Ruma jälki eliitin eteisessä

Katutaiteen puolustajat järjestivät viime vuoden tapaan mielenosoituksen Helsingissä 24. elokuuta.

Katutaiteen puolustajat järjestivät viime vuoden tapaan mielenosoituksen Helsingissä 24. elokuuta. Kunnianhimoisimmat katutaiteilijat olivat varustautuneet hienoin sapluunoin ja tarroin. Lähtöpaikalla odottaa 15 poliisiautoa. Poliisi aloittaa sapluunojen takavarikoinnin kaksi tuntia ennen mielenosoitusta. Kun nuori mies kysyy poliiseilta, millä oikeudella he penkovat satunnaisten ihmisten reppuja, hänet laitetaan rautoihin.

”Kyllä se ainakin vastustamista oli”, poliisi kuuleman mukaan perustelee. Kiinniotetun miehen kertomuksen mukaan repusta löytyneet aurinkolasit poliisi pudotti maahan ja polki mäsäksi. Viimeistelläkseen absurdin tilanteen poliisi pysäyttää ja takavarikoi kulkueeseen tarkoitetun saundiauton ja ottaa kiinni sen kuljettajan.

Tämä kaikki jo ennen kuin Katutaiteiden yö -kulkue ehti edes lähteä liikkeelle. Puolisen tuntia saundiauton takavarikoimisen jälkeen nuoret kerääntyvät Kampin Narinkkatorille. Siellä ei poliiseja näy, joten jää aikaa selvittää, mistä mielenosoituksessa on kyse.

”Tän tapahtuman pointti on se, et ihmiset saa siin kulkueessa olla niin kuin ne haluaa olla. Ja jos ne haluaa kohdella kaupunkitilaa huonosti, niin sitä voi sit miettiä et miksi näin on”, kertoi parikymppinen Joni (nimi muutettu).

Ainoastaan kolme päivää aikaisemmin kaupunkisosiologian professori Martti Kortteinen kuvaili Helsingin Sanomissa Kampin kauppakeskusta uuden bisneseliitin kodiksi.

Joukko näyttää ensin kutistuvan kokoon, mutta sitten eliitin pihamaalla katutaiteen puolustajat tiivistyvät neuvonpitoon. Huivit alkavat nousta naaman eteen, katseiden suunnasta voi päätellä, mihin he ovat menossa.

Sakki rynnii Kampin upouuteen kauppakeskukseen kuin hyökyaalto. Se rikkoo ulko-oven lasin ja jättää seiniin merkkinsä tusseilla ja tarroilla. Hyökyaalto sotkee shoppailun temppelin, rikkoo kaupankäynnin rutiinin, eikä näytä välittävän tippaakaan siitä, että tila on varmasti täynnä kameroita.

”Ei vittu, tätä mä oon halunnu tehdä pitkään!” joku huutaa.

Pukumies jatkaa matkaansa kuin mitään ei tapahtuisi. Kukkapaitoihin pukeutuneet naiset katsovat hämillään kun matkapuhelinliikkeen ovi saa naarmuja ja elektroniikkaliikkeen lasiovi tipahtaa pieninä siruina lattialle.

Helsingin kaupungin nollatoleranssi näyttää toimivan päinvastoin kuin päättäjät kaiketi toivovat. Kun pienimmästäkin teosta joutuu tekemisiin poliisin kanssa, ei maailma kaadu, jos joutuu isommastakin.

Yksityiset vartiointiyritykset keräävät tilanteesta kahisevaa, mutta katutaiteilijat maksavat korkean hinnan siitä, että he ovat erehtyneet koristelemaan syrjäisiä betoniseiniä tai hylättyjä taloja.

Tästä Jontti ja Shaka räppäävät kappaleessaan Vittuun koko sakki: ”Ei enää mitään läppää vaan elämäntehtävä, kun possel ei oo enää mitään menetettävää.”

Anna-Reetta Korhonen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu