Puhdistus on Virossa odotettu teos. Kadri Taperson perkasi kirjan jo etukäteen.
Puhdistus kertoo kahden naisen elämästä läpi Viron historian, heidän kärsimyksistään ja valinnoistaan. Tai oikeastaan valintojen puutteesta.
Tunnistan tutut esineet, tavarat ja tavat, esimerkiksi kuinka ruuan kypsymistä mitataan hajun mukaan. Venäläiset paikannimet ovat tuttuja, sillä sukupolveni miehet joutuivat näille paikkakunnille armeijaan, mistä he sitten kaikkia konsteja apuna käyttäen yrittivät päästä pois.
Löytyi myös yllätyksiä, kuten se, että kurkkujen sekaan laitettiin piparjuurta. Muistan kun suomalainen ystävä sanoi kurkkumarinadini nähdessään, että marinointi on itäeuroopalainen tapa, ja ihmetteli mitä kaikkea me virolaiset marinadiin laitamme.
Löysin itseni etsimässä virheitä jo ensimmäisellä sivulla. Mitä Oksanen on kirjoittanut vain suomalaisesta näkökulmasta, mitä hän ei ole ymmärtänyt? Olinko jollakin tavalla kateellinen suomalaisille, koska teillä on ollut helpompaa? Vai iskikö minuun uskonpuute, että Suomessa kasvanut kirjailija ei osaisi selittää mitä virolaisille on tapahtunut?
Puhdistus on kirjoitettu suomalaisille. Virossa se ei olisi voittanut Finlandian kaltaista palkintoa, sillä meille kirjassa ei ole mitään uutta, paitsi ehkä nuoremmille virolaisille. Siitä huolimatta Puhdistus on Virossa odotettu teos. Vaikka käännöstyö on vielä kesken, kirjasta käydään vilkasta keskustelua netissä ja etukäteisarvioitakin on jo ilmestynyt.
Arvosteluissa on sanottu muun muassa, että Oksasen kirja näpäyttää niitä, jotka ovat väittäneet ettei Viroa koskaan miehitetty, ja että ehkä aika on viimeinkin kypsä selittämään suomalaisille, miten virolaiset ovat eläneet. Kauheat tapahtumat 1940-luvulla, mitä kyyditys tai karkoitus Siperiaan tarkoitti.
Tosin suomalaisten on ollut mahdollista ymmärtää Viron todellisuus jo aiemminkin. Esimerkiksi Rein Salurin näytelmä Lähtö, joka kertoo virolaisten naisten kärsimyksistä, pyöri 1990-luvulla Kansallisteatterissa kolme vuotta.
Mutta ehkä nyt on uuden sukupolven aika ymmärtää ja selittää. Suomalaisille Puhdistus on varmaan samankaltainen kokemus, kuin minulle romaani jostakin Latinalaisesta Amerikasta, Suomen ja Viron historia poikkeaa niin paljon toisistaan. Myös pelko on erilaista.
Kirjassa esiintyvä väkivalta ei yllätä eikä kauhistuta. Sitä on aina ollut ja on edelleen. Ehkä olen tullut immuuniksi. Kirjan lopusta löytyy KGB:n dokumentteja. Aivan oikein. Ihmisten traagisesta elämästä jäi usein jäljelle vain lakonisia papereita.
Ajat ovat taas muuttumassa Virossa vaikeammiksi ja epävarmuus hiipimässä takaisin. Esimerkiksi Hiidenmaalla kerätään parhaillaan allekirjoituksia adressiin, jossa vastustetaan alueelle suunnitteilla olevaa tuulipuistoa. Monissa perheissä vain toinen vanhemmista allekirjoittaa adressin. Arvatkaapa miksi?
Siksi, että sitten kun vastustajat lähetetään Siperiaan, edes toinen vanhemmista jää kotiin huolehtimaan lapsista. Asiasta vitsaillaan, mutta taustalla on ihan aito pelko.
Ja kyllä minä niitä etsimiäni ”virheitä“ löysin. Pelmenejä ei säilytetty 1990-luvun alussa pussissa vaan pienissä harmaissa pahvilaatikoissa! Enkä ole ikinä nähnyt että vanha nainen tulee riihitalosta kultaiset korvakorut korvissa!
Kirjoittaja on virolainen eläinoikeusaktivisti ja Fifin Viron kirjeenvaihtaja.
Sofi Oksanen: Puhdistus. WSOY 2008. 388 s.
Kadri Taperson
