Suora toiminta tulee

Anarkisti-antropologi David Graeberin mukaan Occupy-liike on radikalisoitumassa.

Yhdysvaltalainen antropologi David Graeber tunnetaan suoraa toimintaa ja antiautoritaarisia liikkeitä käsitelleistä kirjoistaan. Hänen viimeisin, velkatalouden historiaa käsittelevä kirjansa Debt: The first 5000 years on noussut bestselleriksi. Anarkistiksi tunnustautuva Graeber on myös yksi Wall Streetin valtauksen ideoijista sekä liikkeen tärkeimpiä intellektuelleja ja julkisuusääniä.

Miten näet Occupyn nykytilan USA:ssa?

On kiinnostavaa, miten vallankumoukselliset liikkeet toimivat. Ne eivät juuri koskaan johda konkreettiseen kansannousuun.

Usein suuret vallankumoukset vaikuttavat kaikkialla, vaikka ne tapahtuisivat vain yhdessä maassa, kuten Ranskan vallankumouksen tapauksessa. Ja usein ne tapahtuvat monessa paikassa samaan aikaan. Näin kävi vuonna 1848. Silloin vallankumouksia oli tusinassa eri maassa, ilman varsinaisia kansannousuja. Joka tapauksessa tämän liikehdinnän takia myöhemmin kaikki muuttui.

Näyttää siltä, että vuonna 2011 oli vastaava tilanne, jossa näimme useita periaatteiltaan samankaltaisia kapinoita ympäri maailmaa. Julkisia tiloja vallattiin ja ytimiin asti taloudellisten intressien hallitsemia valtarakenteita haastettiin demokratian nimissä.

USA:n Occupy-liikkeestä ei ole kuulunut juuri viime aikoina.

Kun media vielä seurasi tapahtumia, mukana oli paljon progressiivisia liberaaleja ryhmiä, jotka ovat kytköksissä vasemmistoon ja demokraattiseen puolueeseen. Heillä tuntui olevan ajatuksenaan tehdä Occupysta jonkinlainen vasemmistolainen teekutsuliike, mutta Occupylla ei ollut tähän mielenkiintoa.

Kun valtio viimein päätti tyhjentää leirit – ja se oli ehdottomasti valtiollinen päätös, joka tapahtui demokraattisen puolueen ollessa vallassa ja käytännössä demokraattisten kaupunginjohtajien aloitteesta – se laittoi nämä liberaalit tyypit hankalaan tilanteeseen.

Yleensä Amerikan sosiaalisten liikkeiden keskuudessa on jonkinlainen yhteisymmärrys radikaalien ja liberaalien välillä. Radikaalit saavat liberaalien politiikan näyttämään tehokkaalta ja perustellulta. Vastavuoroisesti liberaalit pitävät radikaalit poissa vankiloista tai estävät brutaalit poliisitoimet läsnäolollaan.

Tässä tapauksessa se epäonnistui täydellisesti. Lopputuloksena oli se, että liberaali aines vetäytyi ja median huomio sen myötä.

Mutta Occupy-liike edelleen toimii ja pyrkii määrätietoisesti eteenpäin. Onko se muuttumassa radikaalimmaksi?

Ehdottomasti. Minusta taustalla on nähtävissä tyypillinen poliittisen heräämisen prosessi. Kun ihmiset tutustuvat paremmin radikaalimpaan analyysiin, se alkaa tuntua järkeenkäyvältä.

Toiseksi liikkeen liittolaiset ovat vaihtuneet. Anarkistit ja anarkistisesti orientoituneet ovat alusta saakka muodostaneet liikkeen ydinryhmän. Nyt liittolaisiamme ovat liberaaliryhmien sijaan ammattiliitot, maahanmuuttajien oikeuksia ajavat liikkeet, paikalliset asukasyhdistykset ja niin edelleen, jotka ovat jo valmiiksi paljon enemmän orientoituneita suoraan toimintaan ja ovat potentiaalisesti radikaalimpia.

Monessa maassa Occupy-liikkeen keskuudessa on käyty tiukkaa keskustelua väkivallattomuudesta ja väkivallasta.

Minusta suurin osa Occupy-liikkeen keskuudessa käydystä väkivaltakeskustelusta on naurettavaa. Ääripasifistit puhuvat väkivallan kannattajista, mutta he tarkoittavat lähinnä ihmisiä, jotka uskovat harkittuun omaisuuden tuhoamiseen. On mahdotonta kuvitella antikapitalistista vallankumousta ilman, että mitään rikotaan.

Mitä luulet, miksi anarkistit ovat esittäneet laajaa kritiikkiä Occupyta kohtaan?

Dynamiikkaa on ja tulee aina olemaan. Olemme kokeneet uskomatonta vihamielisyyttä alusta saakka joidenkin anarkistien taholta. Monet anarkistit näkevät Occupyn reformistisena. Tai he ajattelevat, että se ei ole oikeaa suoraa toimintaa vaan symbolista. Ja ehkä Occupy on saanut laajempia muotoja, kuin mistä toiset pitävät.

Kyse on syvemmästä ongelmasta. Anarkistien keskuudessa on valtava kahtiajako. Kysymys on siitä, halutaanko luoda vallankumouksellinen liike vai ei. En voi sanoa tätä oikeastaan yhtään suorempaan.

Näyttäisi, että monista ihmisistä tuntuu, että heidän oman analyysinsä ja toimintansa eheys tai puhtaus on paljon tärkeämpää kuin yhteiskunnallinen vallankumous. Kuulostaisi kyyniseltä, jos joku sanoisi, että viime kädessä heidän intressinsä on olla viilein tyyppi koko maailmassa.

Kreikassa on joulukuun 2008 jälkeen yhtäkkiä paljon ihmisiä, jotka haluavat osallistua suoraan toimintaan ja yleiskokouksiin ja vallata tiloja. Iloiset anarkistit sanovat, että mahtavaa, viimeinkin tapahtuu se, josta olemme uneksineet!

Mutta monet friikkaavat, koska monet toimintaan mukaan haluavista ovat rasisteja, seksistejä tai nationalisteja. Että onko meidän pakko mennä samoihin kokoontumisiin heidän kanssaan?

Miten oikein teemme vallankumouksen, jos nämä tyypit eivät tavalla tai toisella tule ympärille? Ja mikä olisi parempi tapa saada heidät ympärille kuin se, että he haluavat liittyä mukaan meihin?

Lue lisää Fifistä.

Teemu Takatalo

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu