Kirjoittanut teppo eskelinen

Supermarket tappaa köyhän

Lukuaika: 2 minuuttia

Supermarket tappaa köyhän

Thomas Linesin uuden tutkimuksen mukaan supermarketketjujen hankintavalta vaikeuttaa kehitysmaiden asemaa.

Afrikan maiden ongelmia käsittelevästä kirjallisuudesta ei ole pulaa. Tarjolla on teorioita muun muassa kehitysavun vähäisyydestä, siirtomaahistoriasta, väestönkasvusta, ilmastonmuutoksesta ja niin edelleen.

Pitkän linjan kehitysmaatutkija Thomas Linesin teoria on vaihteeksi jotain uutta. Linesin mukaan Afrikan taloudellisten ongelmien keskeinen syy on se, että tavaraa kehitysmaista hankkivat ketjut ovat saaneet liikaa valtaa hankintojensa ehdoista päätettäessä.

Maailmanmarkkinoita on vapautettu rajusti 1980-luvulta lähtien. Samaan aikaan Afrikan maiden on velkaisina ollut pakko viedä tavaraa. Tai pikemminkin markkinat eivät koskaan ole vapaita, ja ”vapauttaminen” tarkoittaa käytännössä kontrollin siirtämistä. Afrikan maiden tapauksessa kontrolli on siirtynyt maiden hallituksilta ja viljelijöiltä tuotteiden ostajille.

Globaali markkinatalous ei ole varsinaista markkinataloutta, koska myyjät ja ostajat eivät koskaan kohtaa. Väliin tarvitaan aina jonkinlainen hankinta- ja jakeluorganisaatio logistisine järjestelmineen. Tämä rooli siunaantuu paahtimo- ja supermarketketjuille. Ne pyrkivät markkinoiden hallintaan ja täydelliseen suunnitteluun niin, että tuottaja on aina se, joka joustaa.

Monopolit tunnetusti haittaavat markkinoiden toimintaa ja ovat huono asia kuluttajan näkökulmasta. Kuitenkin vastaava keskittyminen voi tapahtua myös toisinpäin, jolloin tuottajalla on vain yksi taho, jolle myydä. Tämä näkyy kehitysmaiden tuottajien tilanteessa. Usein tilanne on tuottajalle äärimmäisen vahingollinen.

Käytännössä paahtimot ja supermarketketjut voivat pyörittää tällaista ”ostajan monopolia” määritellen varsin tarkkaan hinnan, jonka ne suostuvat maksamaan, ja toimitusten ehdot. Jälkimmäisiin kuuluvat erittäin nopeat tilaukset, jotka tarkoittavat maatalouden suojattomalle työvoimalle äkkihälytyksiä ympäripyöreisiin työvuoroihin.

Lines dokumentoi kauppaketjujen vallan johtaneen myös siihen, että ne voivat vaatia tuottajilta käytännössä mitä tahansa. Tilaus voidaan peruuttaa milloin tahansa, laatuvaatimukset ovat korkeita, tuottajilta voidaan vaatia investointeja ketjujen standardien mukaisiin pakkauksiin ja vastaaviin.

Ei liene sattumaa, että globaalien markkinoiden vapauttamisen jälkeen esimerkiksi Nestlén voitot ovat kasvaneet samaa tahtia kuin kahvintuottajien tulot tippuneet.

Ratkaisuiksi Lines ehdottaa perusraaka-aineiden säänneltyjä tuottajakartelleja Opecin tapaan, suurimpien marketketjujen hajoittamista monopolilainsäädännön perusteella sekä Afrikan maille voimakkaampaa alueellista integraatiota liian syvän maailmanmarkkinaintegraation sijaan. 

Kuulostaako tämä sosialismilta? Ehkä, mutta kirjoittajan mukaan kyseessä on kuitenkin paras tapa vastustaa suuryritysten omistajiensa hyväksi harjoittamaa ”keskussuunnittelua”.

Thomas Lines: Making poverty. A history. Zed books 2008. 170 s.

Teppo Eskelinen