Ruokahamppu nousee korkeuksiin

Lassilan tila on hamppukumouksen etujoukoissa. Tilalla kasvatetaan luomuhamppua ruokapöytiin.

LASSILAN TILAN MAILLA Tuusulassa kurkottaa kohti aurinkoa parin hehtaarin verran Finola-lajikkeen siemenhamppua. Lehtikuvio ja tuoksu ovat samat kuin THC-pitoisissa lajikkeissa, mutta pössyttely-yritykset ovat turhia. Ruoka-aineeksi käytettävän hampun tetrahydrokannabinolipitoisuus on niin alhainen, ettei sillä saa päätä sekaisin, mutta mahan täyteen.

”Ideanani on tuottaa kotimaisia valkuaiskasveja. Kasvissyöjille ei tarvitsisi tuoda ravintoa Etelä-Amerikasta saakka, kun lähellä tuotetuilla kasveillakin pärjäisi”, tilan nuori isäntä Jukka Lassila perustelee ryhtymistään hampunviljelijäksi.

Hampun lisäksi ennakkoluuloton luomuviljelijä kasvattaa härkäpapua, hernettä, unikkoa, makealupiinia, spelttiä, sinappia, auringonkukkaa ja tavallisia viljoja.

HAMPUSTA ON soijankin päihittäjäksi. Sen siemenet sisältävät arvokkaita omega-6- ja omega-3-rasvahappoja. Lisäksi hampunsiemenissä on merkittäviä määriä kaikkia pariakymmentä aminohappoa.

Jukka Lassila sanoo myös pitävänsä hampun mausta. ”Meillä siitä on tehty hamppumaitoa, jota sitten on pistetty laatikkoruokiin. Hamppumaito saostaa laatikot kananmunan tapaan. Hefuakin on tehty jonkin verran, ja leivontaan on käytetty siemenmurskaa”, Lassila kertoo.

Uusi kasvi vaatii uusia nimiä: Lassilan mainitsema hefu on tofun kaltaista tuorejuustoa.

Maailmalla hampun ruokaviljely on mittavaa. Esimerkiksi Kanadassa markkinoilla on niin hamppujäätelöä, -jauhoa, -sipsejä kuin -makeisiakin. Suomessa kaupallisia viljelijöitä on toistaiseksi vain kourallinen.

FINOLA-HAMPUT on jalostettu 2000-luvun alussa hallankestävästä siperialaisesta kannasta. Aivan uusia Cannabis sativan taimet eivät suomalaismaisemissa silti ole. Tutkimustulosten mukaan hamppua on viljelty Suomessa selvästi pidempään kuin pellavaa.

”Huipussaan viljely oli 1800-luvun loppupuolella. Vielä 1950-luvulla sitä viljeltiin vähän, mutta sitten Yhdysvalloista lähtenyt hampun vastainen politiikka teki viljelyn mahdottomaksi, eikä perinteisiä kuitukasveja osattu arvostaa keinokuitujen rinnalla”, Lassila kertoo.

Hänen mukaansa hampun viljelyhistoriaa on pyritty häivyttämään. Esimerkiksi laskiaishuudosta ”pitkiä pellavia, hyviä hamppuja” on loppuosa pikkuhiljaa pudonnut pois.

Hamppua on entisaikaan käytetty pääasiassa kuituna, viitanneepa kangas-sanakin hamppuun. Kuituviljelyyn on omat hamppulajinsa.

LUOMUVILJELYYN hamput sopivat mainiosti. Torjunta-aineita ei tosin hampun viljelyssä muutenkaan vaadita, sillä kasvin tuottamat yhdisteet suojaavat sitä hyönteisiltä eivätkä rikkakasvit mahdu pellolle kasvun päästyä vauhtiin.

Ekologista elämäntapaa arvostavalle Lassilalle luonnonmukainen viljely oli selkeä valinta. Hän korostaa, miten tärkeää viljelyssä on hyödyntää luonnon omaa ravinnekiertoa sen sijaan, että typpi tuotaisiin pellolle fossiilisista polttoaineista valmistettuina keinolannoitteina.

”Me käytämme typensitojakasveja, minkä lisäksi pelloilla käytetään Tuusulanjärven kunnostuksesta tullutta hoitokalaa ja kompostoituja niittämisjätteitä.”

Finola-nimistä kylmäpuristettua hampunsiemenöljyä myydään tällä hetkellä luontaistuoteliikkeissä. Tavallisista ruokakaupoista hampunsiementuotteita saa toistaiseksi etsiä turhaan.

Jukka Lassila arvelee, että hampputuotteiden yleistymiseen menee vielä kauan. Hän ei ole varma, olisiko markettihampun myyminen edes toivottavaa.

”Kuluttajille on edullisempaa ostaa siemeniä suoraan tiloilta tai ekokaupoista. Isot kauppaketjut vaativat isoja eriä ja asettavat viljelijän toiminnalle tiukat ehdot.”

JUKKA LASSILA KERTOO menestyneensä hampunviljelijänä kohtuullisesti. Tosin satomäärä vastasi viime vuonna suunnilleen sitä, mitä peltoon oli kylvetty. Tuolloin sateinen kasvukausi kohteli huonosti muitakin Lassilan viljelyksiä – pelto ei ole tehdas. Lassila sanoo ymmärtävänsä säiden vaihtelun, mutta maatalouspolitiikan ennustamattomuus tekee viljelijän elämästä epävarman.

Suoramyynti suo viljelijälle nykymaailmassa turvatumman ja samalla itsenäisemmän aseman. ”Minulle on tärkeää se, että saan tehdä mitä itse haluan, enkä ole muiden käskyvallan alaisena”, Lassila toteaa.

Hamppusato on valmis korjattavaksi ensimmäisten pakkasten aikaan. Sato on myös useiden lintujen mieleen, joten viljelijä saa olla tarkkana, että ehtii leikkuupuimureineen pellolle ennen siivekkäitä.

www.lassilantila.fi

Päivi Mattila

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu