Ruokafasismin nousu

Bolivian eliitin liitto kansainväliseen maatalouskaupan kanssa köyhdyttää maanviljelijöitä entistä enemmän.

Monen muun kolmannen maailman maan lailla Boliviassa ruuasta on pulaa ja sen hinnat nousevat. Tämä johtuu ruuan maailmanmarkkinajärjestelmästä, jota ohjaavat monikansalliset maatalouskauppaa käyvät yhtiöt. Bolivialaisista kuusikymmentä prosenttia elää köyhyydessä ja 33 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä. Samalla perusruokakorin hinta on rajusti heittelehtien noussut 25 prosenttia viime vuoden aikana.

Kuten useimmissa ruokakriisin koettelemissa maissa, ruuan hintojen kokonaisnousu on seurausta vapaiden markkinoiden mekanismeista. Kun yhden tai useampien tuotteiden hinta nousee, kuluttajat siirtyvät toisiin ruoka-aineisiin. Samalla näiden ruoka-aineiden hinnat nousevat.

Hallitus on yrittänyt ehkäistä säätelemättömien markkinoiden vaikutuksta toteuttamalla lainsäädännöllä hintavalvontaa ja jopa estänyt pihvilihan vientiä. Valtaosa lihasta tuotetaan haciendoilla, suurtiloilla. Toimenpiteet ovat kuitenkin olleet suurelta osin tehottomia: mustan pörssin kauppa kukoistaa, kun maatalouskaupan edut ohittavat avoimen röyhkeästi keskushallinnon hintavalvonnan. Tuotteita, kuten pihvilihaa ja ruokaöljyä, viedään korkeammalla hinnalla jopa suoraan naapurimaihin Chileen ja Peruun.

Tätä tapahtuu samaan aikaan, kun Bolivian ensimmäinen intiaanipresidentti Evo Morales joutuu kohtaamaan oikeistosiiven autonomiavaatimuksen. Vaatimus on kiinteästi sidoksissa maataloudessa toimiviin yhtiöihin, jotka keräävät voittoja ruuan hintojen äkillisellä nousulla. Itäiseen maakuntaan, Santa Cruziin, sijoittunut vahva maatalousporvaristo on päättänyt lopettaa hallituksen maatalousreformiohjelman ja estää Moralesin yritykset jakaa tasaisemmin Bolivian öljy- ja kaasukentiltä virtaavan vaurauden. Maatalousporvariston lopullinen päämäärä on työntää vallasta Morales ja häntä tukeva Movimiento al Socialismo (MAS), Liike kohti sosialismia.

Maatalousbisnes pyörii rikkaiden avustuksella

Yhtiöiden hallitsema maatalousteollinen kompleksi Santa Cruzissa keskittyy soijapapujen kasvattamiseen, jalostamiseen ja vientiin. Maailman kahdella suurimmalla maatalouskaupan monikansallisella yhtiöllä, ADM:llä ja Caugillilla, on alueellisessa taloudessa iso merkitys. Ne ovat bolivialaisten soijapapujen ja auringonkukan siementen pääviejät. Lisäksi ADM omistaa yhdessä bolivialaisen yrityksen kanssa suurimman kasvisöljyn jalostuslaitoksen, Sociedad Aceira del Orienten. Jättimäisillä maatalouskauppaa käyvillä yhtiöillä, kuten John Deerellä, on kaupalliset toimipisteensä Santa Cruzissa, sillä Bolivialla ei ole raskaiden maatalouskoneiden tuotantoa.

Monikansalliset yhtiöt huolehtivat pääosasta Bolivian maatalouskemikaaleista, ja Monsanto sekä Calgene edistävät geenimuunneltujen siemenien käyttöä. Perun ja Kolumbian maatalouskaupan edut ovat niin ikään tuoneet jalostuslaitoksia Santa Cruziin. Näihin lukeutuu Romero Company Perusta, jolla on yhteistä kansainvälistä toimintaa Cargillin kanssa. Samaan aikaan Bolivian maille ovat asettautuneet Brasilian naapuriosavaltion Mato Grosson suuret soijanviljelijät.

Santa Cruzin maatalousporvarit ovat säveltäneet alueellisen autonomialiikkeen kaapatakseen maan resurssit kansalliselta hallitukselta. Autonomiaa koskeva kansanäänestys järjestettiin perustuslain vastaisesti ja hyväksyttiin Santa Cruzissa toukokuussa 2008.

Autonomian myötä maakuntahallinto voi tehdä omat sopimuksensa ylikansallisten yritysten kanssa sekä esimerkiksi valvoa poliisia. Autonomian myötä maakunta voi ohittaa kansallisen lainsäädännön, jota Morales ja MAS edistävät maatalousreformilla. Santa Cruz voi valvoa itse julkisia metsiä sekä maakaasun ja öljyn maaperäoikeuksia.

Talouspolitiikka, joka suosi maatalousporvariston nousua ja globaaliin maataouskaupan kanssa liittoutumista, muotoutui 1980-luvun puolivälissä. Silloin Kansainvälinen valuuttarahasto IMF sekaantui asioihin rakennesopeutusohjelmalla. Hyperinflaatio kuristi maata vuosina 1983–1985. Korvauksena Bolivian julkisen ja kansainvälisen velan rahoittamisesta hallitus hyväksyi sarjan ”markkinauudistuksia”, joihin lukeutui tariffien alentaminen sekä valtion tukien ja peruselintarvikkeiden viljelytuen romahduttaminen.

Ylikansalliset yhtiöt Boliviassa jo vuosia

Valtion vahva rooli taloudessa oli kumottu. Se oli syntynyt Bolivian vuoden 1952 vallankumouksen myötä. Yhdessä tinakaivosten kansallistamisen kanssa työläisten ja talonpoikien tukema vallankumous johti maareformiin, joka mursi Andien ylänköjen hacienda-järjestelmän, joka oli sitonut suuren osan intiaaniväestöstä maahan ja tosiasialliseen orjuuteen.

Kun talonpojat, maaseudun ammattiliitot ja intiaaniyhteisöt ottivat haltuunsa suuret maatilat, perusruokatavaroiden tuotanto ja kauppa kasvoivat erityisesti 1950-luvulla ja 1960-luvun alkupuolella.

Noina vuosina alkoi toisenlainen maatalousdynamiikka muotoutua maan itäosassa. Bolivia koostuu kolmesta maantieteellisestä vyöhykkeestä: Andien ylämaista ja ylätasangoista lännessä, jonne maareformi oli keskittynyt, keskempänä ja etelämpänä sijaitsevista laaksoista sekä tasangoista ja alangoista, jotka ulottuvat idän kosteammille ja trooppisille alueille.

Uusi alangoille keskittynyt maanomistajaluokka nosti päätään Santa Cruzissa. Uudet maaparonit ottivat haltuunsa suuria alamaiden ja sademetsien raivioita usein laittomasti tai hankkimalla lahjuksilla sopimuksia hallitukselta. He kasvattivat sokeriruokoa ja puuvillaa ja ryöstivät samalla sademetsien puut tukeiksi. Alueen taantumuksellinen luonne kävi selväksi nopeasti, kun santacruzilainen kenraali Hugo Banzer syrjäytti kansankokouksen tukeman vasemmistolaisen kenraalin vuonna 1971 ja hallitsi maata rautaisella kädellä seitsemän vuotta, paljolti samaan tapaan kuin vallan 1970-luvulla ottaneet sotilashallinnot muissa Etelä-Amerikan maissa.

IMF:n vuoden 1985 uudistukset antoivat Santa Cruzille etuoikeutetun aseman. Monien valtion tinakaivoksien yksityistäminen ja sulkeminen Andien ylämailla johti kymmenientuhansien kaivostyöläisten potkuihin. Monet muuttivat Chaparen alueelle maan keskiosaan, jossa heistä tuli kokan viljelijöitä. Toiset menivät itään kyyhöttämään pienille maatilkuille palvellen maataloustyövoimana suurtiloilla, joita suosittiin Maailmanpankki tukemilla luotoilla ja infrastruktuurilainoilla. Valtavat maa-alueet muutettiin 1990-luvulla soijaviljelmiksi. Vuosisadan vaihteessa Bolivian soijatuoton ohittivat vain maakaasu ja öljykentät.

Tämä maatalouskaupan yhdistelmän nousu oli ryövännyt itäisen Bolivian luonnonvaroja. Kun soijapapuviljelmät etenevät sademetsiin, vanhemmat köyhdytetyt maat hylätään tai muutetaan ylitehokkaaseen karjanlaiduntamiseen. Soijanviljely on pitkälle koneistettua. Se tarkoittaa, että paikalliselle alkuperäisväestölle tai Andeilta työtä hakemaan tulleille on tarjolla vähän työmahdollisuuksia.

”Soijan monokulttuuri on keskittänyt muutamien käsiin, se on ylikansallistanut tekijänoikeudet ja estänyt inhimillisen asutussuunnittelun. Se on keskittänyt tuhansittain köyhiä maatyöläisiä yhteen ilman maata, jolla saada aikaan vaurautta, työllisyyttä ja hyvinvointia. Maailmanpankki on ajanut yhden lajin mallia 15 vuotta”, Miguel Urioste selittää. Hän on La Pazissa sijaitsevan Land Foundationin johtaja.

Köyhien maatyöläisten ahdinko tahallista

Bolivia on maailman kymmenen suurimman soijan viejän joukossa. Kuitenkin maan talonpoikien ruuantuotanto on keskeytynyt tai heikentynyt ja kaupunkiväestön täytyy tukeutua yhä enemmän tuontiviljaan. Tänään Bolivia tuo 69 prosenttia vehnästään, 45 prosenttia riisistään ja 42 prosenttia maissistaan. Jopa Maailmanpankki oli vuonna 2004 pakotettu myöntämään: ”Maaseututalous on polarisoitunut yhä enemmän yhtäältä pientalonpoikien ruuantuotantosektoriin ja toisaalta maatalousyrityssektoriin, joka tuottaa rahaviljaa vientiin.”

Santa Cruzin Kansalaiskomitea, Civic Committee, on maatalouskaupan etuja ajava liike-elämän organisaatio. Se on keskeisellä sijalla maakunta-autonomian edistämisessä. Bret Gustafson on Santa Cruzin eliitin sekä poliittisten ja kulttuuri-instituutioiden analyytikko.

Gustafsonin mukaan Kansalaiskomitea on äänestämättä valittu toimielin, jota hallitsee maatalousteollinen ja liike-elämän eliitti. Eliitillä on pitkä historia keskushallinnon valvonnan vastustamisessa ja subventioiden vaatimisessa keskushallinnolta. Tyypillisiin liike-elämän jäseniin kuuluu yksityinen kauppakamari, karjanomistajia, maa- ja karjatalouskamari, teollisuusmiehiä, metsätalouskamari, soijantuottajien kamari sekä ammatillisia organisaatioita (lääkäreitä, lakimiehiä, arkkitehtejä). Muihin ”kansalaisjäseniin” kuuluvat maakunnallisten kansalaiskomiteoiden edustajia, karnevaalien esiintyjäklubien edustajia ja miesopiskelijoiden sosiaalisten klubien jäseniä.

Vahva Kansalaiskomitean johtaja Branko Marinkovic on 300 000 hehtaarillaan maan suurin maanomistaja. Hänen vanhempansa muuttivat Kroatiasta Boliviaan 1950-luvulla. Marinkovicin maista suuri osa on hankittu pikkurahalla tai petollisilla manöövereillä menneiden diktatoristen ja oligarkkisten hallitusten aikana. Hänellä on myös huomattavia investointeja liike-elämässä. Niihin kuuluu IOL S.A., yksi Bolivian suurimmista soijan ja auringonkukan jalostuslaitoksista.

Crunceño Youth Union (UJC), on Kansan komitean liitännäinen, nuorten miesten järjestö. Se on Kansalaiskomitean kova käsivarsi, joka usein toimii autonomialiikkeen iskuryhmänä. UJC:n lähinnä teini-ikäiset ja parikymppiset jäsenet saartoivat ja tukahduttivat väkivaltaisesti kansanäänestystä vastustustaneen mielenosoituksen toukokuussa. Kansanäänestystä vastustivat paikallisten alkuperäiskansojen liikkeet ja MAS. Koska Evo Morales ei halunnut provosoida väkivaltaista vastakkainasettelua, hän ei käyttänyt armeijaa tai paikallista poliisia. Kaupunkialueet jäivät UJC:n tehokkaaseen kontrolliin äänestyksen ajaksi.

Media Lunan harvempaan asutut itäiset maakunnat ovat toteuttaneet autonomiakansanäänestyksen samanlaisissa olosuhteissa. Kansallisella tasolla suuri poliittinen oikeistopuolue Podemos (Me voimme) hidasti yli vuoden ajan perustuslaillisen kokouksen yrityksiä luonnostella uutta perustuslakia. Podemos ja muut La Pazin poliittiset voimat aikovat estää valtakunnallisen kansanäänestyksen perustuslaista.

Samaan aikaan oikeistosiiven johtama Kansalaiskomitea on luomassa taloudellista epävakautta. Tarkoituksena on horjuttaa Moralesin hallitusta. CIA:n tukema oppositio teki samoin Salvador Allendelle Chilessä 1970-luvun alussa. Kuten Chilessä, liike-elämän eliitti ja sen liittolaiset aiheuttavat ”lakkoja” hidastamalla tai estämällä tuotteiden laivaamisen kaupunkimarkkinoille. Samaan aikaan tavaroita myydään mustan pörssin markkinoilla korkeaan hintaan, mikä saa köyhien keskuudessa hätäkellot soimaan. Kansallinen Bolivian Yksityisen liike-elämän liitto kehottaa kansallisia tuottajia tuotantosulkuihin, jos hallitus ”ei muuta talouspolitiikkaansa”.

Hallituksen kanssa liittoutuneet sosiaaliset liikkeet ovat mobilisoitumassa oikeistosiipeä vastaan. Media Lunassa alkuperäiskansojen liittoutuma ja talonpoikien yhteenliittymä ovat kampanjoineet autonomiakansanäänestystä vastaan. He ovat myös hillinneet UJC:n joukkioita, kun nämä ovat pelotelleet ja terrorisoineet ihmisiä. Andien ylämaiden sosiaaliset liikkeet ovat laskeutuneet La Paziin hallitusta tukeviin mielenosoituksiin, joihin kuuluu kesäkuun 10. päivän suuri mobilisoituminen. Silloin mielenosoittajat suuntasivat Amerikan lähetystölle, koska se tukee oikeistosiipeä. Toinen syy mielenosoitukseen oli se, että aiemmin usa perääntyi luovuttamasta edellistä presidenttiä, joka oli järjestänyt mielenosoittajien ampumisen kaduilla vuonna 2003. Kasvava levottomuus lietsoo vallankaappaushuhuja. Kesäkuussa Morales keskusteli siitä, miten puolustaa hallitustaan Hugo Chávezin, Nicaraguan Daniel Ortegan ja Kuuban varapresidentin Carlos Lagen kanssa huippukokouksessa Caracasissa.

Bolivia heijastaa yleistä kehitystä Etelä-Amerikassa

Bolivian maatalouden etupyrkimykset ovat saattaneet maan kansalaissodan partaalle. Se on heijastusta vahvasta maatalousporvaristosta. Kun kansalliset hallitukset yrittävät hallita nopeita ruuan hinnan nousuja, ne törmäävät maatalousteollisiin etuihin. Samoin käy, kun kansanliikkeet vaativat maareformeja ja ruokaomavaraisuutta. Vastassa on niin kutsuttu viides kolonna, salainen ryhmä valtiota vastaan toimivia tahoja, jota ruokkii ja jonka ovat kehittäneet ylikansalliset yhtiöt yhdessä Maailmanpankin ja IMF:n kanssa.

Tämä uusi valtamuodostelma on erityisen silmiinpistävä Etelä-Amerikassa. Kun Argentiinassa presidentti Christina Fernandez de Kirchner yritti asettaa soijapavuille vientiveron, suurviljelijät järjestivät vastarinnan, joka on sitonut maan vientiä ja ruokamarkkinajärjestelmää yli kolme kuukautta. Brasilian maatalousporvaristo on vuosikausia on taistellut Maattomien liikettä vastaan. Väkivallalla estetään köyhien yrityksiä asettua viljelemään joutomaita. Viime vuoden lokakuussa maailman suurimman maatalouskemikaaliyrityksen Syngentan geneettisesti muunneltujen siemenien koeasemalla ammuttiin viisi rauhanomaista mielenosoittajaa ja yksi tapettiin. Hyökkäyksen toteuttuneella NT Security companylla on kiinteät siteet Rural Societyin, oikeistolaiseen viljelijäyhdistykseen, joka on tunnettu toistuvista Maattomien liikkeeseen kohdistuvista väkivaltaisuuksista.

Joidenkin mielestä todistamme parhaillaan ”öljyfasismin” nousua, kun monikansalliset yhtiöt ja kansallisvaltiot kamppailevat globaalin talouden elämänvirran hallinnasta. Nyt kun monikansalliset maatalouskaupaa käyvät yhtiöt ja maatalousporvarit yrittävät valvoa ihmiselämän peruselinkeinoa, työväestö saattaa olla kasvokkain vielä väkivaltaisemman alistamisen, konfliktin ja mullistuksen ajanjakson kanssa.

Lähteet:

• Ximena Soruco (Coordinador) Wilfredo Plata and Gustavo Medeiros, Los Barones del Oriente: El Poder en Santa Cruz Ayer y Hoy, Fundacion Tierra, Observatorio de la Revolución Agraria en Bolivia, La Paz, Bolivia, s. 206-12. www.ftierra.org

• Siitä, miten IMF ja Maailmanpankki tyrkyttivät rakennesopeutusohjelmia muille globaalin etelän valtioille, katso Walden Bello, “Manufacturing a Food Crisis,” The Nation, June 2, 2008.

• Cristóbal Kay and Miguel Urioste, “Bolivia’s Unfinished Agrarian Reform: Rural Poverty and Development Policies, ISS/UNDP Land, Poverty and Public Action, Policy Paper No. 3, Institute of Social Studies, The Hague, Netherlands and United Nations Development Program, New York, NY, October, 2005, s. 11-13.

• Forrest Hylton and Sinclair Thomson, Revolutionary Horizons: Popular Struggle in Bolivia, Verso Press, London, 2007, s. 85-6.

• Miguel Urioste, “El Banco Mundial Promovio los Moncultivos en Bolivia Durante 15 Anos, Fundacion Tierra, May, 2008, http://ftierra.org/sitio/index.php?option=com_content&task=view&id=159&Itemid=118

• Marcos Nordren Ballivian, “El Precio de los Alimientos,” Foros del Banco Tematico, June 11, 2008. www.bancotematico.org/smf/index.php?topic=68.0)

• Kay and Urisote, s. 15.

• Bret Gustafson, “Spectacles of Autonomy and Crisis: Or, What Bulls and Beauty Queens have to do with Regionalism in Eastern Bolivia,” Journal of Latin American Anthropology, Vol. 11, No. 2, 2006, s. 363.

• BolPress, “Movilización para Aplastar la Conspiración Oligárquico-Imperialista en Bolivia,” Unidad de Promoción Indigena y Campesina, Boletin N. 45, 20 de Mayo, 2008, www.bolpress.com/art.php?Cod=2008050812

• Bret Gustafson, “By Means Legal and Otherwise: The Bolivian Right Regroups,” NACLA Report on the Americas, January/February, 2008, s. 25. http://nacla.org/naclareport

• La Prensa, “La CEPB Amenaza con Paro y el Gobierno Percibe Complot,” La Paz, June 21, 2008.

• Isabella Kenfeld and Roger Burbach, “Corporate Murder in Brazil: Landless Rural Worker Shot by Security Company Hired by Multinational Syngenta,” Strategic Studies, Global Alternatives, October, 2007. http://globalalternatives.org/node/80

• Katso: Michael T. Klare, “Behold the Rise of Energy-Based Fascism,” Tomdispatch.com, January 20, 2007, www.alternet.org/story/46838

Artikkelin suomensi Olli-Pekka Haavisto.

Roger Burbach on Kaliforniassa, Berkeleyssä sijaitsevan Center for Study of the Americas (CENSA) -laitoksen johtaja. Hän on kirjoittanut laajalti Latinalaisesta Amerikasta ja USA:n ulkopolitiikasta. Agribusiness in the Americas on hänen ensimmäinen, yhdessä Patricia Flynnin kanssa kirjoittamansa kirjan.

www.globalalternatives.org.

Roger Burbach

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu