Sindi kuoli kuin koira

Virkaeläinlääkärit tunkeutuivat poliisin avustamina venäläistaustaisen perheen kotiin.

Perjantai 4.7. Vs. eläinsuojelueläinlääkäri Hanna-Kaisa Sihvo Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta suorittaa tarkastuksen Jurin ja Jasnan kotona Helsingissä. Häntä avustaa toinen eläinlääkäri, ja mukana on myös kaksi poliisia. Tarkastus johtuu isännöitsijän yhteydenotosta. Isännöitsijä on kertonut, että asunnossa on paljon koiria.

Kerrostaloasunnossa on 21 koiraa ja kolme varista. Juri kertoo eläinlääkärille, että koirat ovat hänen tyttärensä Jasnan.

Osa koirista on tuotu ulkomailta, mutta laillisesti. Eläinsuojelueläinlääkäri tivaa papereita. Juri sanoo, että paperit ovat hänen tyttärellään, joka on matkoilla. Eläinlääkäri ei kysy, milloin tytär palaa, vaan alkaa itse penkoa laatikoita. Hän ei yritä ottaa yhteyttä Jasnaan.

Eläinlääkärit vievät poliisin avustuksella varikset ja 10 koiraa. Yksi saa jäädä, koska se on lähdössä uuteen kotiin viikonlopun jälkeen. Eläinlääkärit vakuuttavat, että koirille ei tule tapahtumaan mitään pahaa ja että varikset viedään Korkeasaareen.

Juri varoittaa, että yksi koirista, Sindi, on erityisen arka ja voi purra. Sindi pureekin poliisia, kun sitä kiskotaan kynnyksen yli. ”Ei se mitään, minullakin on koira”, poliisi toteaa.

Maanantai 7.7. Ehdittyään Suomeen Jasna ottaa yhteyttä Hanna-Kaisa Sihvoon. Jasna ymmärtää Sihvon puheista vain sen, että koirien vakuutetaan olevan kunnossa. Koirat ovat kuitenkin nyt Helsingin kaupungin omaisuutta eikä Jasnalla ole oikeutta saada niistä tietoa.

Sihvo kertoo, että varikset on lopetettu jo huostaanottopäivänä, ”koska niitä ei voinut palauttaa luontoon”. Myöhemmin selviää, että variksia ei koskaan tarjottu Korkeasaareen, josta Heinolan lintutalo olisi ottanut ne sijoitettavaksi esimerkiksi kotieläinpuistoihin. Jasna oli löytänyt linnut ulkoa poikasina. Yksi niistä oli loukkaantunut ja toisia pikkupojat kivittivät. Jasna hoiti poikasia kunnes ne oppivat lentämään. Siinä vaiheessa varikset olivat jo kesyyntyneet eikä Jasna uskaltanut päästää niitä takaisin luontoon.

Jasna painottaa Sihvolle, että Sindi-koira on äärettömän arka ja että sille voi olla vaikea löytää kotia. Hän pyytää, että Sindiä ei lopetettaisi ja lupaa vaikka itse etsiä sille kodin. Samana iltana Jasna ottaa minuun yhteyttä.

Seuraavina päivinä soitan useamman kerran Sihvolle, joka kieltäytyy antamasta tietoja, koska minulla ei ole valtakirjaa. Asun eri paikkakunnalla kuin Jasnan perhe, mutta menen käymään heidän luonaan ja saan valtakirjan.

Jasna on 25-vuotias ja juuri lopettanut opintonsa. Perhe on kotoisin Venäjältä, mutta he ovat asuneet Suomessa jo 18 vuotta. Jasna asuu vanhempiensa luona, koska koirien kanssa on vaikea löytää asuntoa.

Keskiviikko 9.7. Sihvo soittaa sekä Jurille että Jasnalle ja vakuuttaa, että kaikki koirat ovat kunnossa. Sindi on kuitenkin arka ja sen siirtoa rauhallisempaan paikkaan harkitaan. Jasna yrittää selvittää mikä tämä rauhallisempi paikka on, mutta ei saa ymmärrettävää vastausta. Jasna on hyvin peloissaan Sindin puolesta.

Käyn heidän kotonaan ja totean, että siellä on ihmeen siistiä, vaikka koiria on paljon. Itse asiassa niitä on kaksi enemmän kuin virkaeläinlääkärit luulevat: arimmat pikkukoirat olivat menneet piiloon tarkastajien tullessa. Jasna kysyy, otanko ne hoitooni siihen asti, että hallinto-oikeudesta tulee päätös valitukseen, jonka laadimme. Sovimme, että koirat tuodaan meille perjantaina.

Torstai 10.7. Hanna-Kaisa Sihvo tunnustaa Jasnalle, että Sindi on lopetettu. Sihvo paljastaa tämän välittömästi sen jälkeen kun olemme kertoneet hänelle, että faksasimme valituksen Helsingin hallinto-oikeuteen. Sihvo ei edelleenkään suostu puhumaan kanssani – valtakirjasta huolimatta – koska ”asiassa on tullut ilmi uusia seikkoja”. Kun kysyn, mitä uudet seikat ovat, hän sanoo, että ei tiedä.

Vähän myöhemmin se selviää. Ympäristökeskuksessa epäillään, että koirat ovat salakuljetettuja. Niitä uhkaa siis tappotuomio. Lain mukaan salakuljetettu eläin joko lopetetaan tai palautetaan omistajan kustannuksella lähtömaahansa vuorokauden kuluessa. Huostaanotetut koirat ovat kaupungin omaisuutta, ja on selvää, että ne lopetetaan välittömästi jos ne todetaan salakuljetetuiksi. Kaupungineläinlääkäri valtuuttaa Jasnan tulemaan seuraavana päivänä ympäristökeskukseen koirien rokotustodistukset mukanaan.

Ilmoitan Sihvolle ja hänen esimiehelleen, että tulen mukaan todistajan ominaisuudessa ja otan mukaan joko toimittajan tai nauhurin, he saavat valita. ”Toimittajaa ei keskeneräisen asian käsittelyyn saa ottaa.” Jos minun epäillään kantavan nauhuria, kaupungineläinlääkäri aikoo evätä sisäänpääsyni.

Perjantai 11.7. Tapaamme Jasnan kanssa neljä virkamiestä: Sihvon, hänen esimiehensä, kaupungineläinlääkäriä tuuraavaan Tiina Läikön, eläinsuojelutarkastuksessa mukana olleen nuoren mieseläinlääkärin sekä lakinaisen. Jasna ei suostu näyttämään koirien papereita ennen kuin saamme vastaukset Sindin lopetusta koskeviin kysymyksiimme.

Meille näytetään valokuvia yhdeksästä huostaan otetusta koirasta. Sihvo kysyy, mikä niistä on Sindi. ”Ei mikään”, Jasna vastaa. ”No, sitten se on se, joka lopetettiin”, vastaa Sihvo.

Pikkuhiljaa asia alkaa aueta. Sindi oli lopetettu jo tulopäivänään 4. heinäkuuta. Virkamiehet väittävät, että lopetus tehtiin eläintautilain nojalla.

”Eläinlääkärit arvelivat, että Sindi on tuotu muualta. Koska sillä ei ollut tunnistusmerkintää, he tekivät sen päätelmän, että Sindi oli salakuljetettu”, Sihvo selittää. Ja koska arka koira puri, sillä varmaankin oli rabies. Sindi oli purrut myös eläinlääkäriä ja toistakin poliisia.

Rabiesta ei voi kuulemma eläimellä todeta verinäytteestä, vaan eläin on lopetettava ja näyte otettava aivoista. Koiran olisi toki voinut eristää karanteeniin siihen asti kunnes omistaja tavoitetaan, mutta Jasnaa ei edes yritetty tavoittaa. Ja eikö muilla koirilla epäilty myös olevan rabies, jos se kerran oli mahdollisesti Sindillä – ja eikö niitä eristetty?

Tiina Läikkö hoitaa enimmäkseen puhumisen tilaisuudessa. Seuraavat vastaukset ovat hänen.

Jasna kysyy, onko Sindin puremalla eläinlääkärillä lääkärintodistus puremasta ja rokotettiinko hänet rabiesta vastaan.

”Se ei varmaan ole tässä asiassa olennaista.”

Miten on poliisien laita? Ovatko he käyneet lääkärissä ja onko heidät rokotettu rabiesta vastaan? Rabies on tappava ja tarttuva tauti. Tartuntaa epäiltäessä rokotusohjelma aloitetaan välittömästi. Kaupungineläinlääkäri ja lakinainen hermostuvat silminnähden.

”Kysymys ei ole relevantti.”

Eläinlääkärit väittävät Jurin sanoneen, että kaikki koirat ovat ulkomailta. Jasna kysyy, miksi pöytäkirjassa ei ollut tästä merkintää, jos Juri todella on näin sanonut?

”Siitä tuli oleellista siinä vaiheessa kun saatiin tietää, ettei koirilla ole tunnistusmerkintää.”

Kysyn, milloin koirien tunnistusmerkintä tuli pakolliseksi. Kaupungineläinlääkäri ei halua vastata.

Epäilen, että hän ei tiedä.

”Kyllä tiedän, mutta en halua keskustella asiasta, koska minä haluan keskustella ihan muusta.”

Tuontikoirien tunnistusmerkintä tuli pakolliseksi heinäkuussa 2004. Siirtymäaika kesti saman vuoden lokakuuhun asti. Ne Jasnan koirat, jotka eivät ole Suomesta, on tuotu ennen sitä.

Miksi Sihvo oli valehdellut, että kaikki koirat ovat kunnossa? Hän vastaa, että ei hän suinkaan valehdellut: hän sanoi, että ”kaikki löytöeläintalolla olevat eläimet ovat kunnossa”. Kun ihmettelemme, miksi Sihvo vielä tiistaina oli sanonut, että Sindi siirretään eri paikkaan, hän väittää luulleensa, että kyseessä oli eräs toinen koira.

Läikkö yrittää vielä saada Jasnaa luovuttamaan koirien paperit: ”Koirien kannalta olisi parempi, jos antaisitte tiedot nyt.” Jasna kysyy, lopetetaanko koirat, jos hän ei anna tietoja. Kaikki vakuuttavat, että ei suinkaan. Eläinsuojelueläinlääkäri Sihvo vielä tähdentää, että he eivät halua koirille mitään pahaa. Täsmälleen samat sanat hän oli viikko sitten sanonut Jurille.

Jasna ei halua vielä näyttää koirien papereita, koska hallinto-oikeuden päätös koirien lopettamisen kieltämisestä on tulossa maanantaina. Jos koirien papereissa todettaisiin epäselvyyttä sitä ennen, ne saatettaisiin lopettaa heti.

Maanantai 14.7. Helsingin hallinto-oikeudelta tulee päätös, että koiria ei saa lopettaa. Koirien huostaanottopäätös pysyy kuitenkin ennallaan siihen asti, kunnes valitus on käsitelty.

Seuraavana päivänä Jasna käy näyttämässä koirien, myös Sindin, paperit ympäristökeskuksessa. Niiden todetaan olevan kunnossa. Jasnalle lupaillaan, että hän voi jopa saada joitakin koiria takaisin.

Tarkastuspöytäkirjassa todetaan, että ”koirat ovat ravitsemukseltaan normaaleja, niille on tarjolla vettä ja varastossa on runsaasti ruokaa”.

Jasna on jo ajat sitten hakenut luonani hoidossa olleet koiransa takaisin, mutta ei kerro, onko saanut takaisin yhtään huostaanotetuista koirista. Jasna ei halua puhua koko asiasta enää mitään, ei edes Sindistä. Hän pelkää suututtavansa virkaeläinlääkärit. Elävät koirat ovat nyt hänelle tärkeämpiä.

Tein Sihvosta ja Läiköstä tutkintapyynnön virkarikoksesta. Juttu on tutkittavana Helsingin poliisilaitoksen rikosten esikäsittely-yksikössä.

_______________

Eläinsuojelijoita?

Sekä Hanna-Kaisa Sihvo että hänen esimiehensä Tiina Läikkö toimivat tehtävissään sijaisina. Kun otan yhteyttä Läikköön, hän on vaitelias: ”En usko että minulla on valtuuksia puhua tästä asiasta.”

Läikkö on ympäristökeskuksen tarkastaja. Tänä kesänä hän poikkeuksellisesti toimi kuukauden ajan myös kaupungineläinlääkärin lomasijaisena.

Tavoitan Sihvon Helsingin yliopiston patologian laitokselta. ”Mä en ota tähän asiaan enää mitään kantaa, olen vaihtanut työpaikkaa.”

Kaupungineläinlääkäri Riikka Åberg kertoo, että kaupungineläinlääkärin tehtäviin kuuluu muun muassa elintarvikevalvonta, eläinsuojelu ja eläintaudit. Kaupungineläinlääkäri on eläinsuojelueläinlääkärin esimies.

Oletko tyytyväinen siihen, miten Sindin asia hoidettiin?

”Minun käsittääkseni kyseessä oli vakava raivotautiepäilys. Ulkomailta tuodun eläimen paperit eivät olleet kunnossa ja se puri virkamiestä. Jos aggressiivisesti käyttäytyvä eläin puree, eikä ole tietoa eläimen alkuperästä tai rokotuksista tai muista, koira lopetetaan jatkossakin.”

Omat koirani ovat ulkomailta. Jos joku vihamieheni tekee perättömän eläinsuojeluilmoituksen minusta – näin on tapahtunut kaksi kertaa – ja joku ulkomailta tuoduista koiristani puree tarkastajaa enkä heti löydä koiran papereita, se voidaan lopettaa.

”Kyllä. Sen jälkeen kun Intiasta tuli raivotautitapaus, joka ehti olla kosketuksissa monen ihmisen kanssa, näihin asioihin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota.”

Mutta se Intiasta tuotu pentuhan ei ehtinyt purra ketään?

”Ei sen tarvitse purra ketään, rabies voi tarttua muutenkin.”

Miksi sitten Jasnan muita koiria ei eristetty? Ja miksi meille ei kerrota kävivätkö poliisit lääkärissä ja aloitettiinko heille rabiesrokotukset?

”Varmaan koska saatiin tietää, että kyseessä oli väärä epäily.”

Mutta tietohan tuli vasta puolitoista viikkoa myöhemmin, kun Jasna näytti koirien paperit.

”En tiedä, milloin tieto tuli.”

Kun informoin eläinsuojeluyhdistyksiä elokuussa Sindin tapauksesta paljastuu, että parin viikon sisällä Hanna-Kaisa Sihvo oli yhdessä toisen eläinlääkärin kanssa allekirjoittanut tappotuomion Espanjasta tuodulle koiralle, tällä kertaa ”eläinsuojelullisista syistä”. Koiran jalka oli äskettäin amputoitu, mutta operaatiosta oli eläinlääkärin todistus ja omistaja oli koiraa lentokentällä vastassa. Katukoira oli viimeinkin saanut kodin, mutta lennosta tuli sen viimeinen matka.

Espanjasta koiran Suomeen lähettänyt henkilö kertoo, että pyynnöistä huolimatta hän ei vieläkään ole saanut mitään selvitystä siitä, miksi koira lopetettiin.

_______________

Yksityishenkilöiden nimet on muutettu.

Elisa Kissa

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Sellosalin syksy 2018