Sveitsissä kansa päättää

Sveitsissä, rynnäkkökiväärien ja kansainvälisten yleishyödyllisten järjestöjen luvatussa maassa, yhteiset ratkaisut tehdään yhteisesti, suoran demokratian keinoin.

“Sveitsissä on vallankumouksellekin lailliset kanavat”, sanoo tutkija ja toimittaja Torsten Almquist viitaten kansalaisten aloiteoikeuteen.

Sveitsissä, rynnäkkökiväärien ja kansainvälisten yleishyödyllisten järjestöjen luvatussa maassa, yhteiset ratkaisut tehdään yhteisesti, suoran demokratian keinoin. Kansalaiset päättävät lakien hyväksymisestä tai hylkäämisestä. “Heillä on äänioikeus”, tähdentää Almquist, “kun Suomessa vallitsee vaalioikeus.”

Asiassa on eroa. Edustuksellinen demokratia antaa mahdollisuuden äänestää henkilöitä päättämään asioista. Sveitsin mallissa ihmiset päättävät asioista suoraan, kansanäänestyksen keinoin.

Äänestäminen, sanoo Almquist, on menetelmä saada äänensä kuuluviin, ei itsetarkoitus. “Kyllähän Suomessakin äänestetään – missikisoissa ja euroviisuissa, mutta lainsäädäntöön meillä ei ole asiaa.”

Sveitsissä referendumoikeuden kansanäänestyksiin takaa perustuslaki, moderneimpia maailmassa, vuodelta 1998. Sveitsin perustuslain ovat hyväksyneet sveitsiläiset itse. “Meillähän se tuli postilaatikosta. Siinä on, totelkaa sitten!”

Keskustelu perustuslaista on ajankohtainen. Meille tuputetaan parhaillaan EU:n viisaiden pöytäkirjoja, 460-sivuista möhkälettä ratifioitavaksi, mutta sitä ei ole tarkoitettu maallikoiden ymmärrettäväksi. Almquist toteaakin, että “on absurdia ja epäkohteliasta esittää ihmisille sellaista kantaa otettavaksi”.

Katselen kateellisena Almquistin esittelemää Sveitsin perustuslakia. Selkokielellä kirjoitetussa kirjasessa on noin 60 sivua.

Sveitsi on ollut vuodesta 1848 liittovaltio, jossa on 26 kantonia, pikkuvaltiota, joilla on oma hallinto. Sveitsin järjestelmää luonnehditaan kaksikamariseksi, jossa valtaa käyttää Ständerat – kantonien valitsemat 46 edustajaa – ja Nationalrat – kansalaisten neuvosto – johon valitaan 200 edustajaa neljäksi vuodeksi, monista eri puolueista.

”Sveitsin ykköshenkilö on kansalaisten kamarin puhemies tai -nainen. Maan presidentti on kakkoshenkilö. Liittovaltion hallituksessa istuu seitsemän jäsentä, joista yksi on presidentti. Muut kuusi valitsee parlamentti. Presidentillä ei ole päätöksentekovaltaa, hän lähinnä edustaa maataan ulkomailla.”

Missä edustuksellinen demokratia pysähtyy tähän ja luottaa parlamenttinsa viisauteen, Sveitsin suoran demokratian järjestelmä vie lait takaisin kansalaistensa hyväksyttäviksi.

Sveitsin ainutlaatuinen poliittinen järjestelmä, yllättävää kyllä, pohjautuu Martti Lutherin ajatusten herättämään vastustukseen.

“Luther sanoi aika radikaaleja asioita paavista – kutsui tätä itse paholaiseksi – ja pelkäsi kostoa. Luther tarvitsi tilanteessa aatelisten suojelua. Vastapalvelukseksi nämä pyysivät Lutheria keksimään oikeutuksen sodalle. Luther mietti asiaa yön yli ja päätyi ratkaisuun: esivallan käskyä lähteä sotaan on toteltava, koska esivalta on Jumalan asettama.”

Sveitsin oma uskonpuhdistaja Ulrich Zwingli, Lutherin aikalainen, oli vahvasti eri mieltä kuin Luther. “Zwingli rakensi oman filosofiansa vastuun ympärille. Kun Lutherin mielestä esivaltaa on toteltava, Zwingli painotti tottelemattomuusvelvoitetta esivallan yrittäessä toimia Jumalaa vastaan. Kukaan ei voi vetäytyä esivallan taakse, vaan päätöksenteossa korostuu oma vastuu.”

Almquist selittää, kuinka Sveitsin malli sisältää siemenet pitkäkestoiseen kansainväliseen rauhaan: “Referendumi siirtää kansalaisille lopullisen vastuun lainsäädännöstä. Tämä tarkoittaa rauhaa, sillä jos valtion johto päättäisi valmistella sotaa, vaadittaisiin siitä kansanäänestys. Referendum tekee hyökkäyssodan käytännössä mahdottomaksi.”

Sveitsissä äänestetään alituiseen, kuntien, kantonien ja liittovaltion asioissa, mikä vaikuttanee verrattain alhaiseen, 25–60 prosenttia, äänestysprosenttiin. Äänestystä ei sentään vaadita kaikista laeista. Tärkeimmistä laeista, kuten perustuslain muutoksista, järjestetään automaattisesti kansanäänestys. Olemassaolevien tai parlamentin esittämien lakien muuttamiseksi tarvitaan aloite, johon on kerätty 50000 äänioikeutetun nimi, jonka jälkeen siitä voidaan järjestää kansanäänestys. Perustuslainkin muutoksesta voidaan järjestää kansanäänestys, mutta silloin aloitteeseen vaaditaan 100000 ääntä.

“Kun kansa on hyväksynyt lain, se sitoutuu sen tuomiin muutoksiin”, painottaa Almquist. “Tästä johtuu, että olemassa olevat lait vastaavat suuressa määrin kansan oikeustajua.”

“Sveitsissä on suuria ongelmia, mutta ero meidän järjestelmäämme on se, että niitä jauhetaan ja jauhetaan ja lopulta ratkaistaan. Ne eivät jää pitkiksi ajoiksi muhimaan.”

Suomessa Sveitsin mallin toteuttamiseksi tarvitaan muutos perustuslakiin, joka yksiselitteisesti toteaa Suomen olevan edustuksellinen demokratia.

Almquistin mukaan Sveitsin mallin soveltamisesta EU:hun on otettu unionissa esiin, jäsenvaltioidenkin määrä täsmää suurin piirtein, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet laihoja. “Keskustelin aikoinaan Matti Wuoren kanssa asiasta ja kysyin, onko Sveitsin malli haudattu kokonaan. Hän sanoi, että se on vain pöydän alla.”

Mitään mainittavaa poliitikkojen aloitteesta syntyvää liikettä Sveitsin mallin puolesta tuskin nähdään. Onhan selvää ketä nykyinen päätöksentekoprosessi palvelee. “Eivät nykyiset valtaan pyrkivät ihmiset halua jakaa valtaa kansan kanssa. Valtaapitävät ovat pieni etuoikeutettu ryhmä, muutama kansalainen, joilla on valtamonopoli.”

“Mutta Eurooppaa ei voida lyödä kokoon ilman että kansa tuntee siitä vastuuta”, tähdentää Almquist.

Nykyinen poliittinen järjestelmä suunnitellaan suojelemaan valtaeliittiä. Esimerkiksi käy Euroopan perustuslaki, josta sen toteutuessa olisi mahdoton päästä eroon. Se takaisi saman valtamonopolin jatkumisen hamaan tulevaisuuteen.

Torsten Almquistin artikkeli Äänioikeuden harha luettavissa Voiman nettisivuilta www.voima.fi.

Veli Koskinen

Kommentoi Facebookissa
Graffiti HAM
Route Couture