Seuraavaksi hitsaamaan

Kunnon barrikadi on hidas purkaa. Se rakennetaan luovasti, eri materiaaleja kekseliäästi yhdistellen.

Häätöpäivä lähestyy ja barrikadeja väsätessä yöunet jäävät vähiin myös naapureilta, sillä vasaranpauke taukoaa harvoin. Öisin shoppaillaan yökaupoissa eli haetaan materiaaleja rakennustyömailta. Hylätystä raksatavarasta voi rakentaa mitä tahansa, kunhan mielikuvitusta ja ruuveja riittää.

Amsterdam opettaa. Voin ylpeänä ilmoittaa, että osaan nykyään porata ja ruuvata kuin iloinen ammattikoulun ekaluokkalainen. Hitsaamaankin minut on uhattu opettaa, mutta ainakaan vielä en ole rohjennut ryhtyä sohimaan kipinöitä metalliin.

Hyviä barrikadeja on monenlaisia, ja riippuukin toimintasuunnitelmasta, millainen kannattaa rakentaa. Tärkeintä on yhdistellä materiaaleja luovasti, jolloin tietään sisään leikkaavat poliisit joutuvat käyttämään useita eri työkaluja. Eri metalli- ja puulaadut hidastavat poliiseja mukavasti. Lisäksi kerrosten väliin voi laittaa mattoa, joka sotkeutuu sahanteriin. Putkista saa yhteenhitsaamalla tehokkaat kalterit ja voipa niiden sisään lisäillä pieniä yllätyksiäkin – kuten vaikkapa sementtiä.

Barrikoimista harjoitellessa muistui mieleen, että myös Tiedostavissa Aktivistipiireissä(TM) esiintyy seksismiä. Myös vallatuissa taloissa miehet usein asettuvat vasaroiden ja naulojen keskelle, kun taas kahdella x-kromosomilla varustetut yksilöt lähetetään teenkeittoon.

Ja jos joku uhkarohkea tyttö tulee astuneeksi koko miessukukunnan varpaille yrittämällä opetella jotain, mikä ei hameväen hommiin tavallisesti kuulu, huiskitaan tämä nopeasti pois tieltä. Usein se käy kovin viattomasti ja siksi vaarallisesti: ”Anna mä autan”, sanoo mies, nappaa naiselta työkalut ja käy toimeen. Hetkessä työ on tehty, ja siinä meni jälleen yksi tilaisuus oppia jotakin uutta.

Moni mies uskonee vakaasti pelastavansa neidon pulasta siepatessaan vaikkapa hurjan vaarallisen ruuvimeisselin osaamattomasta kädestä, mutta heikompi astia voi muuttua vahvemmaksi ainoastaan tekemällä asioita myös itse.

En todellakaan voi väittää olleeni palavan kiinnostunut työkaluista. Tapanani olikin vetäytyä sohvannurkkaan hyvää kirjaa lukemaan aina kun työkalupakki kaivettiin esiin, mutta lopulta päätin avartaa maailmankuvaani. Kivikkoinen tieni rakentamisen ihmeelliseen maailmaan alkoi.

Jatkuva barrikoiminen on myös kehittänyt minulle yllättävän määrän lihaksia, ja jälleen yhtä valtavaa ruuvia hartiavoimin seinään vääntäessäni mietinkin, että jokaiselle kuntosalin kausikortin ostaneelle pitäisi antaa kasa työkaluja, tyhjä seinä sekä pieniä teräviä metalliesineitä seinään kiinnitettäväksi.

Nikkaroidessa nousee hiki pintaan yhtä tehokkaasti kuin salilla ja meininki lienee monin tavoin tervehenkisempää. Puhumattakaan siitä miten hauskaa se on!

Uskon vakaasti, että kaikenlainen nakuttelu, hakkaaminen ja mäiskintä on hyväksi sekä ruumiille että sielulle. Kunto kasvaa ja mieli lepää. Poran surina tuudittaa nirvanaan eikä purkamattomista aggressioista ole enää tietoakaan.

Zeniläinen mieli on tarpeeseen, sillä häädön jälkeen paikalle saapuvat rakennusmiehet ja pilkkovat paloiksi kaiken mitä olemme saaneet aikaiseksi. Epäilen vahvasti, että tässä käsittelyssä koko rakennus hajoaa, sillä barrikadit on pultattu kiinni sekä lattiaan että kattorakenteisiin ja sen jälkeen vielä hitsattu ristiinrastiin niin, että talo muistuttaa lähinnä täysmetallista kuutiota.

Barrikadien perässä ulos lentää kaikki muukin, sillä häädetyistä taloista revitään irti kaikki mikä vain voimaa käyttämällä lähtee. Mitä surkeammassa kunnossa paikka on, sitä pienemmällä todennäköisyydellä joku valtaa sen uudelleen.

Touhu on kuin katselisi järkensä menettänyttä Puuha-Peteä, ja korjaamisen sijaan pikku-Petet hakkaavat päreiksi kaiken minkä löytävät. Se on mielenkiintoista seurattavaa – paitsi jos kyseessä on oma koti. Silloin kadulle paiskatut ikkunat eivät naurata.

Onneksi aina voi vallata uuden talon. Hyvällä tuurilla kämpässä ei ole lattiaa ja vessakin pitää rakentaa alusta asti. Odotan innolla, millaiseen luukkuun muutan seuraavaksi ja mitä kaikkea pääsen siellä rakentamaan. Ehkä minun annetaan jopa koskea viemäriputkiin…

Voiman avustaja kertoo tällä palstalla sattumuksista uudessa kotikaupungissaan Amsterdamissa.

Oona Juutinen, oona(a)q-olio.net

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu