Siivoojan taistelu, osa 2

Palveluvastaava Jarmo Åsnabrygg pohtii, miksi siivoojat eivät kiinnosta ammattiliittoa ja miksi siivoojat ovat kehnosti järjestäytyneitä.

Monet muistavat Engelin siivoojien tapauksen, josta tehtiin elokuva Eila. Siivoojat yritettiin siirtää valtiolta Engelille uusina työntekijöinä, siis saavutetut palkkaedut menettäen. Osa siivoojista meni lakkoon ja nosti joukkokanteen. Valtio hävisi jutun ja joutui maksamaan lakkoon menneille siivoojille suuret korvaukset. Kaikki eivät osallistuneet lakkoon. Mukisematta Engelille siirtyneet menettivät markoissa tonnin verran palkastaan.

Mikään ei ole juuri muuttunut, paitsi tittelit. Siivoojia kutsutaan nykyään palveluvastaaviksi.

Näin pohdimme palveluvastaava Jarmo Åsnabryggin kanssa siivoojien nykytilanteesta. Åsnabrygg on erään nimeltä mainitsemattoman siivousfirman varapääluottamusmies.

Hänen mukaansa Palvelualojen ammattiliitto PAM ei auta siivoojia riittävästi.

”Engelin tapauksessakaan liitto ei auttanut yhtään, vaan siivoojat ottivat itse asian käsiinsä”, kertoo Åsnabrygg. Kuitenkin hänen mielestään pitää kuulua liittoon ja vaatia oikeuksiaan. Siivoojien on saatava kunnon palkka ja ihmisarvoinen kohtelu.

Jarmo Åsnabrygg siivoaa metroasemia Helsingissä kello 7–15 neljä päivää peräkkäin. Sen jälkeen on kaksi vapaata. Työjaksoihin osuu myös pyhäpäiviä, joista saa kaksinkertaisen palkan. Pienellä palkalla eläminen vaatii tarkkaa suunnittelua, varsinkin, kun työnantaja yrittää tämän tästä jättää osia palkasta maksamatta.

”Olen nyt pari kertaa hoitanut luottamusmiehen hommia. Aloitin tämän vuoden alusta. Tuntuu aika häikäilemättömältä, kun tulee jatkuvasti puheluita, että ihmiset eivät ole saaneet palkkojaan tai erilaisia palkanlisiä. Se on hyvin yleistä siivousalalla. En tiedä, tehdäänkö sitä tahallaan vai onko se työnjohtajien huolimattomuutta, mutta sama ongelma toistuu.”

Kun luottamusmies ilmoittaa virheestä työnjohtajalle, rahan voi saada saman tien.

Siivousala on siirtynyt melko lailla maahanmuuttajien käsiin.

”Suomalaiset ovat vähentyneet. Minun kohteessani on reilu 50 siivoojaa, joista viisi on suomalaisia. Loput ovat venäläisiä ja somaleja”, Åsnabrygg sanoo.

”Kaikki vaan eivät tiedä oikeuksistaan. Useimpien maahanmuuttajien kielitaito on olematon. On älyttömän vaikeaa hoitaa ihmisten asioita, jotka eivät osaa kieltä, ymmärrä oikeuksiaan eivätkä osaa laskea, puuttuuko tilistä jotain. Joskus meillä on tiedotustilaisuuksia, joista osa työntekijöistä ei ymmärrä mitään ellei käytetä vähän paremmin suomea osaavaa tulkkina.”

Siivoojat tekevät työtään yksin, joten vieraskieliset eivät työssään pysty edes oppimaan kieltä. Asemilla on vartija, jonka kanssa sentään voi työn lomassa jutella.

”On semmoisiakin kohteita, joissa työntekijät eivät ehdi pitää edes lakisääteisiä taukoja, vaan menevät tukka putkella koko päivän. Joissakin kohteissa on yritetty jopa kieltää kahvitaukojen pito.”

”Ay-liike ei ole kiinnostunut siivoojista, mutta siivoojat ovat myös huonosti järjestäytyneitä eivätkä saa ääntään kuuluviin. Noin 40 prosenttia on järjestäytynyt. Minä olen omalla työpaikallani värvännyt jokaisen näkemäni liittoon. Kyllä sen merkitys yleensä ymmärretään. Tilistäni menee liitolle noin 20 euroa kuussa, kyllä sen maksaa saadakseen palkan normaalisti”, Åsnabrygg toteaa.

Siivoojan työtä Jarmo Åsnabrygg ei sinänsä halveksi, työ kuin työ, mutta hänellä on unelma lukea vielä ylioppilaaksi ja hankkia tuottavampi ammatti. Hän on myös yhteiskunta-aktiivi ja pyrkii eduskuntaan Suomen kommunistisen puolueen ehdokkaana.

”Siivoojan työ on raskasta. Ihmiset sotkee kamalasti. Metroasemilta löytää kaikenlaista, vaatteita, kasseja, sontaakin välillä. Joskus rahaakin. Viinapulloja ja huumeneuloja löytyy tietyiltä asemilta. Sörkka on narkkareiden asema.

”Jos menisimme lakkoon emmekä siivoaisi missään, ei edes leikkaussaleissa, kaikki olisi äkkiä jumissa”, Åsnabrygg pohtii.

Ennen vanhaan firmoilla oli omat siivoojat. Nykyään siivouskohteet kilpailutetaan. Alalle on tullut siivousyrityksiä, jotka polkevat palkkoja alaspäin. Jatkuvan kilpailutuksen vuoksi työntekijä tuntee itsensä turvattomaksi, koska voi menettää äkkiä työpaikkansa.

”Äsken oli juuri kilpailutus, jonka meidän firmamme voitti. Saadaan siivota metroa peräti viisi vuotta lisää. Me teemme työt kaupungin kannalta siis edullisimmin. Työ jatkuu entisellään.”

Raini Lehtonen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu