Teatterin bastardot

Voimakalenteri: Vuoden 1994 zapatistikapinaan sekä varakomentaja Marcosin kirjoituksiin pohjautuva mystis-realistinen näytelmä, Neljäs Maailmansota, on viittä vaille valmis esitettäväksi ja Äpäräteatterin harjoitustiloissa vallitsee luova kaaos.

TEATTERI”Taas on anarkia iskenyt”, naurahtaa teatteriohjaaja Matti Rasilainen, kun hukassa ovat sekä pahvilautaset että näyttelijät, eikä lehdistötilaisuudessa istu muita toimittajia kuin allekirjoittanut. Vuoden 1994 zapatistikapinaan sekä varakomentaja Marcosin kirjoituksiin pohjautuva mystis-realistinen näytelmä, Neljäs Maailmansota, on viittä vaille valmis esitettäväksi ja Äpäräteatterin harjoitustiloissa vallitsee luova kaaos – samantapainen kuin Voiman toimituksessa. Nostan lattialta puoliksi nakerretun leivänpalan pöydälle.

”Tässä on Durito, kovakuoriainen, joka pelastaa maailman”, näyttelijä Teuvo Ahokas esittelee näytelmässä käytettäviä nukkeja. Varakomentaja Marcosin lehdistötiedotteissakin seikkailleen kovakuoriaisen äpärä-versiolta on katkeillut edellisessä harjoituksessa osia.

”Meillä oli vähän vauhdikas läpimeno”, selittää nuket omin käsin nikkaroinut käsikirjoittaja-näyttelijä Mira Laine.

Näytelmässä nähdään Duriton lisäksi ainakin zapatistilapsia, kapitalisti, yhdysvaltalainen pilviveikko sekä kuolleita ja eläviä intiaaneja. ”Sekä merirosvoja, joihin Pirates Of The Caribbean -fanit voivat samaistua”, hekottelee varakomentaja Marcosin roolissa esiintyvä Jaakko Vasankari.

Neljättä Maailmansotaa lähdettiin tekemään pienellä porukalla ja pienellä budjetilla. ”Koska käsikirjoituksessa päärooleja on seitsemän, sivuosia kymmenkunta, mutta näyttelijöitä vain kolme, päätimme, että perinteisen näyttelemisen ohella osa rooleista toteutetaan nukeilla”, Ahokas kertoo.

”Sitä paitsi Durito osaa lentää, mutta Mira ei”, Vasankari perustelee. ”Durito osaa myös polttaa tupakkaa sairastumatta siihen ikinä.”

”Nuket ovat tasavertaisia näyttelijöitä”, Rasilainen nyökyttelee.

Kun ajattelen, miten Durito-paralle edellisissä harjoituksissa kävi, minua alkaa hieman pelottaa, millä tavalla he kanssanäyttelijöitään kohtelevat.

”Kaikki leijonan näkevät pelkäävät sitä. Ainut eläin, joka ei pelkää leijonaa, on sokea myyrä. Jos leijona lyö myyrää, myyrä lyö leijonaa takaisin”, Ahokas kertoo.

Tässä tapauksessa leijonalla tarkoitetaan Meksikon hallitusta, joka on järjestelmällisesti sortanut zapatisti-intiaanivähemmistöjään. Sokea myyrä symboloi puolestaan intiaanien keulakuvaa, kasvonsa peittävää Subcomandante Insurgente Marcosia, joka on tuonut lehdistötiedotteillaan ja internetkirjoituksillaan maailmanlaajuista julkisuutta zapatistien tilanteelle.

”Suomessa alistutaan helposti uskomaan, ettei millekään voi tehdä mitään. Me uskomme, että voi”, Rasilainen toteaa.

Idea zapatisteista kertovasta näytelmästä lähti kypsymään jo kauan sitten Laineen päässä. Luettuaan Liken ja Suomen Rauhanpuolustajien vuonna 1999 kustantaman Viva Zapata! -kirjan, johon on koottu varakomentaja Marcosin lehdistötiedotteita, hän päätti, että aiheesta on tehtävä näytelmä.

”Se mitä Chiapasin alueella tapahtuu kertoo paljon siitä, miten koko maailma on jakaantunut rikkaisiin ja orjiin. Me haluamme herätellä ihmisiä katsomaan sydämeensä, onko tämä maailma ja todellisuus sitä mitä me todella haluamme.”

”Mira on pitänyt tiukasti kiinni siitä, että asiat näytelmässä tapahtuvat kronologisesti samassa järjestyksessä kuin todellisuudessakin”, Ahokas kehuu kollegaansa. Sellaiselle ihmiselle, joka ei tiedä zapatisteista paljon, teatteri voi olla dokumentaarinen elämys.

Äpäräläisillä on ollut taka-ajatuksena tukea zapatisteja näytöksen tuotoilla, jos tuottoa nimittäin tulee.

”Ei kenelläkään ole kuitenkaan sellaisia harhaluuloja, että tällä näytöksellä rikastuisimme”, Rasilainen toteaa.

”Mutta eihän se olisi taidetta, jos siitä saisi rahaa”, lavasteiden päällä tyytyväisenä pötköttävä Vasankari heittää väliin. Väliajoilla on ainakin tarkoitus tarjoilla zapatistien viljelemistä kahvinpavuista keitettyä kahvia.

Näytelmän lavastaja Milja Valtonen toivoo, että kynnys tulla katsomaan nukketeatterin keinoin tehtyä poliittista näytelmää ei olisi niin suuri kuin tutustua perinteisin keinoin toteutettuun poliittiseen näytelmään.

”Olisi hienoa jos katsomoon tulisi istumaan myös ihmisiä, jotka ovat kanssamme eri mieltä”, Vasankari intoilee. Rasilainen puolestaan epäilee, että korrelaatiokerroin Voiman lukijoiden ja näytelmän yleisön välillä on erittäin vahva.

”Kaikkien pitäis kyllä nähdä tää näytös.”

Äpäräteatterin Neljäs Maailmansota 4.–15.6. kello 19 Helsingin Narrin Näyttämöllä, Hietaniemenkatu 9 C. Ikäraja 12. Esitykset myös Faces-festivaalilla 1.–3.8.

Inka Krueger

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *