Talouskriisin ratkaisut jakavat maailmaa

Maailmanjärjestöt eivät horju talouskriisissä.

Talouskriisi tekee tuhoaan, mutta maailmanjärjestöjä tämä ei tunnu horjuttavan. Tähän mennessä asemiaan ovat vahvistaneet rikkaiden maiden ja nousevien kehitysmaiden maaryhmä G20 sekä Kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Samaan aikaan erityisesti kehitysmaat haluaisivat lisää valtaa YK:lle, mutta monet rikkaat maat vastustavat ajatusta. Uhkana on kansainvälisten ristiriitojen syveneminen.

Valtasuhteiden uusjaon suuntaviivat luotiin G20-kokouksessa Lontoossa 2. huhtikuuta. Rikkaissa maissa harva esitti kysymystä siitä, millä G20:n oikeuttaa asemansa. Monessa kehitysmaassa ja nousevissa talouksissa kysymyksiä esitetään yhä kovemmin äänenpainoin.

”Kriisin aiheutti valkoisten, sinisilmäisten ihmisten irrationaalinen käytös. Ennen kriisiä he vakuuttivat tietävänsä kaiken. Nyt he ovat todistaneet, etteivät tiedä mitään”, ilmaisi Brasilian presidentti Lula da Silva tuntojaan The Guardian -lehdessä 1. huhtikuuta 2009.

Myös Kiina purki poikkeuksellisella tavalla turhautumistaan syyttämällä kriisin synnyttäneitä rikkaita maita ”klovneiksi”, joiden jälkiä kiinalaiset joutuvat mielestään siivoamaan.

Intia oli Fortunen mukaan Kiinaa maltillisempi. ”Voin mennä kotiin tyytyväisenä”, totesi pääministeri Mammohan Singh lehdelle 2. huhtikuuta 2009.

YK kokoontuu kesäkuussa käsittelemään talouskriisin ratkaisuja kehitysmaiden näkökulmasta. Moni rikas maa on väheksynyt kokousta vedoten muun muassa YK:n tehottomuuteen.

Väitteessä on osa totta, mutta World Development Movement Suspendingin kahden vuoden takaisen raportin mukaan esimerkiksi rikkaiden maiden G8-ryhmän ansioluettelo ei vakuuta.

Ilmastonmuutoksen torjunnan kiireellisyyttä on julistettu G8:n julkilausumissa ainakin vuodesta 1998 lähtien. Birminghamin 1998 kokouksessa ilmastonmuutosta luonnehdittiin ”suurimpana ympäristöuhkana”. Maat lupasivat tuolloin ”ryhtyä kansallisiin toimiin päästöjen vähentämiseksi”.

Vastaavia lupauksia kansallisesta ja kansainvälisestä toiminnasta annettiin myös vuosina 1999, 2000, 2001, 2002 ja tämän jälkeen. Tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi.

G20:stä vastaavia vertailuja ei vielä ole olemassa. Se aktivoitui valtionjohtajatasolla vasta nykyisen kriisin myötä.

Tehokkuuden ongelmat koskevat myös IMF:ää. Se on vuosia ajanut talouspolitiikkaa, joka on pikemminkin kiihdyttänyt kriisin syntymistä kuin estänyt sitä. Toisen maailmansodan jälkeiseen tilanteeseen perustuvan hallinnon demokratisointi ei ole juuri edennyt.

G20 kokoontuu seuraavan kerran syyskuussa pohtimaan ratkaisuja talouskriisiin, G8 käsittelee ilmastoasioita heinäkuussa Italiassa. YK järjestää talouskriisin kehitysvaikutuksia käsittelevän huippukokouksen kesäkuun alussa.

Matti Ylönen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu