Sateenkaaren päässä on baari

Marco Kosonen: Ravintola Loppu. Like 2012. 200 s.

Tunsin Marco Kososen erikoisena heppuna yläasteen rinnakkaisluokalta. Yläasteen jälkeen Marco muutti Berliiniin asumaan vallatuihin taloihin. Pidin sitä ihailtavan rohkeana vetona.

Myöhemmin heppu tuli vastaan lähinnä Roskilden rockfestareilla, Shadowplay-yhtyeensä keikoilla ja kulttibaari Savannassa, jossa hän teki tarjoilijan töitä silloin, kun kaukomatkoiltaan tänne pohjoiseen eksyi.

Esikoiskirjassaan Rock´n Roll Suicide Bar (2010) Kosonen kuvasi Kambodžassa sijaitsevaa salaravintolaa. Sinne en ole ehtinyt, mutta nykyään kirjailija annostelee tuoppejani kalliolaisessa Rytmi-baarissa.

Kososen uutuus Ravintola Loppu on hyvin tekijänsä oloinen teos. Sen pääkallopaikka ja osa henkilöistä ovat monelle tunnistettavia. Ilmeisen omaelämäkerralliseen aineistoon on onnistuneesti kiedottu ravintoloiden hevijuusereiden kohtalon käänteitä kuvaavaa fabulaa.

Vaikka teos seisoo vahvasti omillaan, alkoholismin uhkaavan pyörteen kuvauksesta tulee monesti mieleen Mika Kaurismäen ohjaama Zombie ja kummitusjuna -elokuva vuodelta 1991. Silti Kososen kirja tekee rivien välissä romanttisen positiivista niskalenkkiä kyynisyydestä.

Minua Ravintola Loppu puhutteli, ja minulla on tunne, että niin voi käydä muillekin.

Marco Kosonen: Ravintola Loppu. Like 2012. 200 s. Neljä tähteä.

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Lumme Energia
Sideways 2018