Sarasvuolainen muutoskurssi

Jari Sarasvuon katsannossa sisäiset orjat ovat pahoja lannistajia, joita voi verrata moskiittoihin ja suolistoloisiin. Natsit vertasivat juutalaisia täihin ja rottiin. Viljeleekö Jari Sarasvuo kirjoissaan fasistisia näkemyksiä?

Jari Sarasvuon katsannossa sisäiset orjat ovat pahoja lannistajia, joita voi verrata moskiittoihin ja suolistoloisiin. Natsit vertasivat juutalaisia täihin ja rottiin. Viljeleekö Jari Sarasvuo kirjoissaan fasistisia näkemyksiä, kysyy filosofi Heikki Mäki-Kulmala kirjassaan Näin puhui Sarasvuo.

Sarasvuo on toki tuominnut skinien teot, eikä hän yleisemmin viljele kirjoituksissaan rotuoppeja. Välillä hänen sisäisen sankarinsa ylistykset kuitenkin lähenevät fasistisia näkemyksiä. Kaikki on vain yksilön tahdosta kiinni, omia epäonnistumisia ei voi laittaa olosuhteiden piikkiin.

Sisäiseen sankaruuteen kuuluu jatkuvien riittien suorittamista, manaamista ja sadetanssia: ”Kun kävelet, hengität, liikut, puhut, uskot ja toimit täsmälleen sen kuvan mukaisesti, minkä olet itsellesi esikuvastasi muovaillut, huomaat alkavasi ajatella kuin esikuvasi. Kun ajattelet samoin kuin esikuvasi, alat tehdä samanlaisia valintoja kuin hän tekee.”

Mäki-Kulmalan mielestä mitään varsinaista fasistista ideologiaa ei ole olemassa, ainoastaan jatkuva ryöppy suggeroivia iskulauseita, kuvia, spektaakkeleita ja soihtukulkueita, joiden voimalla massa pidetään jatkuvassa liikkeessä, ”totaalisesti mobilisoituna”. Nokian toimitusjohtajan Kari Kairamon tunnuslause kuului: Nokiassa pysyvää on vain muutos!

Sarasvuo on markkinoinut jatkuvan muutoksen ja siihen sopeutumisen aatetta kirjoissaan Sisäinen sankari sekä Sisäinen tuli. Näitä teoksia ja niiden taustalla olevaa aatehistoriaa Heikki Mäki-Kulmala analysoi. Mäki-Kulmala viittaa Hanns Heinz Ewersin vuonna 1932 ilmestyneeseen teokseen natsiaktivisti Horst Wesselistä. Kirjassa päähenkilö tovereineen on jatkuvassa liikkeessä sisäisen sankarin tavoin. He ovat retkillä, marsseilla, paraateissa, jakavat lentolehtisiä ja liimaavat julisteita kysymättä kuitenkaan, miksi tämä kaikki touhu.

Samanlaiseen ikuiseen sisyfoslaiseen kivenpyörittämiseen yllyttää myös Sarasvuo vertaamalla jatkuvaa pakonomaista muutosta ja siihen sopeutumista koskenlaskuun: ”Jos olet koskaan laskenut koskea, tiedät, miltä tuntuu, kun pyllyn alla on muutaman ydinreaktorin verran voimaa. Koski on käsittämättömän väkevä. Koskea laskiessa opas kertoo, ettei tule yrittää ohjata lauttaa vastustamalla koskea, esimerkiksi työntämällä melaa pohjaan. Mela tulee ylös pohjasta kuin raketti, ja silloin on toivottavaa, että kenenkään pää ei ole tiellä.”

Sarasvuon oppi-isä Brian Tracy kertoo Menestys ja onnellinen elämä -kirjassaan innostavan esimerkin naisesta, joka menetti 32-vuotiaana muistinsa auto-onnettomuudessa. Täydellisen muistinmenetyksensä ansiosta naisesta tuli julkkis, joka alkoi kiertää ympäri maata kertomassa itsestään, eli siitä, ettei hänellä ollut minkäänlaisia muistikuvia lapsuudestaan tai varttumisestaan sen enempää kuin lapsistaan tai avioliitostaankaan. Joutuessaan huomion kohteeksi hänen persoonallisuutensa kehittyi aivan toisenlaiseksi kuin ennen. Auto-onnettomuus oli hänelle sarasvuolainen muutoskurssi! Hän kehitti itselleen aivan uuden, tehokkuutta, onnellisuutta ja elämäniloa heijastavan minäkäsityksen. Aikaisemmassa elämässään nainen oli ollut arka ja kärsinyt lievästä änkytyksestä.

Heikki Mäki-Kulmala: Näin puhui Sarasvuo. Vastapaino.

Juha Drufva

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu