Tartu runoon: Sateenvarjot palaavat kotiin

Tässä sarjassa runoilija ja luovan kirjoittamisen opettaja Tommi Parkko avaa runoutta. Avauksessa Parkko pohtii sitä, että usein ei ole vain yhtä ja oikeaa tapaa ymmärtää runo.

Meteorologit, joita sateenvarjot kuljettavat mukanaan, katoavat joskus pysyvästi, vain
sateenvarjot palaavat kotiin ja jatkavat normaalia elämää. Sitten sateet, myrskyt, matalapaineet
ja navakat merituulet tulevat ilman ennustusta. Television säätiedotus perutaan koska
meteorologit ovat poissa. Liikennevalot vaihtuvat, autot liukuvat luonnonhistoriallisen museon
ohi, pitkin maitotietä ja mustaa jäätä. Aivan pienimmät ihmiset istuvat katukiveyksen reunalla
eivätkä heidän jalkansa yllä maahan. He ovat kaikki Anastasian perillisiä. Sataa.

Veera Antsalon esikoisrunokokoelma Sähkökatkoksen aikaan (Teos 2012) sisältää runsaasti proosarunoja. Ne eroavat tutuista säkeistömuotoisista runoista monella tapaa. Niiden asettelu on proosalle tyypillistä mutta muuten ne maistuvat runolta – niissä on käytetty sellaisia keinoja, jotka ovat luonteenomaisempia runolle kuin proosalle.

Tarinan kertomisen tapa erottaa usein runouden ja proosan. Siinä missä lyhytproosa tai novelli luottaa tapahtumien muodostamaan jatkumoon, juoneen, proosarunossa siirrytään asiasta toiseen usein yllättävällä tavalla, hyppyjen avulla. Peräkkäin mainitut asiat eivät aina tunnu liittyvän toisiinsa. Proosarunosta voi puuttua selkeä juoni – lukija ei välttämättä saa varmuutta, mitä runossa loppujen lopuksi tapahtuu. Runolle tyypillinen monimerkityksisyyys toteutuukin Antsalon runossa.

Runossa kerrotaan aluksi tarinaa meteorologien katoamisesta ja sateenvarjojen kotiintulosta. Meteorologien katoaminen johtaa sekasortoisiin sääilmiöihin. Ennusteiden puuttuminen tuo kaupunkiin anarkian ja kaaoksen, jossa autotkin voivat ajaa pitkin Linnunrataa, maitotietä. Venäjän vallankumouksen pyörteissä kadonneen Anastasian perilliset tulevat istumaan katukiveyksille. He ovat aivan pieniä ihmisiä, heidän jalkansa eivät ulotu katukiveykseltä maahan. Ennustamattomuus on yksi runon teemoista.

Antsalon kokoelmassa on tavallista enemmän ja selkeämpiä viittauksia eri runojen välillä. Moni runo hyödyntää satujen ja populaarikulttuurin ainesta. Sateenvarjot, pienet ihmiset ja Anastasian perilliset ovat mukana muissakin runoissa. Nämä viittaukset kiinteyttävät kokoelmaa – toistuva aines luo runojen välille yhteyksiä. Toistuvat fraasit ja tarinat saavat uusia merkityksiä toistuessaan toisissa tilanteissa.

Runo ei avaudu kokonaan. Sen asetelma ei ole erityisen hankala, mutta meteorologien, pienten ihmisten ja Anastasian – nämä liittyvät toisiinsa hyppyjen kautta – välinen yhteys jää arvoitukseksi. Kokoelma avaa näitäkin yhteyksiä.

Tommi Parkko

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu