Teenage sucks

Tyttöjen kesken -kirjassa kerrotaan esimerkiksi sellaisten sanojen olevan in, kuten tandempipot eli rintsikat, skundit, perskärpäskamu ja muzak eli musiikki.

Viikkoliite Nyt -lehdessä oli vähän aikaa sitten mielenkiintoinen juttu nuorille suunnatuista opaskirjoista. Neljästä eri murkkukirjasta oli kirjattu niiden eri perusteemat lyhyesti ja ytimekkäästi ylös. Kustantamoissa on selvästikin huomattu aiheen ajankohtaisuus, sillä mainituista kirjoista kolme on julkaistu vuosina 2001–2002.

Minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, että kuka näitä kirjoja oikein lukee. Teineille ne on tarkoitettu, mutta ainakin minä olin nuorena todella onnellinen, etten saanut vanhemmiltani lahjaksi jotain Uma Aaltosen ”pidä vetoketju kiinni niin ei käy hullusti” -juttuja sisältävää kirjaa. Nämä kirjat kun kuulostavat juuri kirjoittajan ikäisiltä, ja se tuskin uppoaa kovin hyvin itse nuoriin. Varsinkin jos kirjoittaja yrittää heittäytyä samalle aaltopituudelle nuorten kanssa ”mitäs me kafrut” -tyyliin. Ei, ei, ei. Käytössä olevat slangisanat vaihtuvat niin tiuhaa tahtia, että parempi jättää niiden käyttö kuin kuulostaa typerältä. Katja Ståhl ja Taina Värri kuitenkin uskovat kirjassaan Tyttöjen kesken esimerkiksi sellaisten sanojen olevan in, kuten tandempipot eli rintsikat, skundit, perskärpäskamu ja muzak eli musiikki.

On toki hienoa, että nuorille yritetään tehdä pieniä opaskirjoja elämään kohdistuvien mutkien varalle. Harvemmin noilla kirjoilla on kuitenkaan sen suurempaa merkitystä kuin että ne saattavat antaa pientä hupia tylsän koulupäivän päätteeksi. Mitä muuta pystyy tarjoamaan kirja Legopalikoista leopardikalsareihin, pojan matka mieheksi, joka vakavasti ehdottaa, että pojan ensimmäistä siemensyöksyä pitäisi juhlia perhepiirissä?

Välillä on vaikea ymmärtää nuorten käyttäytymisestä noussutta yleistä kohua. Aika muuttuu, eikä vanhaan voi palata. Kun tämän päivän yhteiskunnassa keskeisiä teemoja ovat kunnianhimo, rahantavoittelu ja itsekkyys, niin onko sitten niin kovin kummallista törmätä myös nuorison keskuudessa käytöstapoihin, jotka vastaavat näitä määreitä? Sitten voivotellaan, että ”ajattele nyt sitäkin Jorman tyttöä Jenniä, ei edes tervehtinyt, vaikka kerran tavattiin kaksi vuotta sitten. Kyllä nämä tämän päivän nuoret on niin hirveitä. Huumeitakin varmasti käyttää, kun semmoinen pitkä punainen tukkakin hänellä oli.” Ei se ole kuitenkaan nuorten vika, minkälaisia elämänarvoja tänä päivänä arvostetaan ja tarvitaan. Pohja on luotu ihan jossain muualla kuin teinien päässä.

Olisikin mukavaa, jos nuorten elämänlaadun parantamiseksi näkisi muitakin aloitteita kuin näennäisesti auttavat tv:n keskusteluohjelmat ja teinien opaskirjat. Vanhemmilla on tietysti suurin vastuu lapsista, mutta myös valtion ja kuntien päätökset vaikuttavat suuresti nuorten elämään. Tuntuukin kornilta lukea melkein päivittäin nuorten ongelmista, kun samaan aikaan päiväkodeilta ja kouluilta vähennetään varoja minkä ehditään. Niin, eihän se mitään, että koulussa hengataan yli 30 lapsen ryhmissä ja haistellaan hometta.

Milla Rinne

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu