tasa-arvoa myös miehille

”Yhteiskunta ajattelee niin, että äijä muuttakoon pieneen murjuun ja ottakoon lapset sinne silloin tällöin jos kehtaa”, Ralf Sund kertoo avioerostaan.

Ralf Sund tilittää avioeronsa kipeitä kokemuksia piakkoin ilmestyvässä kirjassaan Uhrataan puoluesihteeri. Vaimon väkivaltainen käytös ja raskaaksi tuleminen vieraalle miehelle ajoi vasemmistoliiton puoluesihteerinä toimineen Sundin masennukseen ja epätoivoon.

Ralf Sund on aloittanut eron jälkeen kirjaimellisesti alusta. ”Poikamiesboksissaan” Helsingin Kumpulassa hän kertaa tapahtunutta. Hän on tullut siihen johtopäätökseen, että mies jää avioerotilanteessa aina alakynteen.

”Yhdeksälle suomalaiselle kymmenestä sana tasa-arvo tarkoittaa naisten huonoa asemaa työelämässä. Minusta tasa-arvo on kuitenkin paljon laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Naisten työelämässä kokeman sorron toinen puoli on miesten kokema sorto lasten huoltajuuteen liittyvissä kysymyksissä. Homma ei etene, jos yritämme ratkaista epätasa-arvoisuuksia yhteiskunnassa puuttumalla vain niihin epäkohtiin, joissa naiset kokevat olevansa sorrettuja.”

Yksi teema Ralf Sundin kirjassa on, että emansipaatiossa naiset ovat apinoineet miehiltä typerimmät käyttäytymistavat.

”Miksi oman paikan raivaaminen yhteiskunnassa tapahtuu naisillakin sillä tavalla, että petetään enemmän, ryypätään enemmän tai käytetään väkivaltaa enemmän? Miksi itsenäistymiseen liittyvät juuri nämä sosiaalisesti tuhoisimmat käyttäytymistavat, jotka satuttavat ja loukkaavat lähimpiä ihmisiä? Miksi naisten ovat tässä suhteessa yhtä tyhmiä kuin miehet?”

Sund huomauttaa, että Suomessa on tutkittu sukupuolista eriarvoisuutta työelämässä jo 30 vuoden ajan. Mitään olennaista liikahdusta parempaan ei ole hänen mukaansa kuitenkaan tapahtunut.

”Sen seitsemän toimikuntaa on istunut, ja satoja tutkimuksia on tehty. Varovasti arvioiden siihen on upotettu noin 30 miljoonaa markkaa. Kaikki tämä ei ole kuitenkaan johtanut juuri mihinkään. Jospa nyt otettaisiin tasa-arvo laajempaan käsittelyyn, jotta se kenties liikahtaisi eteenpäin.”

Sund kiistää kirjansa olevan sovinistinen. ”Päinvastoin, se on kenties feministisempi kuin mihin feministit ovat pystyneet, koska he ovat katsoneet tasa-arvoa liian kapeasta näkökulmasta. Naisten kokemalla epätasa-arvolla työelämässä ja miesten kokemalla epätasa-arvolla perheessä näyttää olevan kiinteän sitkeä kytkös toisiinsa.”

Joka toinen suomalainen avioliitto päättyy eroon, ja avioeron jälkeen 86 prosenttia lapsista päätyy äidille. Etähuoltaja on siis useimmiten mies. Sundin mielestä järjestelmä haluaa kertoa etähuoltajalle, että pysy kaukana, sinulle eivät kuulu enää tämän perheen asiat.

”Ruokkojärjestelmä perustuu sellaiseen malliin, ettei etävanhemmalle lasketa ollenkaan mukaan ylimääräisiä asumiskuluja lapsia varten. Yhteiskunta tuntuu ajattelevan niin, että äijä muuttakoon pieneen murjuun ja ottakoon lapset sinne silloin tällöin jos kehtaa. Lapsille ei ole kovin mieluisaa, kun heille on isän luona tarjolla vain lattiapatja.”

”Tässä ei ole kysymys niinkään aikuisen oikeuksista, vaan ennen kaikkea lasten oikeudesta molempiin vanhempiinsa. Lapsille ei varmaankaan ole haittaa siitä, että heillä on hyvät välit molempiin vanhempiinsa. Nyt mies ikään kuin retusoidaan pois perhekuvasta, kuten aikoinaan Neuvostoliitossa epämieluisat poliittiset henkilöt.”

70-luvulla yhtenä radikaalina ihanteena oli porvarillisen ydinperheen lakkauttaminen. Laulussakin laulettiin, että lapset eivät ole sinun lapsiasi. Oletko sinä vanhana radikaalina kääntänyt takkisi ja ryhtynyt puolustamaan ydinperhettä?

”Olen puolustamassa lasten oikeutta vanhempiinsa. Se pitäisi saada toimimaan kaikissa muissakin malleissa kuin ydinperheissä. Elävä elämä on tehnyt ydinperheen miltei mahdottomaksi. Se ei ole enää yleisin perhemuoto, jossa lapset nykyisin elävät. Järjestelmien pitäisikin joustaa ja tukea sitä, että hyvät ihmissuhteet olisivat mahdollisia perhemallista riippumatta.”

Tarkoitatko, ettei yhteiskunta ole rakenteellisesti pysynyt mukana sosiaalisessa kehityksessä?

”Sosiaalitoimessa on hyvin vahvaksi iskostunut ajatustapa, että lapsella pitää olla yksi koti, ettei voi olla kahta kotia. Suomi on Ruotsin jälkeen naisten työssäkäynnin aste maailman korkein. Suomi on siis maailman toiseksi modernein yhteiskunta. Kuitenkin perhemallimme on yhä peräisin jostain 1800-luvun maatalousyhteiskunnasta.”

”Kun puolueiden merkittäville paikoille valitaan naisia, heidän tehtäväksi annetaan perhe- ja sosiaalipolitiikka, koska miesten mielestä se on vähemmän tärkeä juttu. Siinä miehet tekevät suuren virheen, koska ihmisten asiathan ovat tärkein asia myös politiikassa. Eihän raha ja valta voi olla niin kiinnostava asia kuin lapset.”

”Ne miehet, jotka törmäävät elämässään parisuhdeongelmiin, avioeroon, eivät kokoa joukkoja. Miehet eivät puhu rakkaudesta, tunteista, lapsista, eivätkä uskonnosta. Jonkinlaisen sukupuolisopimuksen varjolla nämä asiat on luovutettu naisille.”

Matti Kortteinen totesi 80-luvun alun Lähiö-tutkimuksessa, että maalta kaupunkiin muuttaminen oli nimenomaan miesten turmio. Naisen valtakunta siirtyi lähiöön, mutta perinteinen miesten valtakunta – metsästys, kalastus, halkoliiteri ja työnjako – jäi maalle. Pellon ja metsän tilalle tuli miehille vain lähiöpubi.

Siihen ei kiinnitetty huomiota, että miehillä olisi jotain muuta roolia kuin käydä töissä ja palata yöksi työvoiman hautomoon. Miehen rooli hukutettiin talouskasvun ja työvoimatarpeen alle.

Ralf Sund muistuttaa, ettei kulttuuri muutu yhtä nopeasti kuin elämäntavat ja talouselämä. Miesliikkeen tärkein tehtävä olisikin saada miehet tutkimaan ensin omaa päätään, sillä siellä on sellaisia luutumia, jotka estävät tiedostamasta, miksi voidaan pahoin.

”Äitiys on sisäsyntyistä, mutta mies joutuu pohtimaan ja suggeroimaan isyytensä. Imetysajan jälkeen ei vanhemmuudessa enää ole biologista eroa. Siksi miehen on suggeroitava itsensä lähemmäksi lapsia. Tämä on tarkoittamaani isyyden filosofiaa. Henkilökohtaista tarinaa kirjoittaessani huomasin, että enhän minä ole yksin, ei tämä ole pelkästään minun juttuni, vaan samanlaisen kohtalon kärsineitä löytyy kenties satoja tuhansia niin miehistä kuin naisistakin.”

Mitä konkreettisia ratkaisumalleja Sundilla sitten on? Hänen mukaansa lakeja ei tarvitse muuttaa, mutta esimerkiksi sosiaalitoimen ohjeistukset eivät saisi olla niin sukupuolisidonnaisia. Miesten myönteiset ominaisuudet pitäisi arvioida noissa ohjeissa arvokkaammiksi kuin nyt tehdään.

Sund esittää myös eräänlaisen positiivisen diskriminaation käyttöönottamista huoltajuuskysymyksiä ratkottaessa.

”Jos kummatkin vanhemmat ovat halukkaita ottamaan lapset huostaansa, asia tulisi ratkaista miehen eduksi. Tätä käytäntöä jatkettaisiin siihen asti, kunnes huoltajuuspäätökset ovat miesten ja naisten kesken tasan. Toinen mahdollisuus on se, että heitetään kruunaa tai klaavaa. Homma on hoidettavissa yhdellä sosiaali- ja terveysministeriön kiertokirjeellä.”

”Positiivisten esimerkkien voima on myös hyvin tärkeä. Miesten kannalta myönteisistä ratkaisuista kannattaa pitää ääntä samalla tavalla kuin naisliike ja naistenlehdet pitivät meteliä, kun Sirkka Hämäläisestä tuli Suomen Pankin pääjohtaja. Kun nainen oli vihdoinkin vallannut pyhimmän vallan ytimen. Miesten on tehtävä samanlainen vallankumous perheessä.”

Ralf Sund: Uhrataan puoluesihteeri. WSOY. Kirja ilmestyy maaliskuussa.

Juha Drufva

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu