Suo

Poliittinen luontotyyppi: Suomen maa-alasta jopa kolmannes on aikanaan ollut suota. Soista on suojeltu 13 prosenttia ja niistä valtaosa sijaitsee Pohjois-Suomessa.

Suo on luontoympäristö, jossa kasvien hajaantumistilassa olevista jäännöksistä muodostuu suoturvetta. Soita muodostuu vesien umpeenkasvamisen, tulvamaiden ja rämemetsien soistumisen sekä merenrannikoilla maankohoamisen seurauksena.

Suomi on suomaa. Suomen ja saamen sanat aapa ja palsa on jopa otettu kansainväliseen käyttöön kuvaamaan pohjoisia soita. Suomessa soita on raivattu pelloiksi ja kuivatettu ojittamalla metsämaaksi. Lisäksi suoturvetta nostetaan energiatuotannon tarpeisiin. Elävällä suolla taloudellisesti merkittävimmät kasvit ovat hilla, karpalo ja tekstiiliraaka-aineena käytettävä tupasvilla.

Suomen maa-alasta jopa kolmannes on aikanaan ollut suota. Soista on suojeltu 13 prosenttia ja niistä valtaosa sijaitsee Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomen jäljellä olevista soista vajaa neljäsosa on ojittamatta. Erityisen harvinaisia ovat rehevät lettosuot, joita on suojeltu muun muassa kiistellyn Vuotoksen altaan alueella.

Maailmanlaajuinen suoasiantuntijoiden järjestö IMCG kokoontui heinäkuussa Suomeen. Tutkijat kehuivat suomalaista suoekologista tutkimusta, mutta huolestuivat suoluontomme tilasta. Edelleen vaikuttavat ojitukset ovat muuttaneet suoluontoa jopa kansallispuistoissa. Järjestö vaati Suomen hallitukselta, että luonnontilaisten suokohteiden luontoarvot turvataan muun muassa lopettamalla uudisojitukset, soiden vesitasapainoa heikentävät pohjavesihankkeet ja energiaturpeen nosto.

Suomen hallitus vastasi suotutkijoiden esityksiin tyrmäävästi esittämällä samaan aikaan eduskunnalle turpeen polton tukemista. Suoluonnolle ja vesistöille koituvien vaikutusten ohella turpeen energiakäyttö on kyseenalaista siksi, että turve on energiayksikköä kohden pahiten kasvihuoneilmiötä kiihdyttävä polttoaine.

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelusihteeri.

Tapani Veistola

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu