Satama vei kalan

Lukuaika: 2 minuuttia

Satama vei kalan

Silakan kutu kertoo vesistön tilasta. Vuosaaressa ei mene hyvin.

Aurinkoisena kesäpäivänä silakankutu rakkolevän pinnalla näyttää pehmeästi rönsyilevältä helminauhalta. Näistä elämää täynnä olevista helminauhoista ei Vuosaaren sataman lähialueella enää saada nauttia.

Vuosaaren satamaa on kritisoitu haitallisista vaikutuksista ympäristölle. Vuonna 2003 alkaneiden ruoppausten yhteydessä sataman merenpohjasta löytyi ongelmajätteeksi luokiteltua tinayhdistettä (TBT), jota on käytetty muun muassa laivojen pohjamaalina.

Sataman valmistumisen jälkeen ongelmajäte ei ole ainut huoli Vuosaaren sataman alueella. Tiheä ja säännöllinen laivaliikenne pöllyttää pohjasedimenttiä, samentaa vettä ja aiheuttaa muutoksia alueen elinympäristölle.

Koska satamalla on vaikutusta alueen kalakantoihin ja kutukäyttäytymiseen, on Helsingin satama vesi- ja ympäristönsuojelulain mukaan velvollinen tekemään seurantaa alueella.

Allecon Oy:n tutkimussukeltajat Karoliina Ilmarinen ja Anu Riihimäki seuraavat silakan kutua huhtikuun lopulta heinäkuun alkuun Vuosaaren satama-alueella sekä verrokkialueella.

Silakan mätiä tutkitaan laboratoriossa. Negatiivinen havainto on, että muun muassa vuonna 2007 mädin pitkälle kehittymistä ei havaittu lainkaan sataman lähellä. Satamatöillä ja sataman käytön alkamisella on ollut haitallista vaikutusta kutuun sisäsaaristossa.

Satama ja sen vilkas liikenne aiheuttavat ongelmia myös Itämeren avainlajille rakkolevälle.

Rakkoleväkasvustoja kutsutaan meren lastentarhaksi. Näytteenottohetkellä ymmärrän nimen merkityksen. Levien suojasta löytyy katkoja, siloneuloja, erilaisia simpukoita, maitolattanoita ja monia muita.

”Siellä missä laivaliikenne on runsain, on rakkolevä rispaantunutta ja siirtynyt matalammalle, sillä vesi on samentunut laivojen pöllyttäessä sedimenttiä. Kun levä nousee matalammalle, se on myös haavoittuvaisempi”, toteaa Allecon projektijohtaja Ilmarinen. Vuosaaren satama-alueella liikennöi lähes 30 laivaa vuorokaudessa.

_______________

Silakka (Clupea harengus membras)
Silakka on yksi tärkeimmistä talouskaloistamme. Kutu alkaa, kun merivesi on 10-asteista, yleensä huhtikuun lopulta heinäkuuhun asti alkaen sisäsaaristosta ja jatkuen ulkosaaristoon meriveden lämmetessä.

Kutu tapahtuu koville kasvillisuus- tai kivikkopohjille. Lämpötilasta riippuen poikaset kuoriutuvat 6–15 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä. Sukukypsyyden silakka saavuttaa 2–3 vuoden iässä.

Evira varoittaa, että Itämerestä pyydettyä silakkaa syömällä voi altistua tavanomaista suuremmille määrille terveydelle haitallisia dioksiini- ja PCB-yhdisteitä. Suomella ja Ruotsilla on vuoteen 2011 asti poikkeuslupa markkinoida alueellaan silakkaa, joka ylittää EU:n määräämän sallitun raja-arvon.

_______________

Rakkolevä (Fucus vesiculosus)

Valtamerissä elää useita rakkolevälajeja, mutta vain F. vesiculosus on sopeutunut Itämereen. Rakkolevä tarjoaa suojaa ja ruokaa monille selkärangattomille. Se toimii kutupaikkana useille kalalajeille. Rakkolevä on myös indikaattorilaji, eli se kertoo merialueen tilasta. Mitä syvemmällä rakkolevä kasvaa, sen puhtaampaa vesi on.

_______________

Lisätietoa: Vuosaaren satamahankkeen vesistö- ja kalatalousseuranta 2008. Vuosaaren satamahankkeen julkaisuja 1/2009. Toim. Vatanen & Haikonen. Aaltojen alla – Itämeren vedenalaisen luonnon opas. www.itameriportaali.fi

Emilia Raunio

mainos

  • 24.6.2010