Röysit uhkaavat ydinvoimalan jäähdytystä

Simon Karsikko on sopimaton paikka ydinvoimalalle. Sellaista sinne kuitenkin suunnitellaan.

Emme halua Fuku-Simoa” ja ”muilla tsunami, meillä ahtojäät” kertoivat kyltit Kemissä huhtikuun alussa järjestetyssä ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa.

Huoli ei ole aiheeton. Ensimmäiselle laitokselleen periaatepäätöstä hakiessaan Fennovoima sivuutti esisuunnitteluvaiheessa laadukkaan insinöörityön, tämän seurauksena se valitsi kelvottomat laitospaikat. Simoon tai Pyhäjoelle kaavailtu laitos sijoittuisi niemen nokkaan, kauttaaltaan jäätyvän aavan meren rannalle.
Keväällä 2010 Suomessa vieraillut kanadalainen fysiikan professori Gordon Edwards hämmästelikin Simon Karsikon sopimattomuutta suuritehoiselle ydinvoimalalle.

1,6 gigawatin-voimalan reaktori tuottaa noin 4,5 gigawatin lämpöteholla 330-asteista vesihöyryä. Laitoksen heikon hyötysuhteen vuoksi kaksi kolmasosaa tästä energiasta menee lauhdeveden mukana mereen.

Veden otto tapahtuisi Simossa Karsikkoniemen kärjen itäpuolelta ja lämmin vesi poistuisi lounaaseen, missä se sulattaa ja haurastuttaa kiintojään jopa yli 10 kilometrin säteellä laitoksesta.

Vaikka reaktorin lämpöä tuottava ketjureaktio pysäytetään, polttoainetta pitää edelleenkin jäähdyttää. Polttoaine tuottaa lämpöä radioaktiivisen hajoamisen seurauksena vielä vuosia senkin jälkeen kun se on poistettu reaktorista.

Pikapysäytyksen jälkeen jäähdytystehon tarve on alussa seitsemän prosenttia laitoksen maksimitehosta, mutta se pienenee ajan mittaan. Vielä tuntien kuluttua jäähdytysvettä tarvitaan useita kuutioita sekunnissa.

Japanissa maanjäristyksen ja tsunamin seurauksena usean reaktorin ja käytetyn polttoaineen varastosäiliön jäähdytys petti kohtalokkain seurauksin.

Geologian professori Matti Saarniston mukaan Pyhäjoen ja Simon rannat ovat liian matalia voimalaitoksen turvallisen toiminnan kannalta. Esimerkiksi meriveden korkeuden maksimit ovat viime vuosikymmeninä olleet Hanhikivellä 1,6 metriä ja Simossa kaksi metriä. Vesi siis nousee voimalan tontille.

Lisäksi Perämerellä on merkitty muistiin jopa viiden richterin maanjäristyksiä. Myös sinilevä tai isompi öljyvahinko voivat pysäyttää lauhdeveden kierron: Ajoksen öljysatama on vain 6 km päässä Karsikon vedenottamosta.

Maanjäristystäkin vaarallisempi luonnonilmiö näyttäisivät olevan vuosittain toistuvat ahtojäät. Ilmiöstä ei ole kokemusta muualla maailmassa, sillä Fennovoiman laitos olisi ensimmäinen arktisen meren rannalle rakennettu lajissaan.

Perämeren jääkansi liikkuu voimakkailla tuulilla nopeasti ja murtuu rannikolla jopa 10 metriä korkeiksi ahtojääröykkiöiksi. Perämeren rannalle varoittamatta kasautuvat ahtojäät ovat Raahen seudulla saaneet oman nimen, röysit. Matalikolla jääröykkiöt pakkautuvat tiiviisti merenpohjaa vasten ja voivat näin estää täydellisesti lauhdeveden virtauksen.

Vain saariston suojassa esiintyy pelkkää kiintojäätä. Fennovoiman laitos imisi lauhdevetensä ns. rantaottona, matalikolta, jonka keskisyvyys on noin kolme metriä. Ahtojäät sulavat kesällä, mutta miten järjestetään reaktorin jäähdytys talvien aikana?

Asia olisi nyt syytä ottaa huomioon ydinvoimaloiden stressitestejä laadittaessa.

Matti Adolfsen

Matti Adolfsen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu