Sodan pitkä varjo

Arvostelussa Volker Schlöndorffin elokuva Diplomatia.

Volker Schlöndorff (s. 1939) on Saksan sodan jälkeisen sukupolven tärkeimpiä elokuvaohjaajia. Hänen tunnetuimpia filmatisointejaan ovat Peltirumpu (1979) ja yhdessä Margarethe von Trottan kanssa ohjattu Katharina Blumin menetetty maine (1975). Näistä edellinen käsitteli saksalaisten natsismin traumaa. Jälkimmäinen taas edusti oman aikansa poliittista mediakritiikkiä.

Diplomatia perustuu Cyril Gelyn historiapohjaiseen näytelmään. Ruotsalainen diplomaatti Carl Gustav Nordling suostuttelee Pariisissa vuonna 1945 jalkaväenkenraali Dietrich von Choltitzia jättämään toteuttamatta Hitlerin käskyn tuhota Pariisi Saksan viimeisenä miehittäjätekona.

Veteraaniohjaaja lähestyy tekstiä teatteridialogin ehdoin. Kun elokuvailmaisu ei hengitä ja näyttämöläsnäolo puuttuu, lopputulos on melko kankeaa historian kuvittamista.

Tässä mielessä se muistuttaa hiukan Jörn Donnerin elokuvaa Kuulustelu (2009), jonka aiheena on Suomeen laskuvarjolla hypänneen desantin kohtalo ja sitä kautta Suomen ja Neuvostoliiton välinen jännite. Kumpikin elokuva on kiinnostavampi poliittisen (itse)tutkiskelun kuin toteutuksensa puolesta.

Volker Schlöndorff:
Diplomatia.
Elokuvateattereissa.

3 tähteä.

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *