Sukupuoli säpäleiksi

Sukupuolen ilmenemien takana ei ole mitään ydintä. Biologinenkin sukupuoli on kielellinen muodostelma.

Jokunen vuosi sitten istuin pienessä seminaarihuoneessa kymmenen muun innokkaan opiskelijan kanssa keskustelemassa vaikeatajuisesta kirjasta. Hankaluudestaan huolimatta se innosti meidät ajattelemaan uudestaan asioita, jotka monelle meistä olivat vaikuttaneet selviöiltä, nimittäin sukupuolta ja seksuaalisuutta. Kirja nyrjäytti ajatteluni uusille urille.

Kirja oli Judith Butlerin Gender Trouble, joka on nyt ilmestynyt suomeksi nimellä Hankala sukupuoli Leena-Maija Rossin ja Tuija Pulkkisen kääntämänä. Vuonna 1990 ilmestynyt kirja on muovannut kolmannen sukupolven feminismiä ehkä enemmän kuin mikään muu kirja, ja ollut synnyttämässä akateemista queer-tutkimusta.

Butler on Hegelistä väitellyt filosofi, ja Hankala sukupuoli on uraauurtavaa tieteellistä teoriaa, joten mitään kevyttä iltalukemista kirja ei ole. Se on kenties siteeratuin kirja tämän ja viime vuosikymmenen naistutkimuksessa. Voisi sanoa, että Hankala sukupuoli on kolmannen polven feministeille yhtä olennainen teos, kuin Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli oli toisen sukupolven feministeille.

Butler esittää kirjassaan teorian sukupuolen performatiivisuudesta. Hänen mukaansa sukupuoli on eleitä, tekoja ja toistotekoja. Sukupuolen ilmenemien takana ei ole mitään ydintä. Biologinenkin sukupuoli on kielellinen muodostelma.

Sukupuoli – ja seksuaalisuus – on Butlerille läpikotaisin kulttuurista, mutta tämä ei tarkoita, että hän ei tiedostaisi sukupuolen pakottavuutta. Naisten naisellisuutta ja miesten miehekkyyttä ja näiden heteroseksuaalista halua toisiinsa luonnollistetaan ja ensisijaistetaan jatkuvasti kulttuurissa, jossa elämme, populaarikulttuurista lakiteksteihin.

Hankala sukupuoli purkaa tätä asetelmaa. Heterous näyttäytyy siinä vähintään yhtä outona ja epäluonnollisena kuin homous tai lesbous.

Butler itse sijoittaa itsensä osaksi feminististä keskustelua. Lesbot, mustat ja värilliset ovat kritisoineet feminimiä. Sitä hallitsee valkoinen keskiluokkainen ja yhtenäinen naissubjekti. Kritiikki on jo pitkään murentanut ajatusta Naisesta isolla ännällä ja yhtenäisestä naisliikkeestä ajamassa kaikkien naisten etuja.

Hankala sukupuoli on myös identiteettipolitiikan kritiikki: siinä, missä lesbo- ja homoliike vaati oikeuksia lesbo- ja homoidentiteetin omaksuneille, Butlerin queer-ajattelu kritisoi kaikkia vakaita ja liikkumattomia identiteettejä.

Tieteellisyydestään huolimatta Butlerin kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän ja heteroseksuaalisuuden kritiikki ei ole syntynyt tieteen norsunluutornissa. Teoria sukupuolesta eleinä ei olisi mahdollinen ilman kaksijakoista sukupuolijärjestelmää ja heteroseksuaalista hegemoniaa purkavia käytäntöjä.

Sukupuolta purkava teoria ei olisi koskaan syntynyt ilman kaikkia niitä ihmisiä, jotka sijoittuvat kaksijakoiseen järjestelmään hankalasti, rikkovat sen rajoja, liukuvat sukupuolten välillä, esittävät sukupuolta ristiriitaisesti.

Butleria on kritisoitu siitä, että hän esittää kirjassaan sukupuolen ikään kuin vaatteeksi, joka voidaan aamulla valita vaatekaapista ja pukea päälle – tai valita joku toinen vaate. Tällainen kritiikki perustuu kuitenkin väärinymmärrykseen.

Sukupuoli on vain ne eleet ja tavat, joita pidetään sen ilmentyminä, mutta tämä ei tarkoita, että sen voisi valita vapaasti. Sukupuolen performatiivisuus ei ole yhtä kuin performanssi; siinä, missä performanssi on jotain, mihin valmis subjekti valitessaan ryhtyy, performatiivinen sukupuoli on jotain, joka muovaa ja luo subjektin. Kukaan meistä ei ole olemassa ennen sukupuolta.

Jäykkää sukupuolijakoa voi kuitenkin häiritä. On paljon ihmisiä, jotka identifioituvat tavalla, joka ei sovi kahden, toisilleen vastakkaisen ja toisiaan haluavan sukupuolen matriisiin. Transihmiset, intersukupuoliset, genderqueerit, drag kingit ja drag queenit ynnä muut hankaluuksia järjestelmälle aiheuttavat ihmiset hämmentävät kaksijakoista järjestelmää.

Butler onnistui kiteyttämään teoreettisesti jotain, mikä oli totta “sukupuolihäiriköiden” elämässä. “On ahdistavaa, kun joka paikassa leimataan ‘mieheksi’”, genderqueeriksi itsensä määrittelevä ystäväni Saku sanoo, ja jatkaa: “Minun mielestäni sukupuolia on tismalleen niin monta, kuin eri sukupuoliin identifioituvia ihmisiä”.

Judith Butler, Hankala sukupuoli. Gaudeamus 2006. s. 250.

Emmi Vähäpassi

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu