Tappaminen on väärin

Naisen kivitys on poliittinen dokudraama, jota ei ehkä ole tarkoituksenmukaista arvioida ensisijassa elokuvallisten arvojen pohjalta

Naisen kivitys on poliittinen dokudraama, jota ei ehkä ole tarkoituksenmukaista arvioida ensisijassa elokuvallisten arvojen pohjalta.

Elokuvan kerrotaan pohjautuvan vuonna 1986 eräässä iranilaisessa kylässä koettuihin tositapahtumiin. Islamistisen vallankumouksen jälkeen vanhoillinen tapakulttuuri nosti Iranissa päätään myös sharialain soveltamisen muodossa. Kuvatussa tapahtumasarjassa kylän miehet päättävät tuomita valheellisin perustein uskottomuudesta epäillyn naisen kuolemaan kivittämällä. Tuomio myös laitetaan täytäntöön.

Elokuvan ansio on siinä että se onnistuu verraten uskottavasti kuvaamaan kuinka uskonnolla perusteltujen julmien tapanormien lomittuminen maalliseen oikeudenkäyttöön antaa mahdollisuuden hyvinkin raakaan vallankäyttöön.

Vaikka elokuvan kivityskohtaus on naturalistisuudessaan hyvinkin raaistava, se on kokonaisuuden kannalta perusteltu. Siinä kiteytyy kaikki se vääryys ja viha mitä etenkin perinteisestä sukupuoliroolista ulos joutuneeseen naiseen voi tietyissä oloissa kohdistua.

Ongelmaksi elokuvan kapeaksi rajattu näkökulma muodostuu, jos yksin sen kautta yrittää tulkita mitä Iranissa oikeasti tapahtuu.

Kivityskuolemien määrästä Iranissa on vaikea saada aukotonta faktaa. Iranilaisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kyse lienee muutamista ihmisistä vuositasolla. Vaikka kaikki uhrit ovat liikaa, työkenttä naisten sortoa vastaan Iranissa ja muissakin kivitykseen liitetyissä maissa on paljon moninaisempaa ja pääaihealueet arkisempia.

Naisen kivitys -elokuvan pulma on sekin, että sen välittämä kuva Iranista on jopa propagandistisen mustavalkoinen. Ihmiset kuvataan lähinnä pahoina, yksinkertaisina tai heikkoina. Amerikkalaisten tuottamaa elokuvaa katsoessa on vaikea sivuuttaa sitä, että sen äärimmilleen pingotettu näkökulma on – oli se sitten tarkoituksellista tai tahatonta – omiaan oikeuttamaan USA:n muutenkin tapetilla olevaa sotilaallista puuttumista Iranin tai muun islamilaisen maailmanosan tilanteisiin. Paikallista ihmisoikeustyötä usein vaikeuttaa juuri se, että globaalissa kehyksessä puhetta ihmisoikeuksista käytetään koko ajan myös ihmisoikeuksia loukkaavan politiikan ajamiseen.

On hyvä muistaa sekin, että Suomessa yli 20 naista vuodessa tulee surmatuksi entisen tai nykyisen kumppaninsa toimesta.

Cyrus Nowrasteh: Naisen kivitys, ensi-ilta 16.10. Kolme tähteä.

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu