Tahto ymmärtää ja kuunnella, ei lukea

Gandhilainen Bhuwan Pathak uskoo yhteisöihin.

”Yhteisöt ovat paras oppikirjani. Ihmiset puhuvat aina siitä mikä heille on tärkeää, on vain opittava kuuntelemaan. En lue paljon. Guruni moittivat minua huonoksi lukijaksi. Minusta ymmärtäminen on tärkeää, ei lukeminen”, Bhuwan Pathak sanoo.

Bhuwan Pathak, 31, on Intian Himalajalta ja hän on gandhilainen. Hänellä on aina mukanaan pieni kulunut vihkonen, Gandhin Hind Swaraj vuodelta 1909. Hänellä on kotona Gandhin kootut teokset, sata opusta. Ei hän ole niitä kaikkia lukenut, mutta voi tarpeen tullen tarkistaa asioita hyllystään. Muita kirjoja on vähän.

Pathak elää synnyinkylässään vanhempiensa, sisarensa ja puolisonsa kanssa.

”Mihin minä kotikylästäni muuttaisin?” hän kysyy hämmästyneenä. Isä on opettaja ja viljelijä, heillä on lehmä ja vasikka, tarpeet pienet ja suuri luonto niiden tyydyttäjänä. Lisäksi Pathak saa pientä palkkaa SADED-järjestöstä (South-Asian Dialogues for Ecological Democracy), sen hän jakaa 20 nuorukaisen kanssa.

”Olen kouluttanut heidät, muodostamme epävirallisen toimintaryhmän ja olemme perustaneet kolme vapaaehtoisten ylläpitämää koulua, joissa noudatetaan paikallista lukusuunnitelmaa. Keskustelemme oppilaiden kanssa Himalajan omista elinkeinojärjestelmistä”, Pathak kertoo.

Vuonna 1996 Pathak oli vielä tavallinen yliopisto-opiskelija. Jo 1970-luvulla vireille pannun Tehrin suurpatohankkeen vastainen taistelu oli tuolloin kuumimmillaan. Patoa oltiin rakentamassa maanjäristysalueelle, ja sen pelättiin aiheuttavan massiivisia ihmisten pakkosiirtoja, vesitasapainon järkkymisen, eikä suurpadosta koituvaa hyötyä pidetty edes pitkäaikaisena.

Vastarinnan näkyvin hahmo, Sunderlal Bahuguna, paastosi 56 päivää. Pathak alkoi käydä Tehrissä, viipyi viikkojakin. Lopulta hän heitti opinnot sikseen ja muutti Tehriin neljäksi vuodeksi.

Bahugunasta tuli hänen ensimmäinen gandhilainen opettajansa.

Tehri-padon vastainen taistelu hävittiin. 125000 ihmistä on siirretty kotiseuduiltaan ja 46 neliökilometrin laajuiseen altaaseen on juoksutettu vettä viime syksystä lähtien. Vielä se ei ole täynnä.

”Ehkä emme kuitenkaan vain hävinneet. Taistelu loi vahvan suurpatojen vastaisen liikkeen. Ihmiset osaavat nyt toimia heti. Tehrin valossa ymmärsin kehityksen luonteen. Se tarkoittaa raskasta teollistamista, joka hajottaa yhteiskunnan ja yhteisöt ja hävittää työtä.”

Pathakin mukaan enää ei olekaan kyse yksittäisen joen tai luonnon suojelusta vaan globalisaation vastaisesta taistelusta. Gandhin perinnöstä hän painottaa ajatusta pienimuotoisesta teollisuudesta.

Viime kesänä Bhuwan Pathak osallistui 600 kilometrin pituiseen padyatraan, perinteiseen intialaiseen mielenosoitusmarssiin Himalajalla. Tusinan hengen ydinryhmään liittyi kolmen viikon aikana parituhatta ihmistä. Marssijat vastustivat sitä, että Intian hallitus on myymässä jokia yksityisille intialaisille voimayhtiöille sähköntuotantoa varten.

”Jos sähköä halutaan tuottaa, asiasta on neuvoteltava kolmen osapuolen kesken: yhteisöjen, joilla perinteisesti on oikeus jokeen, osavaltion ja voimayhtiön kanssa. Jos yhteisöt hyväksyvät sähkön tuottamisen, hyvä. Mutta jos paikalle vain tullaan maansiirtokoneiden kanssa, se on väärin.”

”Intian hallitus ei tiedä miten toimia yhteisöjen ja kansanliikkeiden kanssa.”

Joki-padyatra päättyi osavaltion pääministerin tapaamiseen Dehra Dunissa ja vesikomitean nimittämiseen, johon kansalaisyhteiskunta sai kolme edustajaa. Se myös laati oman vesipoliittisen ohjelmansa ja odottaa siihen hallituksen vastausta.

”Ainakin hallitus on nyt varpaillaan”, Bhuwan Pathak sanoo.

”Intiassa hallitus on heikko ja yhteisöt vahvoja”, hän jatkaa. Esimerkiksi Tamil Nadun osavaltiossa kansalaiset onnistuivat estämään Coca-Colan tulon, Maharasthrassa voimayhtiö Enronin. Mutta liberalisaation linjalle lähtenyt hallitus on kovan paineen alaisena.

”Yhteisöjä on vahvistettava. Niiden pitää vähentää kulutus-ja teknologia-riippuvuuttaan, olla vapaita”, Bhuwan Pathak sanoo.

Syyskuun 11. päivänä tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Gandhi järjesti ensimmäisen satyagrahansa. Tämä tapahtui Etelä-Afrikassa, ja aiheena olivat intialaisia vastaan kohdistetut lait.

Satya tarkoittaa totuutta, agraha kiinni pitämistä, päättäväisyyttä. Satyagraha on väkivallatonta suoraa toimintaa. ”Toimintaa sen puolesta minkä tuntee oikeaksi”, Bhuwan Pathak sanoo. Usein käytetystä nimityksestä ”passiivinen vastarinta” Gandhi itse ei pitänyt, se kuulosti niin heikolta. Satyagraha vaatii voimaa ja valmiutta kärsiä.

Eri puolilla Intiaa järjestetään syyskuussa tapahtumia satyagrahan merkeissä.

Bhuwan Pathak osallistui huhtikuussa Suomen sosiaalifoorumiin Helsingissä.

Katri Simonen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu