splash_image.jpg

Talomusiikkia taloista

Tuomas Toivosen levyllä urbanismin teoria kohtaa housen.

”Levyllä yhdistin ensimmäistä kertaa arkkitehtuuriajattelun laimentamattomasti musiikkiini”, Tuomas Toivonen kertoo.

Rytmiryhmä Giant Robotin vokalistina paremmin tunnettu Toivonen on toisessa soololevyssään niputtanut musiikin ja päivätyönsä arkkitehtina.

Urbanism in the House -konseptialbumin sanoituksissa hän käsittelee kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelua.

Sanoitukset ovat luentomateriaalia, käytännössä tiivistettyjä esseitä. Levy on väliraportti siitä, mitä arkkitehtuuriaivoissa ja urbanismi–yhteiskunta–yksilö-akselilla on viime aikoina tapahtunut.

Istumme Toivosen NOW-arkkitehtitoimiston funkkissohvalla. Sisustus istuu saumattomasti Helsingin Kampissa sijaitsevan, vuonna 1958 valmistuneen modernistisen Autotalon inte-riööriin.

Pöydällä puhelin pirisee tauotta. Toivosen sanoin, ”on ollut ihan kreisi viikko”. Hän on juuri tullut Turusta Dynamo-klubin suojeluohjelman keskeltä. Uudenkiiltävää pääkirjastoa vastapäätä tönöttävä klubi on tarjonnut jo vuosikymmeniä hengähdystilan seduloiden puristuksissa.

”Se on superläävä, homeinen 1800-luvun alun puutalo, joka on ollut 40 vuotta purku-uhan alla. Omistaja haluaisi siihen tilalle kerrostalon.”

”Turku olisi ankeampi ilman Dynamoa. Rakennukseen on juurtunut pitkän väliaikaisuuden ansiosta vaihtoehtoinen kulttuuri, ja sitä on vaikea suojella.”

Sama kysymys olisi ollut vastassa, mikäli eduskunnan rappusilla sijainneet VR:n makasiinit eivät olisi palaneet ennen lopullista päätöstä niiden kohtalosta.

Elävien kaupunkitilojen syntyminen on sattuman ja suunnitelman tulos. Toivosen työhuoneen ikkunasta näkyvä Kampin ostoskeskus ei saa ylistystä osakseen, kuten ei parin sadan metrin päässä harjakorkeutensa saavuttanut Musiikkitalokaan.

”Musiikkitalon tehtävänä on olla Helvetin Kallis Kansallinen Hanke. Se on meidän kansamme muotokuva.”

Arkkitehdit saavat Toivoselta osittaisen vastuuvapauden julkisen rakentamisen ja arkkitehtuurin alennustilasta. Automarkettien, lasikuutioiden ja talopakettien kansakunta on kollektiivisesti syyllinen.

”Suomi voi katsoa itseään peiliin joka prismassa, joka ideaparkissa, joka musiikkitalossa. Musiikkitalon konsepti on peräisin viime vuosituhannelta.”

”Osaammeko me kansalaisina vaatia julkiselta sektorilta laatua? Kun tehdään jotain, niin oltais sitten kunnianhimoisia.”

Matti Vanhasen helminauha-konseptissa Nurmijärvi edusti kaupungistuneen yhteiskunnan agraariutopiaa. Levyllään Toivanen esittelee termin Nurmijärvizm, nurmijärvismi.

”Millainen huomisen Nurmijärvi on? Energian hinta vaikuttaa henkilökohtaiseen mobiliteettiin, ja ennusteet siitä ovat hyvin erilaisia. Jos et yhtäkkiä pystykään liikkumaan päivittäin kauemmas töihin, onko Nurmijärven tulevaisuus paikallistalous ja Nurmijärvi-dollari?”

”Ketkä voivat siellä asua, jos normaaliperheellä ei ole varaa käydä kuin esimerkiksi kerran viikossa kaupungissa ja palvelujen äärellä? Mitä tapahtuu kiinteistöjen arvoille, joihin ihmiset ovat sitoneet itsensä 20 vuodeksi tai pidemmäksi aikaa?”

Vastauksia samoihin kysymyksiin haetaan laajalti, kyseessä ei ole ainoastaan Suomea koskeva ongelma.

”Jenkeissä osa ihmisistä jäi finanssikriisin seurauksena McMansion-loukkuihin. Ihmisten rahat sidottiin isoihin kiinteistöihin, jotka sijaitsivat niin kaukana, että heillä ei ollut varaa käydä töissä. Ei olisi pitänyt rakentaa aavikolle siksi, että maa oli halpaa.”

Seuraava tapaaminen painaa päälle, ja Toivonen nappaa toimiston eteisestä fillarin, jonka kilparenkaat on optimoitu päällystetyille kaduille. Hiekkatiellä pyörät uppoaisivat auttamatta syvyyksiin.

”On mulla myös vähän jeepimpi fillari, mutta tällä pääsee sairaan kovaa paikasta toiseen”, Toivonen selittää ja polkaisee itsensä Kampin alkuillan urbaaniin vilinään.

Tuomas Toivonen: Urbanism in the House LP+digi. Keys of Life 2010.

Tuomas Toivosen koko haastattelu & musiikkivideo Fifissä.

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu