Rollareiden inhokki

Kuinka määritellä muusikko, joka ei soita, laula tai sävellä? Onko Gregg Gillis varas vai nero?

Yhdysvaltalainen Gregg Gillis levyttää omintakeisia levyjä taiteilijanimellä Girl Talk. Gillisin musiikin voi määritellä lähinnä mash-upiksi. Hän kutoo levyillään ja keikoillaan musiikillisia kollaaseja muiden kappaleista.

”Esikuviani ovat John Oswald, Negativland, Operation Re-Information, Kid 606 ja Bomb Squad. He kaikki käyttivät olemassa olevaa ääntä ja musiikkia luodakseen uutta musiikkia”, Gillis kertoo.

Gillis on muusikko, jonka instrumentteja ovat tietokone ja levysoitin, nuotteja kappaleiden katkelmat. Vanhat rock-klassikot sekoittuvat saumattomasti hiphop- ja R&B-hitteihin.

”En koskaan halunnut olla dj, joka vain soittaa muiden biisejä. Teen uutta musiikkia ja muusikkona haluan tietenkin, että minulla on oma identiteettini.”

Girl Talkin viidennelle levylle, reilun tunnin mittaiselle All Daylle on mahdutettu pätkiä lähes 400 biisistä, jotka on limitetty soljuvan katkeamattomaksi musiikkinauhaksi. Levy on jaettu 12 raidaksi lähinnä navigoinnin helpottamiseksi.

Gillisin oma ääni kuuluu levyillä vain välillisesti, mutta Girl Talkin tyyli on kakofonisuudessaan omaleimainen.

”Alkuperäiset kappaleet ovat tunnistettavissa, mutta pyrin käyttämään niitä tavalla, joka tekee niistä jotain uutta”, Gillis kuvailee.

All Dayn avaa Black Sabbathin War Pigs, jossa Ozzyn kanssa vokaaleissa kuullaan pätkiä Ludacrisin Move Bitchistä. Lopputulos ei ole puhdasta 1970-luvun heavyä, mutta ei pelkkää hiphoppiakaan.

Jump on Stage -raita yhdistää Radioheadin Creepin ja Ol’ Dirty Bastardin Shimmy Shimmy Yan saumattomasti toisiinsa ja jatkaa metamorfoosiaan päätyen kietomaan toisiinsa Lady Gagan I want to take a ride on your disco stick -kaksimielisyyden Iggy Popin Lust for Life -kitarariffin ja Beastie Boysin Hey Ladiesin kimittävät nasaalivokaalit.

Gregg Gillis on vuosien ajan kritisoinut kovaäänisesti levy-yhtiöitä ja tekijänoikeusjärjestöjä samplaamisen vaikeudesta. Samplet eli uusissa biiseissä käytetyt lyhyet katkelmat muiden artistien kappaleista voivat olla todella hintavia ja luvat vaativat usein paljon byrokratiaa.

Eikä aina auta edes raha. Esimerkiksi Rolling Stones on legendaarisen nuuka materiaalistaan. Kuin härnätäkseen pappoja Gills lainaa Paint it Blackista riffin uudelle levylleen.

”Nähdäkseni tuotantoni mahtuu fair use -käsitteen määrittelemiin raameihin, joten en edes yritä hankkia samplejen käytölle lupia. En usko, että se olisi edes mahdollista, jotkut muusikot kuitenkin epäisivät luvan käyttää musiikkiaan.”

Jos lainatut katkelmat ovat lyhyitä, ei niistä tarvitse Gillisin tulkinnan mukaan maksaa. Toistaiseksi Gillis on säästynyt musiikkiteollisuuden edustajien kovistelusta huolimatta lakituvalta. Epävarman tuloksen edessä lakiosastot ovat ilmeisesti päättäneet välttää riskin ennakkotapauksesta, joka avaisi väylän myös muille samplaajille.

”Clearaamisessa kyseessä olisi myös todellinen ajankäytöllinen ja rahallinen kysymys. Yhden levyn samplejen lupien pyytäminen vaatisi todennäköisesti vuosien prosessin ja maksaisi miljoonia.”

Helpottamalla samplejen käytön lupaprosessia ja korvausvaatimuksia järkeistämällä musiikkiteollisuus voisi luoda uusia tulolähteitä niitä kipeästi kaipaaville artisteille.

Kovin suurta haittaa lainojen käytöstä tuskin kenellekään aiheutuu. Ei kukaan jätä esimerkiksi Black Sabbathin levyä hankkimatta siksi, että pätkän War Pigs -biisistä Girl Talkin levyllä kuuleekin. Gillisin tapaiset artistit kuitenkin koettelevat nykyisen lainsäädännön rajoja ja luovat musiikille uusia markkinoita.

”En usko, että musiikkini vaikuttaisi kielteisesti yhdenkään muusikon toimeentuloon. Sen sijaan saan paljon yhteydenottoja, joissa kysellään alkuperäisten biisien tietoja, tyyliin ’mikä sample oli raidalla 3 kohdassa 2.30?’”

Julistaakseen taiteellista vapauttaan Gregg Gillis julkaisee uusimman levynsä ilmaiseksi netissä, Creative Commons -lisenssin alla. Halukkaat saavat ladata ja levittää sitä maksutta. Maksullinen, fyysinen levy seuraa perässä, ehkä.

_______________

Mash up: ABC

Sample, näyte on nauhoitettu musiikin tai elokuvan pätkä, jota käytetään osana uutta musiikkikappaletta. Tekniikka yleistyi 1970-luvulla hiphopin synnyn yhteydessä.

Underground-pioneerit käyttivät sampleja ilman erillisiä lupia, mutta vähitellen levy-yhtiöt aktivoituivat ja lupakäytäntöjä kiristettiin. Kun räp alkoi menestyä kaupallisesti, samplatut artistit alkoivat vaatia osuutta tuotoista.

Monet klassikon asemaan nousseet räp-levyt eivät olisi nykylainsäädännöllä julkaisukelpoisia.

Clearaamisella tarkoitetaan luvan hankkimista samplelle.

Fair use, kohtuullinen käyttö, on poikkeus USA:n tekijänoikeuslaissa. Fair use takaa muille oikeuden käyttää lähdemateriaalia parodian, satiirin, kritiikin, koulutuksen ja uutisoinnin osana.

_______________

Girl Talk: All Day. Illegal Art 2010. Levy ladattavissa (ainakin toistaiseksi) ilmaiseksi osoitteessa illegal-art.net/allday. Kuuntele levy myös Fifissä.

Jari Tamminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *