Rakas rikas uraani

Ulkomaiset uraanikaivosyhtiöt lähestyvät Oulangan ja Kolin kansallismaisemia, laskettelukeskuksia, mökkirantoja ja luomutiloja. Asukkaat kokevat, että kauppa- ja teollisuusministeriö pihtaa tietoja. KTM väittää, että ilmassa on paljon väärinkäsityksiä ja virheellisiä tietoja.

Nummi-Pusulasta Länsi-Uudeltamaalta pienen tilan kaksi vuotta sitten ostanut Telle Savela havahtui, kun ranskalainen kaivosjätti Areva (entiseltä nimeltään Cogema) teki kaivosvarauksen parin kilometrin päähän hänen talostaan.

”Ystävät ovat vitsailleet, että siinähän sitten alat myydä säteilytettyjä luomuporkkanoita. Muualla maailmassa uraanikaivoksia ei ole suunniteltu yhtä lähelle asutusta kuin Suomessa”, Savela puuskahtaa. Hän toimii Länsi-Uudenmaan uraanivaltauksia ja -kaivoksia vastustavassa kansanliikkeessä.

Ulkomaisten kaivosyhtiöiden harjoittama uraanin etsintä herättää ristiriitoja ja turvattomuutta ympäri Suomea. Pohjois-Karjalan, Itä-Uudenmaan ja Koillis-Suomen valtaushakemuksia ovat vastustaneet asukkaat, maanomistajat ja kansalaisjärjestöaktiivit siinä missä kunnat ja alueella toimivat matkailu-, kalastus- ja luonnontuotealan yrittäjät.

Tiedotus mahdollisista kaivosvarauksista ja -valtauksista on ollut nihkeää.

Lapin Kansan toimittaja Jorma Särkelä kirjoitti talvella Etelä-Sallan uraanivaltauksista. Sen seurauksena ihmiset alkoivat tutkia kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) nettisivuja, jotka laahaavat jäljessä. Huomattiin, että varauksia ja valtauksia on ympäri maata, omilla kulmillakin”, Kuusamosta kotoisin oleva tutkija Mika Flöjt hämmästelee.

Myös porvoolainen Itä-Uudenmaan Uraaniton-liikkeessä toimiva ympäristötutkija Tapio Reinikainen pitää KTM:n tiedotusta puutteellisena. ”Edes maanomistajille ei kerrottu, että heidän maatilansa tai talonsa ovat valtausalueella. Tieto hakemuksista tuli vasta siinä vaiheessa, kun KTM pyysi kunnilta lausuntoja”, Reinikainen kertoo.

Kauppa- ja -teollisuusministeriön kaivosylitarkastaja Krister Söderholm pitää huolestumista uraanikaivosvarauksista turhana.

”Varausten tiedottamisessa ei ole järkeä, koska varaus takaa kaivosyhtiölle ainoastaan jokamiehen oikeudet. Suomi on ainoa maa maailmassa, joka järjestää kuulemisen jo valtaushakemusvaiheessa. Työmäärä on kaksinkertaistunut, mutta henkilöstömäärä ei ole lisääntynyt ollenkaan”, vastaa Söderholm kritiikkiin.

Uudelleen virinnyt uraaninetsintä on tuonut kansainväliset kaivosjätit Suomeen.

”Uraanin maailmanmarkkinahinta on moninkertaistunut vuodesta 2000. Siksi aikaisemmin kannattamattomat malmiesiintymät muuttuvat kannattavammiksi”, Greenpeacen energia-asiantuntija Harri Lammi valottaa tilannetta.

Myös kansainvälisen kaivosyhtiö Arevan Suomen johtaja Osmo Kaipainen vahvistaa, että menossa on kansainvälinen malminetsintäbuumi.

”Malminetsintää tehdään joka toinen sukupolvi. Suomessa on nyt käynnissä malminetsintäryntäys, jossa koko kallioperä käydään läpi. Tutkimus kestää noin sukupolven verran. Sen jälkeen myös uraanivarat on selvitetty ja etsintä jää pois agendalta. Kun tutkimuksissa saadaan varmuus, missä mineraalivaroja on, saadaan myös varmuus siitä, minne kaivokset tulevat. Jos tulevat”, Kaipainen kertoo.

Kun kylmä sota päättyi ja sopimukset ydinaseiden purkamisesta astuivat voimaan, uraania saatiin siviilikäyttöön myös ydinkärjistä. Greenpeacen Lammi arvioi, että uraanin kysyntään ovat vaikuttaneet myös suunnitelmat investoida uusiin ydinvoimaloihin: ”Uudet ydinvoimalahankkeet, joita Suomikin on ollut tekemässä, ovat tuomassa uraanin alkupään tuotannon saasteineen myös omille takapihoillemme.”

Uraanin mahdollinen louhinta omalta maaperältä on konkretisoinut ydinvoimalla tuotetun energian haittavaikutukset.

”On ajateltu, että uuden ydinvoimalan rakentaminen on päästötöntä ja ympäristöystävällistä energian tuotantoa, jolla ratkaistaan ilmastonmuutosongelmat. Aika moni on tarkistanut kantaansa huomatessaan, että jostakin sen uraanin on tultava”, kaivoslakiuudistusta ajava vihreiden kansanedustaja Heidi Hautala toteaa.

Kaivosylitarkastaja Krister Söderholm kysyy, voiko maa, joka käyttää ydinenergiaa, kieltää uraanitutkimukset omassa maassaan. Kaivostoiminta ei hänen mukaansa aiheuta ongelmia.

”Olen itse kasvanut lapsuuteni Paraisilla, missä kaivos on keskellä kaupunkia. Kun kaivos on laajentanut, sitä mukaa on taloja ostettu ja purettu. Minkäänlaista kalabaliikkia siitä ei synny. Samoin Kiirunassa ja Malmbergetissä koko kaupunki siirretään, eikä se ole ongelma edes paikallisten mukaan. Että kaivosteollisuus uhkaa asuntoja ja kyliä on väite, jolle ei ole perusteita”, Söderholm kertoo KTM:n kokoushuoneessa ja lisää, että joskus louhimista vaativat nimenomaan paikalliset.

Uraanikaivosyritysten vastustajat taas haluavat korostaa, etteivät vastusta kaivostoimintaa yleensä. Uraanikaivos on kuitenkin erikoistapaus ja siksi paikalliset asukkaat haluavat selvittää kaivostoiminnan riskit etukäteen.

”Mahdollisen kaivoksen välittömään vaikutuspiiriin joutuvat tietenkin asukkaat, maanviljelijät ja mökkiläiset. Länsi-Uudellamaalla se voi pahimmillaan vaikuttaa ainakin sadantuhannen ihmisen elämään”, Nummi-Pusulassa asuva arkkitehti Hannu Haapa toteaa.

Haapa selventää, että radioaktiivista uraania tai sen hajoamistuotetta radonia voi päästä louhittaessa pohjavesiin. Nummi-Pusulan vedenottamon pohjavesialue sijaitsee varausalueella ja myös Salon kaupunki on rakentamassa vesijohtoa, jonka vedenottamoiden pohjavedet tulevat samaiselta alueelta.

”Kaivoksissa käytetään paljon vettä, joka on pumpattava pois. Jos jotakin sattuu ja saastunut vesi leviää jätealtaista pintavesiin, Nummi-Pusulasta on Karjaanjoen myötä yhteys Lohjan, Karjaan, Pohjan ja Tammisaaren kautta Itämereen saakka”, Haapa kertoo.

Paikalliset korostavat ympäristövaikutusten lisäksi valtauksen sosiaalisia puolia: valtaus ja kaivoksen mahdollisuus eivät ole imagovaltti paikkakunnalle ja sen olemassa oleville yritystoiminnoille.

Radioaktiivisten jätevesien vuotoja on sattunut länsimaissa. Viimeksi joulukuussa 2001 vuoti radioaktiivista jätettä 420 000 litraa ympäristöön WMC-yhtiön kaivokselta Australian Olympic Damissa.

”Kaksi viikkoa sitten täällä kävi Australian pääministerin aloitteesta ryhmä asiantuntijoita. Delegaatio koostui paitsi valtion korkeista virkamiehistä ja Australian suurlähettiläästä, myös professoreista. Kaikki olivat tällaisia neutraaleja valtion edustajia. Kävi ilmi, että heillä on kymmeniä vuosia ollut uraanietsintää, eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut. He kiistivät myös jyrkästi sen, että uraanikaivostoimintaan olisi liittynyt ongelmia”, Söderholm kertoo.

Kun muistutan Olympic Damin vuodoista, Söderholm muistaa yhtäkkiä maininneensa ongelmista myös delegaatiolle.

”He myönsivät, että uraanikaivostoiminnan alkuaikoina on ollut jotain ongelmia, mutta nykyisin viranomaiset hoitavat asiat niin hyvin, että he väittivät, että kuka tahansa voi tulla katsomaan, että tällä hetkellä kaivostoiminnassa ei ole ongelmia. Ja heitä loukkaa, että keskustelussa vedotaan siihen, että menneisyydessä on ollut ongelmia ja kehitysmaissa on ollut ja edelleen on ongelmia.”

Uraanikaivostoiminnan vastainen liike ja teollisuus ovat täydellisen erimielisiä siitä, onko nykyinen vuodelta 1965 oleva kaivoslaki enää ajanmukainen.

”Viimeksi tänään kertoi ison kansainvälisen yhtiön edustaja minulle puhelimessa, että mitä enemmän hän on syventynyt tähän nykyiseen kaivoslakiin, niin sitä enemmän hän siitä tykkää”, Söderholm kertoo.

Teollisuus ja Metalliliitto ovatkin nykyiseen kaivoslakiin tyytyväisiä. Uraanietsintää ja kaivoksia vastustavat paikalliset ovat sen sijaan vaatineet lain muuttamista.

”Kaivoslaki on viimeinen lakimme, joka ei ole tietävinään nykyaikaisista ympäristölaeista, kansalaisten tiedonsaannin takaavasta Århusin sopimuksesta eikä perustuslaista, jossa sanotaan, että jokaisella on oikeus osallistua elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Nämä kaikki pitäisi saada sovitettua sisään itse kaivoslakiin”, Hautala kertoo Eduskuntatalon työhuoneellaan. Hautala jätti eduskunnalle kaivoslakialoitteen maaliskuussa.

Kaivoslain ongelmat kiteytyvät pykälään 6, joka luettelee valtauksen esteet. Se sallii valtauksen tekemisen 50 metrin päähän asuinrakennuksista, eivätkä seutu- ja maakuntakaavat estä valtausta. Hautalan mukaan ihmisillä ja kunnilla pitäisi olla oikeus estää kaivostoiminta sille sopimattomilla alueilla.

”Lisäksi jo valtausvaiheessa pitäisi voida käyttää laajempaa ympäristövaikutusharkintaa. Vaikka KTM on harrastanut kuulemismenettelyä laajemmin kuin mihin laki velvoittaa, niin 6. pykälä on nykyisellään sellainen, että lupia ei käytännössä pystytä epäämään valtauksen hakijoilta”, Hautala tiivistää.

Vaikka Kaivoslaista puuttuu nykyaikainen kaksiportainen valitusmenettely, voi valitukset osoittaa suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Kaivosten ylivalta murtui viime vuonna, kun KHO kumosi Kirkkonummen Porkkalanniemelle myönnetyn sinkkikaivosvaltauksen.

”KTM:n myöntämästä valtauspäätöksestä valittivat Kirkkonummen ympäristöyhdistys, valtausalueen naapurit sekä Kirkkonummen kunta. Alue oli keväällä 2005 lisätty Natura-suojelualueverkostoon ja lisäksi kunta vastusti sitä muun muassa luonto- ja virkistysarvojen takia”, Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistola selvittää puhelimessa.

Paikalliset asukkaat ja KTM:n kaivosylitarkastaja Söderholm ovat eri mieltä keskenään valtauksen ympäristölle ja asukkaille aiheuttamista seurauksista. Valtauksen mahdollistamat koeporaukset epäilyttävät paikkakuntalaisia. Söderholm pitää pelkoa suhteettomana.

”Kun tavallisia porakaivoja kairataan, kaikki jäte jää maahan, olipa siinä uraanimalmia tai ei. Ihmiset juovat kaivosta tulevan veden kysymättä onko siinä radonia vai ei. Kun taas kaivosfirma menee kairaamaan samaan paikkaan, kairausreikä on pienempi, kairaussydän viedään turvallisesti analysoitavaksi muualle ja lopuksi reikään pannaan tulppa. Silti sitä pidetään vaarallisena”, Söderholm pyörittää päätään.

Valtauksen oikeuttama koelouhinta on jo hankalampi asia. Söderholm on sanojensa mukaan itsekin vaatinut, että koelouhinnasta olisi aina tehtävä ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristöministeriö ei kuitenkaan vielä ole suostunut tähän, vaan tekee asiasta selvitystyötä.

Valtausten vastustajat pitävät erityisen ongelmallisena koerikastamista. Ympäristövaikutusten arvioinnista annetun asetuksen 6. pykälä listaa hankkeet, joista on aina tehtävä ympäristövaikutusten arviointi. Pykälä rajaa koelouhinnan lisäksi myös koerikastamisen ympäristövaikutusten arvioinnin ulkopuolelle. Söderholm huomauttaa, että koerikastus tapahtuu muualla eikä siksi ole pelkoa siitä, että uraanimalmin koerikastus aiheuttaisi malmialueella ympäristöongelmia.

”Kaivoksen perustaminen on pitkä prosessi. Mikäli kaikki menisi täydellisen hyvin, ensimmäinen uraanikaivos aloittaisi toimintansa noin 20 vuoden kuluttua”, Kaivosyhtiö Arevan Suomen johtaja Kaipainen muistuttaa aikatauluista.

KTM:n kaivosylitarkastaja Krister Söderholmin mielestä valtauksia ja uraanikaivoksia koskevassa keskustelussa olisi päästävä perustavampaa laatua oleviin kysymyksiin.

”Olisi lähdettävä siitä, tarvitsemmeko kaivoksia? Vastaus tulee aina olemaan kyllä, koska ihmiset haluavat asuntoja, teitä ja kännyköitä. Kierrättämällä emme saa kaikkia raaka-aineita, joten kaivostoiminta on ainoa vaihtoehto. Tästä seuraa kysymys, millä tavalla ja missä raaka-ainetuotanto tulisi hoitaa”, Söderholm muotoilee ja lisää, että kaivostoiminta pitäisi hoitaa maissa, joissa lainsäädäntö on tiukka ja seuranta kunnollista.

Keskustelu perustavista kysymyksistä olisikin tervetullut. Onko kulttuuri, jossa ihmiset haluavat jatkuvasti uusia autoja, ostoskeskuksia, moottoriteitä ja lattialämmityksiä kestävä? Olenko valmis maksamaan kaksi euroa enemmän kuukaudessa saadakseni ekosähköä?

Kun juttu lähetettiin tarkastettavaksi kaivosylitarkastaja Krister Söderholmille, hän kertoi eronneensa virastaan samana päivänä. Söderholm siirtyy kaivosyhtiö Scandinavian Mining LTD palvelukseen.

_______________

Uraanikaivoksen perustaminen

Varaus

• kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM) myöntää varauksen, joka on voimassa enintään vuoden

• varaus antaa kaivosyhtiölle oikeudet liikkua, tarkkailla maastoa ja ottaa näytteitä

• näytteenotosta ilmoitettava etukäteen maanomistajalle

• antaa yksinoikeuden sen haltijalle muuttaa varaus myöhemmin valtauk-seksi

• Suomessa on tällä hetkellä voimassa 11 varausta ulkomaalaisilla yhtiöillä

Valtaus

• valtaushakemukset jätetään KTM:lle

• antaa oikeuden ilman maanomistajan lupaa tehdä kairausta, mittauksia ja muuta tutkimusta 50 metrin päässä asuinrakennuksesta

• kaivoslain sallii koelouhinnan ja -rikastatukseen. Ympäristöministeriö harkitsee parhaillaan, tarvitaanko koe-louhintaan ja -rikastukseen lisäksi ympäristövaikutusten arviointi (YVA)

• voimassa 1–5 vuotta (+ 3 vuotta)

• korvaus maanomistajalle 10€/ha/vuosi

• Suomessa on tällä hetkellä 7 valtausta, ensimmäisestä valtauksesta tullee päätös lokakuussa

Kaivospiiri ja kaivoksen perustaminen

• KTM käsittelee hakemukset

• kaivospiirin avulla yhtiö säilyttää oikeuden esiintymään

• töihin on ryhdyttävä 5–10 vuodessa (jatkoaika 5 vuoden jaksoissa)

• kaivostoiminnan aloittamiseen tarvitaan lisäksi YVA, ympäristöluvat ja kaivosluvat

• kaivostoiminta on mahdollista vain valtioneuvoston luvalla. Päätös on poliittinen: maan kokonaisetu ratkaisee, eivät pelkät oikeudelliset seikat.

• Suomessa ei tällä hetkellä ole uraanikaivoksia

www.uraaniton.org

www.uraanitieto.tormunet.fi

www.eiuraanikaivostakuusamoon.com

www.ktm.fi/index.phtml?s=66

_______________

Teija Kaarakainen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu