Rikkauksista ryysyihin

Buddhalaisissa maissa munkkeja kutsutaan nimellä bhikkhu, joka tarkoittaa kerjäläistä.

Buddha oli valtaistuimensa vapaaehtoisesti kodittomuuteen ja köyhyyteen vaihtanut askeetti, jonka elämäntarina toimii edelleen hänen seuraajiensa innoittajana ja normatiivisena esimerkkinä.

Legendan mukaan Buddha oli syntyjään Siddhartha Gautama -niminen prinssi, joka eli noin puoli vuosisataa ennen ajanlaskun alkua yltäkylläistä elämää loisteliaassa palatsissa nykyisen Pohjois-Intian alueella. Siddharthan synnyttyä tietäjä oli lausunut ennustuksen, jonka mukaan pojasta tulisi aikuisena joko mahtava hallitsija tai suuri uskonnollinen opettaja.

Koska Siddharthan kuningasisä pelkäsi hänen valitsevan jälkimmäisen vaihtoehdon, hän ei päästänyt poikaansa palatsin muurien ulkopuolelle ja määräsi, että poika sai viettää aikaansa vain nuorien ja kauniiden palvelijoiden seurassa.

Ajan myötä Siddhartha alkoi kuitenkin kyllästyä ylelliseen elämäntapaansa. Lopulta hän ei enää voinut vastustaa kiusausta vaan livahti palvelijansa kanssa muurien toiselle puolelle. Siellä hän näki elämänsä ensimmäistä kertaa vuoteenomana voivottelevan sairaan, kepin kanssa nilkuttavan vanhuksen ja hautajaissaatossa kannetun ruumiin ja tajusi saman lohduttoman kohtalon odottavan jokaista ihmistä, myös häntä itseään.

Näiden lisäksi hän näki kaavussaan kulkevan askeettimunkin, minkä jälkeen hän päätti luopua etuoikeutetusta asemastaan ja omistaa elämänsä vapautuksen etsimiselle. Vakaumuksensa merkiksi hän vaihtoi kauniit vaatteensa rääsyistä ommeltuun kaapuun ja ajeli pois kuninkaallisen tukkansa.

Tämän jälkeen Siddhartha vaelteli vuosikausia kodittomana askeettina ja opiskeli useiden gurujen opastuksella. Hän suoritti monenlaisia spirituaalisia harjoituksia, mutta ei kuitenkaan saavuttanut etsimäänsä, lopullista vapautumista kärsimyksestä.

Lopulta hän päätti jatkaa pyrintöjään ilman ulkopuolista apua. Kuuden vuoden etsimisen jälkeen hän saavutti viimein Bodhgaya-nimisessä paikassa suuren oivalluksen ja alkoi kutsua itseään nimellä Buddha eli Valaistunut.

Kun Buddha organisoi kasvavasta seuraajajoukostaan buddhalaisen luostarilaitoksen, vaatimattomuus, luopuminen ja yksinkertaisuus saivat siinä keskeisen aseman.

Buddhan itsensä asettaman luostarisäännön mukaan buddhalaisen munkin tulee jättää kotinsa ja elää selibaatissa, ja hän saa omistaa vain välttämättömimmän: kaavun, kerjuukulhon, veitsen hiusten ajelemista varten ja siivilän juomaveden puhdistamiseksi.

Buddhalaisuuden kirjallinen kaanon Tripitaka luettavissa englanniksi www.nibbana.com/tipitaka/tipilist.htm.

Tero Tähtinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu