Sota joka ei loppunut

”Kiitos Jumalalle siitä, että tämän kauhean aseen olemme ensimmäisinä saaneet käsiimme me, jotka käytämme sitä Hänen tarkoituksiinsa”, kiittää presidentti Eisenhower.

Jukka Rislakin Paha sektori alkaa 6. elokuuta 1945 japanilaisessa Hiroshiman kaupungissa. 70–80?000 ihmistä kuolee näytöksessä, jonka tarkoituksena ei olekaan lyhentää sotaa, vaan lähettää viesti tulevalle viholliselle.

”Kiitos Jumalalle siitä, että tämän kauhean aseen olemme ensimmäisinä saaneet käsiimme me, jotka käytämme sitä Hänen tarkoituksiinsa”, kiittää presidentti Eisenhower.

Suomesta kylmä sota tekee Neuvostoliiton hyvän tahdon mannekiinin, ulkopoliittisen kummajaisen, jolla on autonomia mutta myös puolustuspoliittinen vastuu: Neuvostoliitolle ei pidä tehdä kannattavaksi miehittää maata puskurivyöhykkeeksi lännen ydinuhkaa vastaan.

Kekkoslaisen diplomatian kulisseissa suomalainen sotilassektori, tiede ja tiedustelu ovat kuitenkin puolensa valinneet. Oppia ja resursseja saadaan lännestä, ja sinne päätyy myös Neuvostoliitosta saavutettu tiedustelutieto.

Tässä on Pahan sektorin viesti: ydinaseiden maailmassa kukaan ei ole puolueeton. Suomen neuvostovastaisuus merkitsikin hakeutumista lännen puskuriksi, olkoonkin että Suomi oli maalitettu neuvostomiehitystä ennakoiden juuri Yhdysvaltain ydinaseille.

Paha sektori liikkuu konkretian tasolla, seuraten vaikkapa suomalaisen seismologian kehittymistä – Pentagonin auliilla tuella – ydinkokeiden valvontaan. Kaiken takana on sotilastiedustelu ulkopolitiikan jatkeena. Kylmässä sodassa tiedettäkin tehdään joko suurvallan tuella tai siltä salaa.

Myös kylmän sodan historian tekivät ihmiset. Tässä sodassa yksittäinen inhimillinen virhe olisi voinut johtaa historian päättymiseen.

Siksi tapausesimerkkeihin tutustumista voi suositella maailmassa, jossa kyky tuhota elämä planeetalta on osa ulkopoliittista keinovalikoimaa.

Jukka Rislakki: Paha sektori. WSOY 2010. 532 s.

Tapani Möttönen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu