Soittajia ja soittimia

Äänittämällä esimerkiksi luonnon ja eläinten ääniä, moottoripyörää, jättimäistä tutkaa, Kronos Quartettia sekä rummuttelemalla muun muassa ämpärissä kelluvia kattiloita hän haali itselleen loistavan äänivaraston.

Viime vuosien mennen tullen päjäyttävimmät hyllyyni päätyneet levyt ovat kanadalaisen Kid Koalan napakasti nimetty Live from the Short Attention Span Audio Theatre Tour vuodelta 2005 ja brasilialaisen Amon Tobinin tuore Foley Room. Molemmat muusikot tekevät musiikkia varsin epäperinteisin tavoin ja yhteistä mainituille on se, että vanhanliiton instrumentteihin he eivät juurikaan koske.

Kid Koala tekee omaa leppoisaa hip-hop-jazz-new-orleans-bluesiansa lähinnä scrätchäämällä vanhoja vinyylejä, pomputtamalla levarin neulaa, soittamalla pätkiä levyiltä ja lisäämällä sekaan bisarreja puheen pätkiä samaisilta vanhoilta levyiltä. Eihän tällaista olekaan.

Myös Amon Tobinin juuret löytyvät samplejen keräilystä ja yhteen liimailusta, mutta uudella levyllään hän on heivannut levarinsa varastoon ja lähtenyt työstämään instrumentaalialbumia soittiminaan liuta mikrofoneja.

Äänittämällä esimerkiksi luonnon ja eläinten ääniä, moottoripyörää, jättimäistä tutkaa, Kronos Quartettia sekä rummuttelemalla muun muassa ämpärissä kelluvia kattiloita hän haali itselleen loistavan äänivaraston. Näistä aineksista Tobin sitten työsti uuden albuminsa.

No onko kaikki kokeellisesti tuotettu musiikki sitten kiinnostavaa? Ei tasan. Ei pelkkä tekniikkaharjoittelu tai -kokeilu jaksa kauaa lämmittää, mutta kun nämä heput ovat vielä onnistuneet kasaamaan eheät albumit ei tästä voi olla pitämättä. Molempien levyjen mukana seuraa myös dvd. Kid Koalan lavalla esittämän levylautastaituruuden, turntablismin ylittää hillittömyydessä ainoastaan dokumentti, jossa kuvataan Tobinia mikrofoneineen äänittämässä Foley Roomia. Nämä kokonaispaketit ovat niin hyviä, että voisinpa vaikka pyörtyä.

www.ninjatune.net/videos

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu