splash_image.jpg

Taidehyökkäys tekstitelevisiosta

Berliinin illassa voi nähdä pikselivärinää.

Berliiniläisestä tapahtumakalenterista löytyy elokuisen tors-tai-illan kohdalta hämärä tärppi. Sen mukaan tietyssä Z-baarissa avataan ITAF 2014, kansainvälinen tekstitelevisiotaiteen festivaali. Arvelen, että tässä saattaa olla joitain paikallisen reunakulttuurin kiinnostavia ituja.

Baarin löytäminen vie aikaa, ja hiivin sen hämärrettyyn takahuoneeseen juuri ennen esitystä. Paikalla näyttää olevan muutamia kymmeniä ihmisiä. Jonkun tv-yhtiön kameramies ja pari muuta toimittajaa hengailevat oven tienoilla.

Esitys on selvästi kokeellinen. Valkokankaalle heijastuu abstrakteja kuvioita ja neliöitä, joiden väri ja värähtelyt muuttuvat taustalta kuuluvan musiikin mukaan, vaikka niiden välinen suhde ei helposti avaudukaan.

Välillä minimalistisen kuvavälkkeen keskeltä erottuu epäselviä ihmishahmoja. Kuvissa kenties piipahtaa joku ötökkäkin.

Vajaan tunnin kestävän esityksen jälkeen valot syttyvät. Hämmästyksekseni havaitsen olevani tuttujen suomalaisten taiteilijoiden keskellä.

”Meillä on ollut jo pitempään tällainen tekstitelevisiota hyödyntävä kansainvälinen taideprojekti, joka tuntuu kasvavan koko ajan”, kuvataiteilija Seppo Renvall selittää.

”Suomessa tästä ei ole juurikaan puhuttu, mutta esimerkiksi täällä Berliinissä olemme ison saksalaisen televisiokanavan sponsoroimana.”

Avajaiset pidettiin samaan aikaan myös Wienissä ja Zürichissä.

”Tämä saattaa olla yleisömääriltä suurin suomalaisten taiteilijoiden järjestämä taidetapahtuma. Juuri nähdyn esityksen saattoivat nähdä miljoonat ihmiset omien televisioidensa tekstitelevisiotoimintojen kautta”, Renvall jatkaa innoissaan. Samalla hän kiiruhtaa sivummalle antamaan haastattelua paikalliselle toimittajalle.

Hankkeessa on kieltämättä särmää ja samalla jotain sympaattista. Tekstitelevision väri- ja fonttimaailma ovat jo pohjimmiltaan hyvin retroa ja kömpelöä.

Kansainvälisesti livenä lähetetty pikselivärinä on television kliiniseen perusvirtaan nähden kuin klingoninkielistä viestintää toisesta aurinkokunnasta. Tai räjähtäneiden Space Invadersien yllättävä vastaisku televisioruudulta. Selvästi jotain muuta kuin jo videotaiteeseenkin levinnyt HD-hifistely.

Projekti liittyy vähintään yhtä paljon taiteelle kaapattuun valtamedian osa-alueeseen kuin esityksen esteettiseen sisältöön.

”Minusta tekstitelevisiossa on erityisen miellyttävää se, että siellä kaikki viestit ovat samanarvoisesti esillä ja että siellä ei ole mainoksia. Se on oma maailmansa”, Renvall sanoo.

”Tule ylihuomenna uudestaan, näytämme täällä kokeellisia lyhytelokuvia ja muita kiinnostavia juttuja!”

Kirjoittaja on Voima Kustannus Oy:n hallituksen puheenjohtaja.

Museum of Teletext Art toimii pysyvällä Ylen teksti-tv:n sivulla 805.

www.fixc.fi

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu