Rauhanturvaamisen markkinat

Nopean toiminnan pöytä on katettu.

Tiedotusvälineissä on ihmetelty sitä, kuinka kalliiksi EU:n puheenjohtajuuskausi tulee Suomelle. Puolustusministerien tapaamisessa 2.–3.10. Levillä huomaa, että kuluissa ei säästellä. Saapuessani kokouspaikalle bussimatkustajat ihmettelevät poliisiautojen paljoutta Kittilän poliisiaseman pihalla.

Kun helikopterien jyly muuttuu jatkuvaksi, tietää tärkeän saattueen lähestyvän. Helikopteri valvoo liikennettä, ettei sivutieltä lähesty vaikkapa betonimylly saattueen käyttämälle tielle. Kittilän kunta järjestää Levitunturin huipulla sijaitsevassa ravintolassa vastaanoton, jonne kutsutaan vain toimittajia. Tämänkin rakennuksen piha on täynnä poliisien mustia siviiliautoja, ja paikalla on myös ambulanssi.

Paikallaolevat toimittajat pohtivat, miten Suomen yleiseen turvallisuuteen vaikuttaa se, että poliisi panostaa näin paljon kokousten turvallisuuteen. Iskeekö ruotsalainen rahankuljetusautoja tyhjentävä liiga jossakin päin maatamme, kun poliisit ovat täällä?

Levin kokouksen järjestelyt sujuvat loistavasti. Kokousvirkailijat ovat kauniita, kaikilla on samanlainen turkoosi pashmina-huivi, ja turvamiehet ovat komeita. En näe heidän joukossaan yhtään ylipainoista ihmistä. Jos joku virkailijoista tupakoi, se tapahtuu jossain, mihin toimittajan kulkuluvalla ei pääse.

Televisiouutisissa huippukokouksista näkyy paljon mustia kiiltäviä autoja. Kun seuraan tapahtumia paikan päällä, kuulen että huoltoaseman autojen pesupaikalla on jatkuva jono. Paikallinen yrittäjä on varmaan tyytyväinen, että keli on kurainen.

Kun puolustusministerit seuraavat taistelunäytöstä, he istuvat katoksessa, jossa on lämmittimiä. Hetkeä aiemmin he ovat saaneet lahjaksi armeijan sadetakit ja kumisaappaat, joten heitä ei palele.

EU-kokouksissa tarjotaan lähi- ja luomuruokaa. En tiedä puolustusministerien ruokalistaa, mutta pressikeskuksen seisova pöytä on kuin matkailumainoksesta. On siikaa, lohta, sieniä, suolaisia ja makeita pikkupaloja siltä varalta, että nälkä yllättää. Lounaaksi on poronkäristystä puolukkahillon kera, haudutettuja juureksia ja lakkakiisseliä. Välillä tarjoilija kysyy haluanko puna- vai valkoviiniä.

Parissa päivässä totun tähän yltäkylläisyyteen niin, että huomaan eron vasta kun odotan Rovaniemen bussia kebab-kuppilassa. Sen nurkassa ei ole takkaa, jossa palaisi koivuhalkoja, eikä pöydillä ole taidokkaita kanerva-asetelmia.

EU:n nopean toiminnan joukot ovat valmiudessa ensi vuoden alusta. Samalla Suomi aloittaa nopean toiminnan joukoissa päivystysvuoron yhdessä Saksan ja Hollannin kanssa. Pesti kestää puoli vuotta ja valmiusjoukoissa on noin 150 suomalaista sotilasta.

Suomen seuraava päivystysvuoro alkaa vuoden 2008 alussa yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa.

”Nopean toiminnan joukot eroavat perinteisestä rauhanturvatoiminnasta siten, että ne ovat kriisialueella kymmenessä päivässä siitä, kun EU:n jäsenmaiden ulkoministerit ovat päättäneet operaation käynnistämisestä”, kertoo lähetystöneuvos Mikko Kinnunen ulkoasiainministeriön turvallisuuspolitiikan yksiköstä. Hänen mukaansa joukot eivät toimi paikan päällä sen nopeammin kuin aiemmat rauhanturvaajatkaan.

Aseiden käyttö ei kuulu rauhanturvaamiseen. Nopean toiminnan joukkojen kohdalla tilanne on epäselvempi, vaikka uusia lähtijöitä koulutetaan jo Niinisalossa.

“Voimankäyttösäädökset määritellään erikseen ja suhteutetaan siihen varustetasoon, mikä kunkin maan joukoilla on. Aseita käytetään itsepuolustukseen tai muiden hengen suojeluun tai jos operaation toteuttaminen sitä välttämättä edellyttää”, kertoo viestintäjohtaja Jyrki Iivonen puolustusministeriöstä.

Nopean toiminnan joukkoja myydään etnisen väkivallan estäjinä, mutta missä etninen väkivalta on lopetettu aseilla? Bosniassa? Kongossa? Irakissa? Afganistanisssa?

Puolustusministerien kokouspaikan välittömässä läheisyydessä oli armeijan kalustoa esittelevä näyttely, joka näytti erehdyttävästi myyntinäyttelyltä. Puolustusvälineiden vieminen on myös asekauppaa.

“Emme tietenkään voi vaikuttaa asiaan, jos asekauppiaat vuokraavat tilaa kokouspaikan läheltä”, puolustusministeriön nimettömäksi jäävä työntekijä kertoo.

Eräs näytteilleasettajista puolestaan toteaa, että “jos tuotteidemme vientiä halutaan lisätä, niin siihen tarvitaan muitakin keinoja kuin myyntimiesten toiminta”. Ja tarkoittaa rauhanteollisuutta edistävää politiikkaa.

Puolustusvoimien viestintäjohtaja Jyrki Iivonen muotoilee asian näin: “Puolustusteollisuudessa toimii yksityisiä yrityksiä erillään puolustusministeriöstä. On kuitenkin Suomen kansallisen turvallisuuden kannalta hyvä, että puolustusteollisuus on kunnossa niin, että olemme muista riippumattomia mahdollisen kriisin syttyessä. Puolustusministeriön intressi on välillinen”, Iivonen toteaa.

Rauhanturvatoiminnan ohessa myydään suomalaista rauhanturvateknologiaa. Iivonen kertoo, että kylmän sodan päättyminen tarkoitti myös asekaupan uudelleen suuntautumista. Rauhanturvaamiseen liittyvän kaluston ja osaamisen markkinat kasvavat nopeasti.

Ruotsi vie aseita huomattavasti enemmän kuin Suomi. Se laittaakin omalla valmiusvuorollaan joukkoihin noin tuhat miestä ja toimii kehysvaltiona, joka vastaa toiminnan koordinoinnista. Suomi ei ota tällaista vastuuta.

Joidenkin asefirmojen työntekijät myöntävät, että alalla on ikävä maine, mutta se on muuttumassa kun toiminnan painopiste on siirtymässä rauhanturvaamiseen. Nykyään he kehtaavat sanoa naapureillekin, missä ovat töissä.

Puolustusministeriö markkinoi rauhanturvaosaamista, mutta ulkoministeriön linja on varovainen. Eikö Suomen uskottavuus maailmalla kasvaisi, jos nämä ministeriöt toimisivat saman linjan ja aktiivisuuden mukaan?

Kittilässä järjestetyn EU-puolustusministerikokouksen epävirallisissa keskusteluissa useampikin valtion virkamies myöntää, että näkemykseni on oikean suuntainen. Kun pyydän haastattelua, kommentit ovat varovaisia tyyliin “Suomi on aina ollut varovainen ulkopolitiikassa”.

Puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston ylijohtaja Pauli Järvenpää kirjoitti Ydin-lehdessä, että kriisinhallinnan tavoitteiden edistämiseksi kaivataan kitkatonta yhteistyötä eri ministeriöiden välillä. Hänen mukaansa turhanpäiväiset reviirikiistat näyttävät liian usein vesittävän ja hidastavan järkevää toimintaa.

Soitan Järvenpäälle ja pyydän häntä tarkentamaan näkemystään. Hän vastaa, että kyse on vain budjettierimielisyyksistä eri ministeriöiden välillä, eikä kyseessä ole muuta kuin toiminnan käynnistämisvaiheen alkukankeudet.

Kokouksen jälkeen alan hankkia lisätietoja nopean toiminnan joukoista ja Suomen aseviennistä. Oikean henkilön tavoittaminen puhelimitse on usein vaikeaa. Minua kehotetaan jatkuvasti soittamaan jollekin toiselle. Kun vihdoin tavoitan oikean henkilön, hänelle on jo kerrottu kysymykseni. Erästä henkilöä en saa puhelimeen moneen päivään, mutta kun soitan hänen työtoverilleen, hän kertoo nähneensä tavoittelemani henkilön juuri työpaikan käytävällä.

Kerran käy päinvastoin: tiedottaja sanoo puhelimeen vastatessaan olevansa hyvin kiireinen, mutta kun kerron olevani toimittaja, hänellä onkin riittävästi aikaa vastata kysymyksiin.

Puolustusministeriön nettisivuilta kohdasta “puolustushallinnon voimavarat” löytyy säädöksiä aseiden viennistä. Sivut ovat niin hankalat, että joudun soittamaan puolustusministeriöön ja kysymään neuvoja mistä haluamani tieto löytyy. Neuvojen pyytäminen puhelimitse osoittautuu käyttökelpoiseksi keinoksi myös muiden valtion laitosten nettisivuja lukiessa. Puolustusministeriön sivuilta löytyy myös kaavake, jolla voi hakea vientilupaa.

Tilastot viedyistä aseista eivät löydy firmojen nettisivuilta, vaan useaan eri soiton jälkeen selviää, että ne löytyvät tullihallitukselta. Eivätkä kaikki tiedot olekaan julkisia. Tilastojen perusteena on EU:n tullitariffinimikkeet.

“On tiedettävä nimike, jolla etsitään tietoja. Puolustustarvikkeissa osa nimikkeistä on yksiselitteisiä, kuten tykistöase tai raketinheitin, mutta kaikkien tuotteiden kohdalla näin ei ole”, kertoo tulliylitarkastaja Pirjo Nykänen.

Vientitilastoja löytyy tullin nettisivuilta, mutta tarkkoja tietoja haluavan on otettava yhteyttä tullin tilastokeskukseen, siellä luvataan auliisti tehdä tietokoneajoja pyydetyillä hakusanoilla.

“Tilastoissa ei kuitenkaan ole yksilöityjä yritystietoja tai tuotteiden nimiä, sillä ne ovat liikesalaisuuksia”, kertoo Pirjo Nykänen.

______________

Mitä Suomi tahtoo?

Suomi haluaa markkinoida itseään kansainvälisen diplomatian ja konferenssijärjestelyjen taitajana.Näillä markkinoilla riittää tarjontaa. Pärjätäkseen tässä kilpailussa on oltava muutakin tarjottavaa kuin lakkakakkua ja kylmää koskenkorvaa. Pätevä sisältö, siis asiantuntemus konfliktien välittämisessä, on tärkeämpää kuin konferenssien ulkoiset puitteet. Tärkeiden poliittisten päätösten yhteydessä pohditaan sitä, mitä kulissien takana tapahtuu. Jos Suomi todella haluaa vaikuttaa konfliktien ratkaisemiseen, diplomaattiemme ja poliitikkojemme on osallistuttava kulissien takaisiin neuvotteluihin sen sijaan, että Suomi keskittyy hyvien kulissien tarjoamiseen.

Jotta Suomi pysyisi mukana rauhanturvamarkkinoilla, sen on lähetettävä sotilaita kriisialueille vaikka tiedetään hyvin, että joku heistä saattaa palata kotiin sinkkiarkussa. Tätä yleinen mielipide ei oikein sulata, ja siksi puolustusvoimat ja aseteollisuus eivät kaipaa julkista keskustelua asiasta.

Asekauppaa arvioitaessa on pidettävä mielessä, että etnisen puhdistuksen lopettamiseen tarvitaan työvälineitä, samoin sotarikollisten kiinni saamiseen Haagiin toimitettavaksi. Mutta missä menee raja rauhanturvateknologian ja hyökkäysaseen välillä?

Suomen maantieteellisen aseman takia puolustuksen on oltava kunnossa. Se vaatii omaa asetuotantoa, jonka ylläpitäminen vain pienen maan omiin tarpeisiin on kallista. Aseita on siis saatava kaupaksi myös ulkomaille. Kun suomalaiset sotilaat ovat mukana kriisinhallinnassa EU:n ja YK:n kautta, asetuotantomme saa sen verran markkinoita, että se pysyy pystyssä myös Suomen omia tarpeita varten. Poliittinen kysymys kuuluu: Onko Suomen rauhanturva-aktiivisuuden tavoite turvata rauhanturvateknologian viennin avulla kotimaisen asetuotannon jatkuvuus vai rauhanomaisen ratkaisun löytäminen maailman konfliktipesäkkeisiin? Satsaukset kehittyneeseen aseteknologiaan johtavat myös vääjäämättä kohti palkka-armeijaa ja Natoa.

Kristiina Koivunen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu