splash_image.jpg

Suurnaiselokuvat

Missä ne ovat viipyneet?

Suomalainen suurnaiselokuva. Sellaista ei olekaan ennen nähty.

Nyt on.

Hella Wuolijoki -elämäkertaelokuva on kiistatta sellainen.

On hidastettua kuvaa, on kaikuvia oikeussaleja ja kaiuttomia vankiloita, on poliittista kähmintää ja salaisia sopimuksia. Mustia autoja, desantteja ja vakoilijoita.

Suurmieselokuvan ainekset. Paitsi tietysti, että keskiössä on pullea keski-ikäinen nainen.

Feministinen tutkimus kiinnostui suurnaisista jo 80-luvulla. Kun unohdettuja sankarittaria oli kaivettu esiin tarpeeksi monta, hanke alkoi menettää kiinnostavuuttaan.

Ongelma oli se, että kun suurmiesten listoihin vain lisättiin suurnaisia, itse listojen tekemisen mielekkyys jäi kyseenalaistamatta. Pohtimatta jäivät ne kriteerit, joiden varassa miehet ja miesten toimet kautta historian ovat näyttäneet merkittävämmiltä kuin naisten.

Nykyisin on paljon helpompi löytää tutkija, joka pohtii listaamisen poliittisia ehtoja ja seurauksia, kuin ketään, joka uskoisi historian uudistamiseen pelkästään lisäämällä naiset.

Vaikka akateemisessa maailmassa naishistorian pohtimisessa on siirrytty metatasolle, populaarikulttuurissa naisten aika kalliiden historiallisten draamaelokuvien keskiössä on vasta koittamassa.

Miksi vasta nyt?

Vaikea sanoa. Jostain syystä naisista on vain ollut tapana kertoa lähinnä, millaisia he olivat, no, naisina. Heillähän on ne kutimet ja tunteet ja mitä näitä nyt on.

Miehillä on urat ja poliittinen vakaumus.

Vaikka suurnaisten esiinnostaminen ei olisikaan teoreettisesti kovin sofistikoitunutta, se kuitenkin on poliittisesti arvokasta.

Ei laajakankaalta ainakaan liikaa ole näytetty, kuinka keski-ikäiset naiset ohjailevat maailmanhistoriaa.

Elokuvankin mukaan Hella Wuolijoki oli miltei yksin vastuussa talvisodan rauhanneuvotteluista.

Lisäksi hän loi meille suomalaisuuden, ainakin jos elokuvatutkija Anu Koivusen kahdeksan vuoden takaista väitöskirjaa on uskominen. Niskavuorielokuvista on tullut arkisto, jonne mennään aina, kun uutiseen tai ajankohtaisohjelmaan tarvitaan kuvitusta siitä, millaista meillä oli ennen.

Hän oli Yleisradion johtaja. Sosialisti ja liikenainen.

Niin, ja maahanmuuttaja, joka opetteli uuden kielen ja loi kirjallisen tuotantonsa sillä.

Elsi Hyttinen

–––––––––––––––

Kuka oli Hella W?

Hella Wuolijoki (1886–1957) oli Virosta Suomeen opiskelemaan emigroitunut monilahjakas tahtonainen, joka mullisti Suomea näytelmäkirjailijana, liikenaisena ja poliittisena toimijana.

Esiintymiskykyinen ja kielitaitoinen Wuolijoki raivasi tiensä talouselämän ja politiikan kansainvälisille näyttämöille – ja kulisseihin – ja siinä sivussa kirjoitti suomalaisen näytelmäkirjallisuuden merkkiteoksia.

Hella Wuolijoki oli poliittisesti vasemmalla. Hänen henkilökohtaiset suhteensa Neuvostoliittoon ja Suomen valtiojohtoon vaikuttivat oleellisesti talvisodan rauhanneuvotteluihin.

Jatkosodan aikana Wuolijoen epävirallinen vehkeily Suomen irrottamiseksi sodasta johti maanpetostuomioon ja likipitäen teloitukseen.

Sotien jälkeen Wuolijoesta tuli SKDL:n kansanedustaja ja Yleisradion kiistelty pääjohtaja.

Tuomas Rantanen

–––––––––––––––

Hella Wuolijoen tunnetuimmat näytelmät

Niskavuoren naiset 1936

Juurakon Hulda 1937

Niskavuoren leipä 1939

Niskavuoren nuori emäntä 1940

Niskavuoren Heta 1950

Entäs nyt, Niskavuori? 1953

–––––––––––––––

Lue myös artikkeli Elämä pikakelauksella.

Elsi Hyttinen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu