splash_image.jpg

Saarnamaalarin ruoskapensseli

Henry Wuorila-Stenberg ruoskii Jeesusta & Guggenheimia.

Henry Wuorila-Stenberg on vuorisaarnaava maalari. Hänen pensselinsä on terävä kuin keihäänkärki, joka puhkaisee Jeesuksen kyljen.

Hän on päivittänyt keskiaikaiset ristiinnaulitsemiset nykytaiteeseen. Jeesusta ruoskitaan ja naulitaan jokaisessa Wuorila-Stenbergin öljymaalauksessa. Golgata-shown juurella kutee koko nykyhätä kaikessa pirstoutuneisuudessaan. Alieninnäköiset loisvirkailijat imevät ihmisistä viimeisetkin mehut ja totuus teilataan joka hetki.

”Minulle itäisenä ihmisenä uskonto on välttämätön. Ilman transsendenssia elämä on toivotonta”, Wuorila-Stenberg kertoo.

”Päädyin kristinuskoon, koska Jeesus oli luuseri. Evankeliumihan on epämenestystarina: Silloin kun kaikki romahtaa, silloin kaikki aukeaa.”

Wuorila-Stenbergin estetiikalla on monipuolinen tausta. Hän maalasi 1970-luvulla juoppona vasemmistolaisena kurjalistoa ja 1980-luvulla juoppona modernistina mustia neliöitä, kävi lävitse psykoanalyysin, ryhtyi kuudeksi vuodeksi absolutistiksi ja pyrki 10 vuotta buddhalaiseksi munkiksi. Se ei onnistunut, koska munkit eivät hyväksyneet hänen värivyörytyksiään.

2000-luvulla hän tutki Lutheria ja maalasi yhteiskunnallista tosi-ismiä. Nyt hän on päätynyt ortodoksiaan, koska se hyväksyy kaikki.

Hänen öljymaalauksiaan on myyty galleria Anhavassa kovaan hintaan, mutta nyt hän on lopettanut maalaamisen ja piirtelee kuvansa rasvaliiduilla.

”Öljyvärimaalauksilla on raskas historiallinen painolasti. Nyt vihaan öljyvärejä kuin ennen viinaa! Piirrän rasvaliiduilla paperille, koska se on viatonta. Taidemaailma on niin fiksoitunut, ettei se myy paperitöitä, mutta en suostu tehtailemaan formalistisia öljy-Jobeja sarjoina.”

Wuorila-Stenbergin uskonpuhdistustaiteessa yhdistyy Mathias Grünewald Francis Baconiin.

Uusimmassa liitusarjassa esiintyvät hänen henkilökohtaiset pyhimyksensä Vincent van Gogh sekä Antonin Artaud irrallisina Johannes Kastajan päinä kultaisilla vadeilla. Hänen mukaansa van Gogh ja Artaud olivat ”yhteiskunnan itsemurhauttamia taiteilijoita”.

Myös nykyaikana yhteiskunta tuhoaa taidetta, kun kotimainen taidejohto haluaa vain myötäjuoksijoita talleihinsa.

”Koskaan ei Suomessa ole ollut näin rikasta taide-elämää, joka kuplii pinnan alla surkeissa olosuhteissa, mutta siitä ei välitetä pätkääkään.”

Wuorila-Stenberg näkee Guggenheim-kuviossa kaksi suurta pahaa. Ensimmäinen on Helsingin taidemuseon lopettaminen, toinen on sisällyksettömyys. Lobbaajat ovat samoja käskyttäviä voimia, jotka ajavat alas kaikkea inhimillistä maailmassa, eivätkä tiedä taiteesta mitään.

Koko lystin maksava yleisö voidellaan katsomaan heidän valintojaan, vaikka todellinen taide tapahtuu jossain muualla.

”Suomi on läpivoideltu maa. Guggenheim on todellinen liukastusvoide koko virkakunnalle ja parille hyvinrasvatulle taiteilijalle.”

Syyllisiä ovat taiteilijan mielestä myös taidekoulut.

”Taidekoulut voisi yhtä hyvin kaikki lopettaa akatemiaa myöten! Ei taide ole ammatti, vaan täysin uudenlainen näkökulma maailmaan. Jollakin ihmisellä on sisällään tämä uusi visio paineena, joka purkautuu arvaamattomalla tavalla ja etsii itse muotonsa ja tekniikkansa.”

Wuorila näkee toivoa nuorissa, jotka luovat omat maailmanlaajuiset kanavansa ja heimonsa.

”He kiertävät valtataiteen ontot hierarkiat ja käyttävät katua tai nettiä gallerianaan. On sarjakuvaheimoja ja graffitiheimoja ja lukemattomia ryhmiä, joissa ilmenee valtavirran vastainen taide. Niissä on elämä.”

***

ITE-museo taidekuplahallien tilalle?

Belgiassa uusi outsider-taidetta esittävä museo on saanut suurta huomiota, koska suuressa maailmassa in- ja outsidertaiteen rajat ovat liukuvia.

Ulkomaiset asiantuntijat ovat todenneet, että suomalainen ITE-taide on ainutlaatuinen ilmiö. Silti ITE-museon rakentamisesta Helsinkiin ei puhuta halaistua sanaa. Miksi? Se olisi ainutlaatuinen ja hyvin halpa hanke verrattuna taidekuplahalleihin.

Erkki Pirtola

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu