Sosiaalivaltio is back?

Vapaakaupan vastainen mieliala uhkaa Kiinasta saatavia suurvoittoja.

Yhdysvaltojen presidenttipelin aikana poliittiset kommentoijat kiinnittivät huomiota maassa vallitsevaan vapaakaupan vastaiseen mielialaan. Erityisesti Barack Obama näytti laskevan, että kansaan voi parhaiten vedota protektionistilla kannanotoilla.

Yhdysvaltojen autoteollisuuden kriisi on voimistanut vaatimuksia kaupan suojaamisesta. Merkittävä osa Obaman kannattajakuntaa on menettämässä työnsä perinteisen teollisuuden parissa ja on kiinnostunut näiden töiden suojaamisesta.

Obaman kannanottojen taustalla on voimakas yleinen mielipide. Yli kaksi kolmasosaa amerikkalaisista toivoo CBS Newsin mielipidekyselyn mukaan lisää rajoituksia vapaakaupalle. Samaa kyselyä on tehty 1980-luvun alusta saakka, eikä luku ole koskaan ollut yhtä korkea. Se on myös huomattavasti korkeampi kuin missään Euroopan maassa.

Suomessa jopa Elinkeinoelämän keskusliiton edustajat huolestuivat julkisesti Obaman pyrkimyksistä rajoittaa kansainvälistä kauppaa. Sixten Korkman toivoi, että Obama ”ymmärtää, että vapaakaupan rajoittaminen ei ole kenenkään etu”.

Tämä mielipidetrendi on saanut Yhdysvalloissa monet tahot keskeisten lehtien pääkirjoittajista hajanaisiin republikaaneihin vaatimaan huomattavasti parempia sosiaalisia ohjelmia vapaakaupan turvaamiseksi. Vapaakaupan vuoksi ollaan valmiita jopa sosiaalivaltion vahvistamiseen.

Tunnetusti tulonsiirtoja ja sosiaalisia palveluja ollaan valmiita kehittämään, jos paine on tarpeeksi kova. Jos paine protektionismiin kasvaa liian suureksi, vapaakaupan suuret hyötyjät ovat halukkaampia sosiaalisempiin ratkaisuihin pelastaakseen voittonsa.

New York Timesin Eduardo Porter varoitti äskettäin kauppasodasta, jota amerikkalaiset vaativat ellei vapaakaupan tuottamiin epävarmuuksiin pystytä vastaamaan. Lehden mukaan vapaakaupan etuja ei ”huomata” ilman hyvää työttömyys- ja irtisanomissuojaa ja sosiaalisia palveluja.

Huomaamatta jääminen voi olla varsin perusteltua. Vapaakaupan edut liittyvät kansantalouden pitkän aikavälin kasvunäkymiin. Yksittäinen työläinen taas voi tietää, että protektionismi suojaa hänen työpaikkansa huomattavan pitkäksi ajaksi.

Erityiseksi uhkakuvaksi on muodostunut kiinalainen työläinen, joka populistisen mielikuvan mukaan vie amerikkalaisten työpaikat alihinnoittelemalla itsensä. Kiina koetaan jo huomattavasti Meksikoa suuremmaksi uhaksi. Vapaakaupan menestyjien keskeinen huoli Yhdysvalloissa onkin, että poliitikot rajoittavat kauppaa Kiinan kanssa yleisen mielipiteen paineessa.

Taloudellinen yhteistyö Kiinan kanssa on Yhdysvalloille hyvin kannattavaa. Yhdysvallat lainaa Kiinalta rahaa noin viiden prosentin korkotasolla. Toisaalta Kiinasta saatavat voitot ovat näihin päiviin saakka olleet 15 prosentin luokkaa.

Toisin sanoen suuria investointeja tekevät tahot hyötyvät Kiinasta valtavasti, siinä missä tavalliselle työntekijällä Kiina on uhkakuva.

Kiinasta saatavat voitot ovatkin niin arvokkaita, että kohtuulliset tulonsiirrot voivat olla niiden säilymisestä pieni hinta. Sosiaalivaltion paluusta voi tulla amerikkalaisten kapitalistien selviytymisväline.

Teppo Eskelinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu