkomaiset joukot lähtisivät Afganistanista ja antaisivat heidän sotia oman sotansa”, vastaa projektin ohjausryhmään kuuluva Kirsi Mattila.
”Toinen puoli haluaa, että kansainväliset joukot jäävät. Pelko Talibanin paluusta valtaan on suuri varsinkin tapaamiemme koulutettujen naisten joukossa.”
Afganistanin hallitukseen ja sitä tukeviin läntisiin joukkoihin kohdistuva sotilaallinen vastarinta on yhä kehittyneempää. Hollannin jälkeen Kanada vetää 3?000 miestä pois maasta ensi vuonna. Jäljelle jäävät sotilaat tarvitsevat lisää resursseja.
Kehitysyhteistyöhön ja siviilikriisinhallintaan, kuten naisten aseman parantamiseen, tuskin tulee lisää resursseja. Myös taistelu yleisestä mielipiteestä ja erityisesti naisten sieluista kiihtyy. Burka-asuisia afgaaninaisia nähdään varmasti Suomen medioissa.
–––––––––––––––
Suosio laskee
Naton Isaf-operaatioon osallistuvissa Länsi-Euroopan maissa selvä enemmistö on operaatiota vastaan, ja naiset ovat miehiä kriittisempiä. Englannissa 52 prosenttia väestöstä on sotaa vastaan, Hollannissa 57 prosenttia, Ranskassa 70 prosenttia ja Saksassa peräti 85 prosenttia.
Suomessa on toisin. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan gallup-tiedotteen mukaan 67 prosenttia oli sitä mieltä, että Suomen ei tulisi pysyä kokonaan erossa Afganistanista.
Tosin kun MTS kysyi, pitäisikö Suomen jatkaa sotilaallista läsnäoloa Afganistanissa, 48 prosenttia oli sitä mieltä, että Suomen tulisi lopettaa sotilaallinen läsnäolo Afganistanissa. 46 prosenttia oli sitä mieltä, että läsnäoloa tulisi jatkaa.
Mielipidetiedusteluista useita kirjoja ja tutkimuksia julkaissut emeritusprofessori Pertti Suhonen tulkitsee suomalaisten haluavan Afganistan-operaation painottamista siviilipuolelle.
”Kun kysyttiin, pitäisikö auttaa demokraattisen hallinnon rakentamisessa, 77 prosenttia vastasi kyllä. Kehitysyhteistyötä halusi tukea 74 prosenttia.”
–––––––––––––––
Jorma Mäntylä
