Sukunimivalintoja

Villit, Muukkoset ja Päällysahot kertovat, miksi valitsivat oman sukunimensä.

Villien valinta

Tutkija Mikko Seppälä ja aikakauslehden AD Laura Kota menivät naimisiin vuonna 2001. Sukunimi Villi löytyi Seppälän isoisän isoisältä.

”Halusimme yhteisen sukunimen, koska se on käytännöllisempää. Ajattelimme, että sitten tuleville lapsillekin voi antaa yhteisen nimen”, Mikko Villi selvittää. ”Villien perhe on helpompi sanoa kuin Kota-Seppälät tai Seppälä-Kodat.”

Lapsia sittemmin syntyikin ja Villit olivat tyytyväisiä, ettei tarvinnut aloittaa uutta spekulaatiota siitä, kumman sukunimi lapsille annetaan ja kumman sukuun lapset identifioituvat. Yhteinen sukunimi on viesti siitä, että he ovat perheyhteisö ja ydinperhe. ”Sateenvarjo”, Mikko Villi kiteyttää.

Yhteinen sukunimi valittiin tarpeeksi kaukaa Mikon suvun historiasta, jotta sukunimi olisi molemmille suhteellisen neutraali.

”Ei siihen sen kummempia filosofisia pohdintoja liittynyt, mutta en missään nimessä halunnut, että vaimo ottaa minun nimeni. Siinä on kaikuja ajoilta kun naiset olivat miehen ‘omaisuutta’.”

Samaa perinnettä jatkaa hänen mielestään kirkkohäiden tapa, jossa isä luovuttaa tyttären tulevalle aviomiehelle. ”Nainen siirtyy isältä miehelle.”

Mikko Villille oli myös selvää, ettei hän halunnut ottaa vaimonsa sukunimeä, sillä silloin hän olisi identifioitunut vaimon sukuun.

”Nyt olemme perheyksikkönä sukujen välissä.”

_______________

Tietysti Muukkoset

”Lyhykäisyydessään: me emme ajatelleet sukunimeä ollenkaan, ja maistraatissa ratkaisu tuli automaattisesti rasti ruutuun -periaatteella,” järjestelmäasiantuntija Mika Muukkonen toteaa.

Aviopari otti yhteiseksi sukunimekseen Mikan sukunimen.

”Minulle sukunimi on kysymyksenä aika vieras. En ole sitä missään vaiheessa elämääni joutunut puimaan.”

Mika ei oikein osaa asiasta sen enempää sanoa, ja kehottaa soittamaan vaimolleen Mirkalle.

”Sukunimi oli ainoa perinteinen osuus häissämme”, Mirka Muukkonen muistelee. ”Jo ensimmäisillä treffeillä Mikalla oli yllään mekko ja minulla reisitaskuhousut.”

Häitä juhlittiin vuonna 1998 ”kuudes kuudetta kello kuusi” Helsingin Rauhanasemalla. Vieraina oli silloinen Helsingin eläinoikeus- ja rauhanaktivistiskene. Hääkakkukin oli vegaaninen.

Pariskunnan yhteinen lapsi oli syntynyt jo ennen avioitumista ja hän sai isänsä nimen. Siksikin aviomiehen nimen ottaminen oli Mirkalle täysin luontevaa. Mirka huomauttaa, että Muukkonen on alun perin Mikan äidin sukunimi.

”Pojan sukunimestä ei aikoinaan puhuttu, hänestä tuli luonnostaan Muukkonen.”

Perhe muutti Turkuun ja heillä on nykyään kaksi poikaa. Suomen ensimmäisen vegaanikeittokirjan suunnitellut Mirka Muukkonen on Turun Vasemmistoliiton puheenjohtaja.

”Varsinkin politiikassa nimestä tulee vahvasti oma identiteetti. Tyttönimeni kuuluu toiseen elämään eikä se ole julkinen minä.”

Tästä syystä hän ei halua tyttönimeään julkisuuteen.

”Olen miettinyt, että jos joskus jätän poliittisen toiminnan, muutan maalle pitämään luomutilaa ja olen tuntematon, saatan vaihtaa tyttönimeni takaisin.”

_______________

Poikkeukselliset Päällysahot

Viime helmikuussa karkauspäivänä avioitunut palomies ja sairaankuljettaja Jyrki Päällysaho on omaa sukuaan Koskinen.

”Vaimolla oli jo kaksi lasta valmiiksi ja heidän kaikkien sukunimi oli Päällysaho. Vaimo kysyi haluaisinko ottaa hänen nimensä. Ajattelin että miksipä ei, sitten kaikilla olisi sama nimi.”

Osteopaatti Reetta Päällysaholle nimi on aina ollut tärkeä. Reetta ei olisi missään nimessä vaihtanut sukunimeään, mutta on iloinen että Jyrki vaihtoi. Hänen mielestään yhteinen nimi luo perheen. Sukunimi on vain Reetan suvulla ja suurin osa sukulaisista on jo iäkkäitä. Nimenjatkajia tarvitaan. Siksi Jyrkin ratkaisu tuntui hänestä hyvältä: ”Tuli välittämisen tunne, että Jyrki arvostaa minua.”

Nimenvaihto ei ollut Jyrkille täysin itsestäänselvää: ”Olin 30 vuotta tottunut olemaan Koskinen, eikä uusi nimi vieläkään aina suussa taivu. Vastaan usein epähuomiossa puhelimeen vanhalla nimellä.”

Luen Jyrkille naimisiin.infossa kommentoineen naisen väitteen: ”Kaikissa tuntemissani tapauksissa, joissa mies on ottanut naisen nimen, mies ihan oikeasti on nyhverö ja täysin tossun alla. Tää on näitä asioita, jotka vaan ON, kun ne ovat aina olleet”.

Jyrki naurahtaa. ”Onhan moni muukin asia maailmassa muuttunut. Ei tuokaan nainen todennäköisesti elä 1800-luvun elämää ja käy ulkona vessassa. Tai no mistä sitä koskaan tietää.”

Jyrkille on vinoiltu vain hyvässä hengessä ”työporukassa huumorilla höystettynä.”

Perheen lapset, tyttö ja poika, tekevät aikanaan omat ratkaisunsa.

”Tytär vaikuttaa niin kovapäiseltä, että hän saattaa toimia kuten minä”, Reetta aprikoi. ”Poika saattaa taas tehdä kuten mun mies. Mutta kumpikin saa valita ihan vapaasti.”

_______________

Braunien potpuri

Kuvataiteilija Niina Lehtonen avioitui vuonna 2000 saksalaisen Ulu Braunin kanssa. 

”Sukunimen valinta oli arka aihe ja tappelimme siitä. Saksa on patakonservatiivinen maa ja Ulu oli tottunut käytäntöön, että nainen ottaa miehen nimen. Olin jo tehyt töitä Lehtosen nimellä, nimi Braun en herättänyt minussa mitään suuria sympatioita.”

”Toisaalta en ollut myöskään kiintynyt nimeen Lehtonen. Se on isäni nimi ja äitinikin oli ottanut avioeron jälkeen takaisin oman sukunimensä. Lopulta päättelin, että minulla on lämpimämpiä tunteita Ulua kuin isääni kohtaan.”

Elokuisen maistraatissa käynnin jälkeen Braunit muuttivat Berliiniin. Niina taipui nimenvaihtoon osaltaan siksi, että kuvataiteilija Niina Lehtosia oli Suomessa useita. Ratkaisu tosin johti ojasta allikkoon.

”Saksa taas oli täynnä kuvataiteilija Niina Brauneja.”

Nimenvaihto oli Niinalle kriisin paikka, mutta pariskunnalla oli lapsi tulossa, ja Niina veikkaa, että sillä oli iso osuus päätöksessä. ”Ilman sitä olisin ehkä pitänyt oman nimeni. Mutta raskaus aina pehmentää vähän aivoja.”

Niina kertoo, että he olivat avioituessaan hyvin nuoria, eikä Ulu ollut vielä ehtinyt omaksua skandinaavisia ja liberaaleja arvoja. 

”Ei avioituessa voi vielä vaatia liikaa. Pitää koulia ja kouluttaa.”

Niinan kulmakarvat kohoavat kun hän kuulee, että Suomi ei olekaan niin liberaali kuin hän luuli.

Saksassa Niina huomasi kaipaavansa entistä sukunimeään. 

”Kaipasin Suomea ja olisin halunnut viestittää jo nimelläni missä juureni ovat.”

Niina on edelleen viralliselta sukunimeltään Braun, mutta hän päätyi käyttämään taiteilijanimenään Lehtonen-Braunia. Sillä erottuu molemmissa maissa.

”Aion seuraavaksi ottaa isän serkun sukunimen Sirén, se on niin kaunis.” Niinaa alkaa naurattaa. ”No se oli vitsi. Mutta kyllä tämä pelleily saa loppua. Minun sukunimiprosessini on täysi farssi. Joka viides vuosi tulee uusi.”

Pääjuttuun tästä!

Susanna Kuparinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu