Salaliitot keskuudessamme

Hallinnon julkisuus ja avoin lehdistökeskustelu ovat paras tapa erottaa kuvitellut salaliitot oikeista.

Professori Jukka Paastela on pitkään tutkinut salaliittoteorioita. On historiallisesti todistettuja salaliittoja. Jo antiikin Kreikan persialaissodissa niitä punottiin kulissien takana. Rooman keisari Julius Caesar joutui senaattorien salaliiton uhriksi 44 eaa.

”Nykyaikana kiistaton, joskin yhä osin selvittämätön salaliitto oli Italian pääministerin Aldo Moron salamurhan takana vuonna 1978. Kuuban Fidel Castroa on yritetty murhata kymmenien salaliittojen avulla”, Jukka Paastela toteaa.

Suomen itsenäisyyden ajan omituisimpia tapahtumia on sisäministeri Heikki Ritavuoren murha vuonna 1922. Surmaaja Ernst Tandefelt esitti mieleltään häiriintynyttä, mutta saatuaan 12 vuoden kuritushuonetuomion hän paljasti ruotsinkielisen äärioikeiston salaliiton, johon oli sotkeutunut suojeluskuntien ja Etsivän Keskuspoliisin ylintä johtoa. Liberaali Ritavuori oli raivostuttanut äärioikeiston kannattaessaan punavankien armahdusta ja vastustamalla Aunuksen sotaretkiä. Ritavuoren murhan taustoja ei 1920-luvun oikeistoaikoina tutkittu loppuun.

Konspiraatioteoriat kukoistavat maissa, missä hallinto on salailevaa eikä lehdistö ole riippumatonta. Venäjä on niiden luvattu maa. Vuoden 1999 Moskovan kerrostaloräjähdyksiä ei tutkittu kunnolla, vaikka ne johtivat toiseen Tšetšenian sotaan. Tapahtumien ympärillä velloo yhä suunnaton huhumylly.

”Salailevissa oloissa myytit elävät ja rikastuvat. Venäjällä ei ole vapaata ja kriittistä lehdistöä”, Paastela kuittaa.

Sosiaalipsykologian professori Anja Koski-Jännes katsoo samoin, että sopivissa oloissa salaliittoteorioista tulee itseään ruokkivia myyttejä.

”’Vihollinen joukossamme’ on aina kihelmöivä juttu, mutta vielä kihelmöivämpi on ajatus kokonaisesta ’liigasta vihollisia joukossamme’, johon salaliitot viittaavat. Mitä poikkeavampi ja kauhistuttavampi ilmiö, sitä suurempi tarve on löytää siihen jokin yhtä suuren luokan selitys”, Koski-Jännes sanoo. Myös hän kannattaa väitettyjen salaliittojen avointa ja julkista tutkimista.

”Salaliitto ja sen mahdollinen paljastaminen auttaisi syyllisen löytämistä ja tarjoaisi mahdollisuuden purkaa syntynyt jännitys”, Koski-Jännes perustelee.

Osa väitetyistä salaliitoista on osoittautunut vääriksi. Yhdysvaltalainen saarnaaja Jerry Falwell ja katolisen Puolan lapsivaltuutettu Ewa Sowinska väittivät, että Teletapit-lastenohjelman taustalla on media-alan salaliitto, jonka tarkoituksena on kasvattaa lapsista homoja ja lesboja. Perusteluna oli poikahahmo Tiivi-Taavi, jolla on punainen käsilaukku. Falwell ehti kuolla, mutta Sowinska perui väitteensä lapsipsykologien vakuutettua hänelle, että Teletapit ei vaaranna Puolan kansallista tulevaisuutta.

The Washington Post -lehden kolumnisti Emil Steiner ehti silti myöntää Sowinskalle Vuoden 2007 idiootti -mitalin.

Hyvin ei mene myöskään saksalaisella Jutta Rabella. Hän väitti, että matkustajalaiva Estonian upotti pommi 1994. Rabe vihjaili Venäjän KGB:n suuntaan. Onnettomuustutkintalautakunta ja Kari Lehtola tekivät kolme vuotta huolellista työtä. Räjähdysjälkiä ei löydetty. Laiva upposi keulavisiirin irrottua kovassa myrskyssä. Lehtola kommentoi sittemmin, että ”jotkut tekevät Estonian onnettomuudella rahaa”.

Jutta Raben väitteissä kulminoituu median kaksinainen suhde salaliittoteorioihin. Ne ovat kaupallisesti myyviä, mutta huolellinen tutkiva toimittaja näkee pian läpitunkevan hataruuden. Raben teoria upposi lopullisesti, kun Viron hallituksen tutkimuskomissio asettui neljän vuoden työn tuloksena samalle kannalle kuin Kari Lehtolan tutkijaryhmä.

Todistettujen salaliittojen ja kaupallisesti tai poliittisesti motivoituneiden sepustusten väliin jää eräänlainen harmaa vyöhyke. Virallinen tutkinta on puutteellinen, mutta myöskään salaliiton tueksi ei löydy todisteita. Kuuluisivatko Yhdysvaltain vuoden 2001 terrori-iskut tähän osastoon?

Jukka Paastelan mukaan Osama bin Ladenin ja al-Qaidan osuus tapahtumiin on riittävästi selvitetty. Väitteet pommien avulla räjäytetyistä tornitaloista ja alas ammutusta neljännestä lentokoneesta numero 93 ovat todistamattomia.

”Virallisen selityksen epäily ei ole todiste. Jos taustalla olisi muu kuin al-Qaida, pitäisi kahdeksan vuoden aikana nimetä epäiltyjä henkilöitä ja esittää todisteita heitä vastaan”, Jukka Paastela vaatii.

Neljän lentokoneen kaappaaminen ja voimakkaiden pommien sijoittaminen salaa New Yorkin pilvenpiirtäjiin sekä tarkoin vartioituun puolustusministeriöön vaatii satojen ihmisten toimintaa. Samalla pitäisi levittää vuosia disinformaatiota maailman tiedotusvälineille. Siihen ei pysty edes Yhdysvallat, vaikka on suurin mediamahti. Moni salaliittolainen olisi jo kuollut ja kertonut sitä ennen tarinansa. Miksi näin ei ole tapahtunut?

Sinnikkäät WTC-salaliittoteoriat kuvaavat enemmän syvää epäluottamusta George W. Bushin hallintoa kohtaan erityisesti Yhdysvalloissa. Virallinen tutkimusraportti WTC-iskuista on puutteellinen, koska tarkempi tutkimus olisi saattanut paljastaa Bushin hallinnon käsittämättömät laiminlyönnit ennen terrori-iskuja.

”Hurjat salaliittoteoriat jatkavat leviämistään niin kauan kuin ollaan puutteellisen tutkinnan varassa. Presidentti Barack Obama tekisi miehen työn, jos käynnistäisi uuden tutkinnan 2001 terrori-iskuista”, Jukka Paastela päättää.

Jorma Mäntylä

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu